3 dysfaatikkoa meillä, entä teillä

Mä olen itse jo aikuinen dysfaatikko, voin sanoa ettei elämäni ole ollut helppoa. Olen kulkenut läpi kaikenmaailman pienluokat, kohdannut vaikeuksia arkielämässä. Olen kuitenkin pystynyt hankkimaan ammatillisen koulutuksen, kylläkin kovalla työllä. Nykyään teen kokin töitä, eikä tämä erityispiirteeni vaikuta työntekooni. Vaikka tuleehan niitä hankalia tilanteita sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Tsemppiä teille!

yksi dysfaatikko poika(nyt 16.v),sekä kaksi jonkinasteista oppimisvaikeuksista kärsivää poikaa.Dysfasia diagnoosi saatiin n.5 vuotiaana.Poika kävi aluksi dysfasialuokkaa(esiaste 1-2 luokat sekä 1 luokan)ja siirtyi sitten yleisopetukseen.Koulu sujui kaiken kaikkiaan mukavasti:)Mikä varmaankin osaltaan johtui "oikeanlaisesta" alkuopetuksesta,puheterapiasta,dysfasiasta kertomisesta(tiedän perheitä joissa asiaa salailtiin),pojan sosiaalisesta luonteesta ym.Nyt tämä 16.v poika pääsi yläasteelta ja päättötodistuksen keskiarvo oli parempi kuin monella kaverillaan.Nyt odotellaan ammattikoulun hakutuloksia:)Juttelimme juuri eräänä päivänä pojan kanssa dysfasiasta ja sen vaikutuksesta tähän päivään,ainoa minkä hän itse huomasi oli,että sanat menee joskus sekasin,mutta niin menee monella muullakin...ainakin minulla.Aurinkoista kesää teille kaikille:)

eikä netistä epävirallisilta ja väärää tietoa antavilta keskustelupalstoilta tai siis toisinsanoen ei pidä luottaa siihen, mitä täällä sanotaan...