Ei oo enää tunteita? En tunne enää mitään. Osaisinpa yhä itkeä niin tunnelukot helpottaisivat. Koen olevani sosiaalisen konstruktion summa ja sieluni on joko mennyt lepotilaan tai kaikonnut jonnekin. En minä muusta tiedä kuin että tämä ei ole normaalia. Tämä on kuitenkin kylmän loogista ja determinististä että olen ajautunut tähän pisteeseen. Rakkaushuoletkin ovat hellittäneet niin niistäkään ei saa ennää tuntemuksia. Yliaktiivisuus väritti sentään päivääni aikaisemmin. Pitäisi nukkua enemmän :/.
Miks mulla
Anonyymi-ap
6249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Varmaan käsität itsekin mihin osoitteeseen sinun pitäisi marssia.
Tuollainen tunteettomuus ei ole normaalia
Ota tauko psyk. lääkityksestä niin kyllä ne tunteetkin palaavat.
En ole koskaan kokeillut ssri-lääkkeitä. Olisin varmaan aivan lobotoomikko jos minulla olisi lääkitys. Kaipa tämä jatkuva yksinäisyys on korvannut inhimillisyyteni. Näillä mennään, ei voi mitään.
Etkö tapaa ihmisiä missään?
Minä en ole ikinä käyttänyt mitään psyykenlääkkeitä ja ollut kuitenkin ihan toimiva työssäkäyvä. Tunnen vahvasti ilman lääkkeitä, välillä jopa liiankin. Itken kun näen jotain liikuttavaa ja tietenkin surun kohdalla. Tosin se voi ottaa aikaa. Äitini kuoltua yllättäen olin kolmekymppinen ja ensishokin jälkeen aikaa meni ennen kuin pysstyin itkemään ja aloittamaan surutyön. Olimme olleet todella läheisiä, soitimme päivittäin ja näimme vähintään kerran viikossa. Hänen kuolemansa jälkee tunsin että olisi tarvinnut häntä vielä ja unohdin alkuun hänen kuolleen. Arkipäivissä tulee tilanteita, jolloin haluaa kertoajollekin ja jonkun kerran meinasin alkaa soittamaan hänelle, kunnes muistin ettei häntä enää ole. Muutenkin tuo menetys oli yksi suurimpia tai oikeistaan sen suurin mitä olen kokenut. En pystynyt kuuntelemaan kuukausiin edes musiikkia ja sitä myötä radiota, josta sitä olisi voinut tulla, koska olisin hajionnut.
Tällä hetkellä nauran jos on aihetta (tänään ehkä vähän aik´heettakin kun katselin vapaapäivän kunniaksi taskmastersia, jossa osallistuja joutuivat opetella vartissa ruotsinkielen ja puhumaan sitä ruotsalaisten kanssa :DD) ja itken myös aika herkästi, joskus vähän liiankin.
Voi kunpa vaan ottaisit yhteyttä.