Mäyräkoiran luonne

Juu, kyllä vaan mäyris on kooltaan pienikokoinen suuri koira. Ja se näkyy sen luonteessa ja käytöksessä. Kamalat välienselvitykset eivät ole huhupuheita, päinvastoin niistä ei puhuta tarpeeksi varoittavaan sävyyn. Yksikin koira voi ottaa sinun luonteesi koetuksille saati että laumassa on useampi yksilö. Minulla on kaksi narttua ja kaksi urosta ja puhun kokemuksesta. Joka tapauksessa pienestä pitäin sinun on tehtävä selväksi, että kuka on lauman johtaja. Sen valitettavasti voi joutua tekemään niinkin kovalla kädellä ja otteella että oma luonne meinaa murentua. Mutta kun koiran saa ohjattua oikein kolme murrosikää kolmivuotiaaksi asti, saa mäykystä ihanan kaverin. Määrätietoisuus on A ja O l. pidät siitä kiinni, että kaikki mikä on sallittua nyt on sitä aina tai toisinpäin.
Koirankin on helppo olla, kun se tietää mikä on väärin ja mikä on oikein. Valitettavasti mäyräkoiran kohdalla "tottelevainen koira on onnellinen koira", ei välttämättä päde, mutta suuntana toki tosi hyvä. Mäyris pentele ottaa joskus mieluummin selkäänsä, että saa jossain kohdin mielihyvänsä tyydytettyä. Toivotan sinulle ja uudelle tulokkaalle antoisia hetkiä ihan neljän mäyriksen voimalla.

...karvanlaatua tuleva pentu on? Pitkäkarvaiset ovat usein leppoisampia ja pehmeämpiä ja sopeutuvat hyvin laumaan.

Mäyrän perkeleet ovat totisesti kovapäisiä ja monesti eri mieltä kuin omistajansa, sitä kutsutaan mäyrähuumoriksi.

Monet mäyrät ovat myös tulisia toisia kohtaan, meidän (normaalisti hyvin leppoisista) otuksista toinen on purrut isännän sairaalakuntoon VAHINGOSSA toisen koiramme kanssa tapellessa teini-ikäisinä. Useamman kerran kaverin mäyrä ja meidän toinen mäyrä ovat testanneet esim korvien päässä pysymistä. Siinä isännät sitten irroittavat kahta mäyrää. Kaverin mäyrä on reijittänyt montakin vastaantullutta koiraa ja muutaman irroittamaan tulleen ihmisen.

NÄistä viisastuneena ilman aseistusta /varustusta emme irroittele mitään koiria toisistaan.

Sosiaalistettu on, pienestä pitäen joka paikassa mukana, tokot, agit ja pentukurssit käyty ja jokainen vapaaehtoinen koirakaveri otettu kaveriksi lenkille. Vaan jotkut koirat käyvät hermoon eikä sille mitään voi. Se on ihan eri asia kun sivulla vetämättä seuraaminen.

Mäyrä on metsästyskoira, joka ottaa linnun lennosta ja tappaa, menee ketun ja mäyrän luolaan ja tappaa. Kannattaa muistaa että mäyrä voi olla seurakoira, mutta se on aina metsästäjä=tappaja.

TOinen otus ei kiinnostu yhtään vieraista koirista eikä sen paremmin ihmisistäkään, joten toivottavasti sulle sattuu samanmoinen.

Kehotan ottamaan koulutuksen vakavasti, kuten aiempi kirjoittaja sanoi, mäyrä ottaa helposti vallan ihmisistä.

En muuten usko hetkeäkään, että sun mäyräsi jää niiden mainitsemiesi koirien "alle" hierargiassa...

Tsemppiä, hyviäkin hetkiä on tiedossa!

Meillä asuu pitkäkarvanen musta ruskea narttu, Jippo. 8v. Sen kaverina mummoiässä oleva Riina, Suomenpystykorva, 14v. Aika leikkisä ja tarmokas luonne, kannattaa kouluttaa hyvin heti alussa. Tietysti urokset voi olla tulisempia (en tiiä, ku mulla on vaan narttu), niin että en ainakaan oo nähny että Jippo suhtautuis aggressiivisesti mitään kohtaan. Joskus voi tempoilla jonkun hajun perään vähäsen, muttei muuten. 33,5 cm on säkä, ja edelleen kanoja tappais, jos sellasia näkis.

Harjaus sillon tällön, ja pesu tarvittaessa, ei muuta. Agia ja uintia, suojelua ja hakua on kokeiltu, uiminen tuntuu kyllä edelleen ihan kivalta? Vanha-Rouva ja mummoiässä oleva koirakaksikko pääsee joskus jopa niin vauhtiin, että sotkeentuvat kiinni toistensa hihnoihin., ja siinähän sitten se selvitys onkin. Mutta aika kiva koira Mäyräkoirana kuitenkin.