Toisaalta olen erakko ja viihdyn omissa oloissani

Sairaus teki minusta erakon.

Millainen sairaus?

En niinkään erakko, liikun ulkona ja sosiaalisesti suhtaudun ihmisiin ja juttelen jos jututtaa.
Mutta, se minua järkyttää kun sukulaiset itsekutsuvat itsensä minulle kylään kysymättä edes sopiiko minulle! Olen yrittänyt vihjata jopa järjellisen ihmisen selvästi että osaan kutsua vieraani, mutta ei tunnu menevän jakeluun!

Minäki käyn harvoin bilettämässä

Onko sinua jotenkin häiritty?

Minä haluaisin olla yksin mutta se ei ole mahdollista tässä upseereiden, vapaamuurareiden ja metsästäjien hallitsemassa muka yhteiskunnassa. Mitään yhteistä tässä ei ole jos ei kuulu yllämainittuihin eikä ole haluakaan liittyä. Ainiin leijonat unohtui.

Voi kun osaisi ajaa autolla, asuisin kaukana ihmisistä.

Itse viihdyn myös yksin. Ei mitään väliä vaikka en näkisi sukulaisia varsinkaan, vuosikausiin.
Ei mitään mielenkiintoa kertoa heille omia asioita tai kuulla miten heillä menee.
Elossa näyttää olevan!
Olen tarpeeksi sosiaalinen kommunikoidakseni ihmisten kanssa jos haluan ja keiden kanssa haluan.
Itseasiassa on paljon mielenkiintoisempaa jutella ventovietaiden kanssa ja tutustua heidän maailmaansa. Tulee päiviä ettei heitä näe ja se on tosi ok. Sitten taas vaihdetaan uusia kuulumisia kun nähdään, jos huvittaa.
Elämässä ollut ihan tarpeeksi ihmisiä joita pakosti joutunut sietämään.
Nyt vihdoin rauha ja saa olla vain niiden kanssa joista oikeasti välittää. Myös heille annan rauhan enkä työnnä itseäni jatkuvasti heidän elämäänsä.