tv- ja ts-ihmiset peräänkuuluttaa suvaitsevaisuutta ja huutaa samalla sheriffiä apuun kun eivät tykkää muiden mielipiteistä.
mielenkiintoista
suvaitsevaisuutta
161612
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
jos vain ne sukupuolensa naiseksi leikkauksella korjanneet, jotka pitävät itseään tavallisina naisina keskustelevat, ei heillä ole mitään keskusteltavaa tällä palstalla
He pitävät itseään tavallisina naisina eikä transihmisinä
"jos vain ne sukupuolensa naiseksi leikkauksella korjanneet, jotka pitävät itseään tavallisina naisina keskustelevat..."
No miksi vain me keskustelisimme? Entäs post-opit, FtM:t ja MtF:t, mikseivät he? Ja leikatut transmiehet? Puhumattakaan tiiteistä, molempia sukupuolia olevista. Mikä oli pointti moisessa ajatelmassa? Sitä paitsi: eivät kaikki leikatut transnaiset pidä itseään niin tavallisina naisina, etteivät muka voisi samalla lukea itseään transihmisiksi.
Olet mielestäni oikeassa.
Vanha totuushan lienee, että ihmisen ja siis myös transihmisen, tärkein sukupuolielin on korvien välissä. Sukupuolenvaihdosoperaatio ei ole käsittääkseni mikään lobotomia, joten sellainen ei sinänsä ratkaise, tunteeko joku olevansa transhenkilö vaiko ei.
Nythän on niin, että täällä voi keskustella kuka hyvänsä. Mitä väliä sillä on, onko transihiminen lainkaan?
Shemale-läähättäjätkin ovat varmasti tervetulleita, kunhan osaavat puhua asiallisesti ja jättää fantasiansa omaan tietoonsa. Kyllä trans-asioista voi puhua ilman kiimaakin.
että ihminen on transsukupuolinen niin kauan kuin sukupuolessa on jotain korjattavaa. Korjausprosessin läpikäynyt voi siis pudottaa periaatteessa trans-etuliitteen sukupuolestaan, jos haluaa ja tuntee sen paremmaksi. Jotkut haluavat silti jäädä roikkumaan transpiireihin jakaakseen kokemusta ja auttaakseen varhaisemmassa vaiheessa olevia tai itseensä eksyneitä. Ja monet, kuten minä, tuntevat ettei ihmistä joka on elänyt transsukupuolisen lapsuuden ja nuoruuden saa millään tavikseksi muuttumaan, vaikka muuten olisikin sukupuolensa kanssa sinut.
>
Eikö transsukupuolisuus olekaan pysyvä ominaisuus vaan ohimenävä vaihe? Itse olen eri mieltä. Jos kerran transsukupuolinen ei ole enää transsukupuolinen leikkauksen jälkeen, niin miksi hän sitten joutuu kuitenkin käyttämään lääkitystä koko loppuelämänsä?
Leikkaus on vain yksi osa hoitoa. Hoito ei lopu leikkaukseen - eikä transsukupuolisuus.
"Ja monet, kuten minä, tuntevat ettei ihmistä joka on elänyt transsukupuolisen lapsuuden ja nuoruuden saa millään tavikseksi muuttumaan, vaikka muuten olisikin sukupuolensa kanssa sinut."
Tähän yhdyn täysin. Henkilöhistoriaa ei voi kokonaan lakaista maton alle, ellei sitten satu saamaan jonkinlaista muistinmetystä. Olisi hyvä, jos ei tarvitsikaan lakaista. Erityislaatuisesta elämänkaaresta voi saada rakentaviakin näkökulmia.
Kyllä minä ainakin tulkitsen että transsukupuolisuuteni loppuu siihen kun leikkaushoidotkin on saatu valmiiksi. Pelkän hormonihoidon en katso tekevän minusta enää transsukupuolista, käyttäähän tavallisetkin ihmiset hormonihoitoja, joskus myös jopa elämänsä loppuun saakka. Olisinko muka sitten aito nainen, jos lopetan hormonihoidot (kuten eräät ovat tehneetkin).
En kuitenkaan usko että "hylkäisin" transyhteisön, vaan haluan jakaa kokemukseni ja antaa tukea uusille.
kun feministejä ei ollut vielä keksittykään niin naisasiaa puhuivat miehet... ja HIMOKKAASTI. Nykyisin jos mies erehtyy puhumaan perseestä tai tisseistä niin se on heti SEKSISTI. Sitten vielä tämä ettei ts-tytöistäkään saa puhua kiimasta huohottaen. JO ON AIKOIHIN ELETTY. Mitähän seuraavaksi. Voi meitä poikaparkoja.
Mutta onhan sinun kromosomisto silti poikkeava naisista, samoin luusto ja monet muut asiat, joihin hoidot ei vaikuta.
Joskus tuntuu että transnaisilta puuttuu todellisuuden ja faktojen kohtaamisen kyky. Oman naiseuden tunnustuminen on niin suuri asia, että se sumentaa kokonaisuudenkäsityskyvyn.
Nythän tuli muuten laki, joka myös otti transsukupuoliset syrjintäsuojan piiriin. Olet siis sitä mieltä, että laki koskee vain pre-op TS:iä eikä leikkauksen jo läpi käyneitä (koska he eivät ole enää transsukupuolisia).
Ja miksi englannin kielessä puhutaan pre-op TS ja post-op TS, jos on vaan olemassa pre-op TS.
"kun feministejä ei ollut vielä keksittykään niin naisasiaa puhuivat miehet... ja HIMOKKAASTI. Nykyisin jos mies erehtyy puhumaan perseestä tai tisseistä niin se on heti SEKSISTI. Sitten vielä tämä ettei ts-tytöistäkään saa puhua kiimasta huohottaen. JO ON AIKOIHIN ELETTY. Mitähän seuraavaksi. Voi meitä poikaparkoja."
Olen muutamaan otteeseen yrittänyt selittää, miksi shemale-läähätys ei käy keskustelusta. Ja ihmetellyt, miksi ei mene perille. Mutta tässä esitetty puheenvuoro on niin täydellinen esimerkki pervojunttieinarien ajatusmaailmasta, että A) selittää kommunikaatio-ongelmat ja B)olisi arvokasta materiaalia johonkin feministiseen arkistoon tai opetusmateriaaliin.
Ehkä olisi parempi sanoa, että transsukupuolinen on ihminen joka kärsii sukupuoliristiriidasta. Sanamuoto ei ehkä ole paras mahdollinen, jos joku keksii paremman, saa ehdottaa vapaasti. Se mitä kuitenkin tarkoitan on se, että tilanteen aiheuttamat henkiset ja käytännön ongelmat ovat transsukupuolisuuden ydin. Kromosomaalisesti epänormaaleja naisia on muitakin kuin transsukupuolisia, samoin on luuston ja sukuelinten osalta. Jos nämä eivät ihmistä häiritse, en ymmärrä miksi niitä tarvisikaan korjata. Hoidetun transnaisen erottaa kuitenkin perusnaisesta aina oma henkilöhistoria, jota ei voi nollata mitenkään. Enkä tarkoita vain muistoja, vaan myös virallisten instanssien arkistoissa säilyviä tietoja siitä, että tällä ihmisellä on ollut miehen nimi ja miehen hetu. Ja sama tietenkin toisinpäin myös transmiehillä.
Moni menettää "trans-identiteetin" korjausprosessin loppuun päästyään ja kokee itsensä tavalliseksi naiseksi tai mieheksi tietyistä puutteista tai poikkeavuuksista huolimatta. Karu totuus on kuitenkin, että kukaan ei ole täysin vapaa elämään korjatussa sukupuolessaan niin kauan kuin systeemi ja ihmisten asenteet ovat sellaisia kuin ovat.
"Karu totuus on kuitenkin, että kukaan ei ole täysin vapaa elämään korjatussa sukupuolessaan niin kauan kuin systeemi ja ihmisten asenteet ovat sellaisia kuin ovat."
No jaa. Kyllä lienee mahdollista kokea itsensä lähes täysin vapaaksi elämään korjatussa sukupuolessaan, jos korvien väli niin sallii/vaatii. Omasta ja ympäristön asenteesta on pikemminkin kiinni se, ettei tarvitse pakottautua normaaliuden muottiin. Jälkimmäistä elämäntapaa pitäisin tavoiteltavampana, enkä nykyisin ole enää varma, että tässä mielipiteessäni jäisin vähemmistöön.
Mulla on ihan sama tulkinta kuin tuoreella. Mulla on koko hoitoputki takana, mutta olen elämäni loppuun asti transtaustainen nainen.
On mun juttuni kelle mä taustaani toitotan, mutta kuten tuorekin, olen transtukipisteen käytettävissä vertaistukityöhön. Olen käynyt tukihenkilökurssin ja jonkun verran auttanutkin joitain kohtalotovereita.
Natalia
kun nää transut niin maailmassa ei ehdittäs tekee muuta kun riitelee
Tehdäänkö maailmassa muuta kuin riidellään? Aseiden kanssa oikein! 8O