Tässä on minun tarinani synnytyspelosta ja sen syistä.
Olen varma siitä, etten koskaan hanki lapsia, ellen voi jo ennen raskautta olla varma, että saan sektion.
Tällä hetkellä olen tosin vasta 22 vuotias, joten asia ei vielä ole varsinaisesti ajankohtainen.
Eli, syyt miksi pelkään synnytystä:
- äitini suvussa ovat kaikki syntyneet sektiolla, minä, veljeni, äitini, hänen siskonsa, molemmat serkkuni...
- kun olin lapsi, äitini muisteli usein syntymääni elämänsä hirveimpänä kokemuksena (alatiesynnytys ei onnistunut, tehtiin sektio), tästä jäi sellainen kuva että olin jotenkin syyllinen äitini kärsimyksiin
- minulla on muuten hyvä suhde äitiini, mutta en pysty puhumaan näistä peloistani hänen kanssaan
- olen sairastanut keskivaikean masennuksen, yksi syy oli se, että olen poikaystäväni mielestä epänaisellinen kun en tahdo lapsia, eikä hän ymmärrä kunnolla pelkoani, ahdistuin tästä todella paljon (masennukseen oli kyllä muitakn syitä, mm. koulukiusaaminen)
- pelkään tod. paljon kaikkia lääkäreitä, en voi kuvitella olevani hoitohenkilökunnan armoilla
- välttelen busseja jotka menevät esim. naistenklinikan ohi, alkaa ahdistaa ja pelottaa
- en pysty puhumaan lapsiin / synnytykseen liittyvistä asioista, jos olen seurassa jossa puhutaan siitä, lähden siksi aikaa vessaan tms.
Tällaista tänään, kiinnostaisi tietää onko muilla yhtä pahaa pelkoa, saako tällaisilla perusteilla sektion, jos joskus lapsia hankin jne. Vai onko adoptio ainoa vaihtoehto..
Olen varma siitä, etten koskaan hanki lapsia, ellen voi jo ennen raskautta olla varma, että saan sektion.
Tällä hetkellä olen tosin vasta 22 vuotias, joten asia ei vielä ole varsinaisesti ajankohtainen.
Eli, syyt miksi pelkään synnytystä:
- äitini suvussa ovat kaikki syntyneet sektiolla, minä, veljeni, äitini, hänen siskonsa, molemmat serkkuni...
- kun olin lapsi, äitini muisteli usein syntymääni elämänsä hirveimpänä kokemuksena (alatiesynnytys ei onnistunut, tehtiin sektio), tästä jäi sellainen kuva että olin jotenkin syyllinen äitini kärsimyksiin
- minulla on muuten hyvä suhde äitiini, mutta en pysty puhumaan näistä peloistani hänen kanssaan
- olen sairastanut keskivaikean masennuksen, yksi syy oli se, että olen poikaystäväni mielestä epänaisellinen kun en tahdo lapsia, eikä hän ymmärrä kunnolla pelkoani, ahdistuin tästä todella paljon (masennukseen oli kyllä muitakn syitä, mm. koulukiusaaminen)
- pelkään tod. paljon kaikkia lääkäreitä, en voi kuvitella olevani hoitohenkilökunnan armoilla
- välttelen busseja jotka menevät esim. naistenklinikan ohi, alkaa ahdistaa ja pelottaa
- en pysty puhumaan lapsiin / synnytykseen liittyvistä asioista, jos olen seurassa jossa puhutaan siitä, lähden siksi aikaa vessaan tms.
Tällaista tänään, kiinnostaisi tietää onko muilla yhtä pahaa pelkoa, saako tällaisilla perusteilla sektion, jos joskus lapsia hankin jne. Vai onko adoptio ainoa vaihtoehto..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kirjoitit:
- pelkään tod. paljon kaikkia lääkäreitä, en voi kuvitella olevani hoitohenkilökunnan armoilla
Kenen kuvittelet sen sektion tekevän? Kai sekin sentään lääkäri on? Ja siinä tapauksessa kyllä ainakin olet "lääkärien armoilla" kun taas normaalissa alatiesynnytyksessä otetaan kyllä sinunkin toiveesi huomioon, mikäli siitä ei koidu sinulle tai vauvalle vaaraa.
Ja lohdutukseksi että vaikka koko muu sukusi on "hoidettu" sektioilla niin se ei tarkoita että sinulla olisi vaikea synnytys tai että sektiota tarvittaisiin.
Kyllä mä enemmän luotan lääkäreihin (kirurgeihin) kuin joihinkin sairaanhoito-opiston 70-luvulla käyneisiin kätilöihin.
Kun koko sukuni on "hoidettu" sektioilla niin aika tod. näk. se olisi minunkin kohdallani. Enkä usko, että silloin 50-luvulla kun äitini on syntynyt,olisi tehty keisarinleikkauksia ihan huvin vuoksi..
Pettinalle: enpä taida hakeutua hoitoalalle, kun opiskelen jo yliopistossa alaa, jolla tulen aikanaan ansaitsemaan n. 5x enemmän kuin hoitoihmiset.
Kyllä ne kätilöt on ihan ammatti-ihmisia vaikka olisivat alkuperäisen koulutuksensa saaneet 70-luvulla. Ajat muuttuu ja ne kouluttavat itseään lisää. Minulla on kaksi synnytystä takana eikä kummallakaan kerralle ole koko osaltolla ollut yhtään yli 40-vuotiasta kätilöä. Yllätyin itsekin että siellä on paljon niitä 30 ikäisiä ja hyvin ammattitaitoisia.
Toiseksi kätilöt tekevät sitä (synnytyshommaa) joka päivä, mutta lääkäri ei leikkaa joka päivä. Sektion tekiähän ei ole kirurgi vaan naistentautien lääkäri, joka tekee sataa muutakin hommaa kuin pelkkiä sektioita. Ajattelen ainakin itse että kyllä ne kätilöt tietää synnytyksestä paljon enemmän kuin lääkärit, mutta tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.
Ja onhan ne lääkäritkin opiskelleet 70-luvulla. Lääketiede kehittyy ja samoin hoitohenkilökunta.
Mutta onnea tulevaisuuteen, kyllä varmasti saat sektion kun hyvin sen perustelet. Masennus ainakin on sellainen syy. (muttei se että kun koko muukin suku on leikattu)
Ei se ikä sitä pelkoo vähennä... Itse oon kohta kolmeviitonen ja pelkään raskautta ja synnytystä yhä. Mut pelosta pääsee vain kohtaamalla pelon. Juu, niin oon aatellu tehä jos vielä tärppäis ja pyydän kyllä sektion, vaikka pelkään sitäkin. Se on iso leikkaus ja komplikaatioita voi tulla kuin myös synnytyksessä, mut jompi kumpi on valittava jos meinaa vauvan tehä. Ja hakeudu hoitoalalle se ihme kyllä poistaa pelkoja hoitohenkilökuntaa kohtaan ja tuo tietoa yms. Joten kohtaa rohkeasti pelkosi, niin pääset niistä pikkuhiljaa eroon ja voitat ne. Tsemppiä tulevaan.
Ihmiset kokevat kehonsa hyvin eri tavoin, varsinkin erikoistilanteessa, joka raskaus ja synnytyskin on. Väittäisin, että tämä liittyy jollain tavalla ns. älykkyyteen, eli siihen miten piuhat päässä yhdistyvät. Joillekin tietty asia tuo mieleen n. 10 muuta asiaa ja tuntemusta. Toisille 10^2. Jälkimmäisten on huomattavasti haastavampaa hallita ajatteluaan luistamasta pelon puolelle. Jälkimmäiset myös kokevat itsensä useampien asioiden kohtauspaikkana, eli näkevät minuuteensa johtaneet tapahtumat edelleen läsnä ja aktiivisina.
Epäilen, että mietit jo nyt miten raskaus ja synnytys vaikuttaa/vaikuttaisi persoonaasi.
Puhu ajatuksistasi ennen raskautta asiantuntijalle ja jos saat vastaukseksi jotain "luonto hoitaa" tai "pelko pitää kohdata", niin vaihda asiantuntijaa kunnes kohtaat sellaisen, joka tosissaan haluaa ymmärtää sinua ja haluaa selvittää, mikä juuri sinulle on parasta.
Lisäksi miettisin kahdesti, onko poikaystäväsi sinulle se oikea.
Kiitos fiksusta viestistäsi :)
kumpa voisin jotenkin saada sinulta tuon turhan pelon pois....meidänkin äitille synnytys oli varmasti kivulias koska silloin selvittiin pelkän ilokaasun voimin joka on yhtä tyhjän kanssa.
Itse sain lokakuussa 2004 pojan ja pelkäsin synnytystä aika paljon koska olen huono sietämään kipua....kätilö oli ihanan äidillinen ja loi turvallisuuden tunteen, kipua en tuntenut lainkaan epiduraalin takia. Ainut trauma joka minulle koko synnytyksestä jäi on tipan laitto kämmenselkään, se oli kivuliaampaa kuin itse synnytys! Nyt olen tietoinen "emloista" joka on puuduttavaa rasvaa, sitä pyydän käteen seuraavalla kerralla ennen tipan laittamista.
Nyt voin sanoa että turhaan pelkäsin ja aion synnyttää vielä monta kertaa. Eli ei synnytyspelon takia kannata jättää hankkimatta lapsia mutta jos muuten vaan et halua lapsia tai et pidä lapsista niin sinullahan on oikeus olla niitä hankkimatta.
Hyvää kesää!