Olin viime pyhänä seuroissa. Tuttu puhuja saarnasi ja istuin hiljaa, pää kumarassa puheeseen keskittyneenä.
Saarnasmies kertoi, kuinka syntisiä ja heikkoja me ihmiset olemme. Olen samaa mieltä: olen syntinen ihminen. Mutta saarnasmies jatkoi ja kertoi, kuinka meitä kuuliaisesti uskovia odottaa pelastus. Jäin miettimään tätä asiaa omalta kohdaltani.
Tänään päivällä minusta alkoi tuntumaan siltä, etten ansaitse paikkaani Jumalan valtakunnassa. Miksi ansaitsisin? Minä likainen, syntinen ja saastainen ihminen - Herralle niin kelpaamaton.
Tunnen Herran edessä itseni niin heikoksi, kelvottomaksi, että miten minusta olisi pyhäkoulussa lapsille opettamaan? Miksi minun - niin syntisen - annettaisiin opettaa Jumalan, Herramme sanaa?
En mielestäni ansaitse paikkaa tässä maailmassa. En perheen isänä. Olen niin likainen. Olen niin kelvoton. Olen niin syntinen. Miksi, minä syntinen, pelastuisin?
Omasta mielestäni en ansaitse sitä. Siksi olen tänään päätynyt omaan, henkilökohtaiseen ratkaisuun.
Herra siunatkoon perhettäni.
Saarnasmies kertoi, kuinka syntisiä ja heikkoja me ihmiset olemme. Olen samaa mieltä: olen syntinen ihminen. Mutta saarnasmies jatkoi ja kertoi, kuinka meitä kuuliaisesti uskovia odottaa pelastus. Jäin miettimään tätä asiaa omalta kohdaltani.
Tänään päivällä minusta alkoi tuntumaan siltä, etten ansaitse paikkaani Jumalan valtakunnassa. Miksi ansaitsisin? Minä likainen, syntinen ja saastainen ihminen - Herralle niin kelpaamaton.
Tunnen Herran edessä itseni niin heikoksi, kelvottomaksi, että miten minusta olisi pyhäkoulussa lapsille opettamaan? Miksi minun - niin syntisen - annettaisiin opettaa Jumalan, Herramme sanaa?
En mielestäni ansaitse paikkaa tässä maailmassa. En perheen isänä. Olen niin likainen. Olen niin kelvoton. Olen niin syntinen. Miksi, minä syntinen, pelastuisin?
Omasta mielestäni en ansaitse sitä. Siksi olen tänään päätynyt omaan, henkilökohtaiseen ratkaisuun.
Herra siunatkoon perhettäni.
Vastaukset 33
Vanhimmat
et mitä enemmän istutte niitä saarnoja kuuntelemassa, sitä huonompia olette. Varmaan se jumala istuu siellä karttakeppi kädessä osottelemassa meitä huonoja... ja on se kostonhimonen ukko, ku sille ei kukaan kelpaa.
En ymmärrä mitä tyydytystä aloittaja saa noista ristinmerkeistä ja läpinäkyvästä valituksesta. Sorry vaan keksi jotain kiinnostavampia juttuja.
Mua alko lähinnä kiinnostaa se tekniikka, millä tommosia merkkejä saa tehtyä. Mun koneesta ei varmaan löydykään tommosia näppäimiä vai onk se kone liisattu siltä lahkolaisporukalta?
Tuon "†" voi vaikka copy-pastettaa. Windowsin apuohjelmalla Merkistö voi noita valita ja kopioida siitä viestiin.
Tuon yksityiskohtaisempia ohjeita ei tule, kun on nainen eksynyt isien juttuihin...
♪☺♫ *viheltelee*
☼ Niin ja aurinkoisempaa kesää VL-äänenkannattajalle! ☼
ei ollut eksyä isien palstoille. Satuin vain vilkaisemaan uusia keskustelunaiheita ja siinä ei näy mikä palsta on kyseessä. Isille ei joskus muuten tekisi pahaa vierailla katsomassa äitien palstoilla mitkä asiat askarruttavat. Lupaan pyhästi, etten enää astu varpaillesi tällä palstalla. pyydän anteeksi, mutta en tiennyt tämän olevan laitonta. Kiitos neuvoistasi.
Tuo isäjuttu oli enemmänkin vitsi. Pahoittelut puolestani, jos vaikutti luokkaavalta (ei ollut tarkoitettu). Naisten palsta tämä on 6-0 nykyään. Veikkaisin, että isit käyvät myös äitien palstaa katsomassa.
Mukava, jos neuvoista oli apua.
yritä jaksaa! älä ny minkään seura puheen takii ala tollasii miettiin!!! sul on elämä.ja onks perhekin! voimia...
Taas nainen palstalla, mutten voinut olla vastaamatta.
En käy kirkossa, enkä tunne liikettänne. Mietin kuitenkin sitä, kuka sinut oikeasti tuomitsee syntiseksi, saastaiseksi ja pahaksi? "Saarnasmies kertoi, kuinka teitä kuuliaisia uskovia odottaa pelastus", eli pelastus on siis tiedossa :)
Luulenpa, että se olet sinä joka tuomitset itse armottomasti? Jumalasi ei kai ole yhtä ankara kuin sinä?
Tunnen lapsia, joiden isä jätti heidät lopullisesti. Me aikuiset selvisimme surutyöstämme, mutta lasten surutyö vie vuosia: uusia kysymyksiä tulee sitä mukaa kun he kasvavat ja ymmärtävät enemmän.
Isän teko oli myös malli: yksi lapsi on miettinyt tapoja, miten päästä rakkaan isinsä luokse..ikävä on niin kova. Isä ei kokenut elämistään arvokkaaksi, eikä ymmärtänyt satuttavansa lapsiaan kovimmalla mahdollisella tavalla.
Mitä tarkoitat tuolla "henkilökohtaisella ratkaisulla"? Uskonnosta luopumista vai jotain pahempaa?
Mee ihmeessä jonku ammatti-ihmisen luo! Äläkä ala tekee mitään ratkaisuja omien fiiliksien pohjalta! Tsemppiä!
Ratkaisuni on Herran - Jumalamme - tahto. Herraa ei pidä kieltää!
"Sillä se joka Herran tahtoa uhmaa, joutuu tuomiolle Herramme eteen!"
Ja älkäämme huolestuko perheestäni - he ovat uskovaisia ja siksi Herra kantaa heistä huolen.
ratkaisusi perustuu Jumalan tahtoon, tarkoittaako se uskosta luopumista? Jumalasi ei kuitenkaan halua mitään pahaa sinulle?
Nyt sinusta tuntuu, että Jumalasi haluaa sinun tekevän jotain, joka vaikuttaa perheeseesi. Olet vanhoillislestadiolainen, olette vähemmistöä -suurin osa on kuitenkin ev.luterilaisia. Meidän Jumalamme ( en tosin ole uskossa ) on lempeä ja anteeksiantavainen. Oletkohan nyt jonkinlaisesa uskonkriisissä? Voitkohan hakea siihen apua seurakunnaltasi tai meidän seurakunnasta? Papillehan voi ripittäytyä ja herra antaa anteeksi...
Meidän Jumalamme arvostaa ihmiselämää, rakkautta ja lapsista huolehtimista..Ihminen on jo aika hyvä, jos huolehtii lapsistaan rakastavasti.
Täällä saattaa olla lisäkseni muitakin lukijoita, joille kerrontasi ei aukea. Osittain sanasto ei aukea (seuroissa=seurakunnissa?) ja sitten tuo pyhäkoulussa opettaminen (onko se siis ammattisi, jota haluaisit vaihtaa?).
Eilen kirjoitit "Siksi olen tänään päätynyt omaan, henkilökohtaiseen ratkaisuun." ja tänään "Ratkaisuni on Herran - Jumalamme - tahto."
Kertoisitko, mistä ratkaisusta on kyse ja mitä siitä seurasi? Ja vähän taustaa uskonnollinen näkökanta huomioiden. Ilmoititko siis eilen työstäsi irtisanoutumisesta? Vai (en nyt osaa oikeita uskonnollisia termejä käyttää) onko taustalla avioliiton ulkopuolinen intiimi suhde ja eilen laitoit avioeropaperit liikkeelle? Millaisia käytännön ongelmia on ja oletko etsinyt/löytänyt apua/ohjeita? Voitko puhua oman uskontokuntasi saarnasmiesten kanssa ja ripittäytyä tai pyytää syntejä anteeksi? Ystäväsi varmasti ymmärtävät sinua, tapaa heitä. Jos ratkaisusi vuoksi uskonnollisista syistä saarnasmiehet tai puolisosi kylmettäisivät välejä, niin pyri ainakin lapseesi/lapsiisi säilyttämään lämpimät välit.
mistä löysit noi ristinmerkit?
Jollakin lailla minulle aukesi tuo kirjoitus, kun on omakohtaisiakin kokemuksia. Itse päädyin aikanaan uskoni kieltämiseen, ja jättäydyin pois noista piireistä. Ratkaisu oli vaikea, mutta nyt vuosien jälkeen olen löytänyt oman tasapainoni. Lestadiolaisyhteisö voi olla erittäin ahdistava, todellista ystävyyttä en sieltä löytänyt koskaan, sitä ilmapiiriä, jossa todellakin hyväksytään ihminen virheineen kaikkineen.
Olin oman ratkaisuni tehdessäni nuori, 18-vuotias vain, ja koko muu sukuni oli lestadiolaisia, tavallisesta maailmanmenosta en tiennyt mitään... Perheeni on hyväksynyt ratkaisuni, mutta muu yhteisö ei ole sen jälkeen yrittänytkään ottaa mitään yhteyttä. Onneksi löysin uusia ystäviä, mutta tarvitsin myös ammattiapua aluksi.
Perheenisällä voi olla paljon huolia , varsinkin jos perhe on suuri, mutta ei ole mikään ratkaisu lopettaa oman käden kautta elämäänsä. Se vaan voi tuntua tuossa ilmapiirissä jopa houkuttelevaltakin. Toivottavasti ei hän henkilökohtaisella ratkaisullaan tarkoittanut elämänsä päättämistä!!
Alkuperäiselle: Usko, että on muutakin elämää, ja tässä maailmassa on asioilla kuitenkin taipumus järjestyä. Valitettavasti tuossa tilanteessa ei paras apu löydy seurakunnasta, vaan ota yhteys esimerkiksi mielenterveystoimistoon, jossa on täysin ulkopuolinen kuuntelija, jolle voit huoliasi purkaa! Suosittelen siis ammattiapua!
vedät itsesi hirteen myy vähän käyetty mersusi ja muu maallinen omaisuutesi minulle, et voi kuitenkaan ottaa niitä mukaan ja jumala pitää huolen perheestäsi.
Miksi havittelet taivaaseen jos siellä on yhtä nöyriä, alistuneita ja ahdistuneita ihmisiä kuin sinäkin. Maalla se taivas on, nauti siitä ja anna pappien saarnata heikon itsetunnon omaaville luusereille.
Niin sinnehän taivaaseen pääsevät ne syntiensä ahdistamat ihmiset, joita Jeesus on verellään täältä ostanut.
Mutta jos tekee itselleen jotain pahaa, ei se ole Jumalasta, sillä Jumala on elämän ja kuoleman Herra, Hän haluaa päättää päivämme, emme saa itse tehdä sitä. Mutta onneksi tuo juttu on vaan juttua, eikä sentään varmaan täyttä totta.
Kuule, jos vl ahdistaa, lähde pois ja rukoile Jumalan johdatusta itsellesi ja läheisillesi.
Tiedoksi kaikille, ettei oikealla uskovaisella ole oikeutta tuoda näin arkoja tai vanhoillislestadiolaisuuden ulkoiselle kuvalle haitallisia asioita julkisesti esiin!
VL-äänenkannattaja on siis tehnyt syntiä eli hän ei edusta vanhoillislestadiolaisuutta tai vanhoillislestadiolaisuuden virallisia kantoja sekä mielipiteitä.
Toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan...
miksi ei saisi puhua ongelmistaan?
Joillakin paikkakunnilla on edelleenkin erittäin ahdasmielinen käsitys lestadiolaisista, mutta liekö tuo Markku ihan oikeassa tuossa on.
On totta, että esimerkiksi perheväkivalta oli ainakin muutama vuosi sitten erittäin vaiettu ja arka asia, kuitenkin sitä esiintyy ihan samalla tavalla kuin muuallakin. Itse Kyllästyin tuohon oman kilven puhdistamiseen täysin...
Ammattiapua tarvitsevia on ihan samalla tavalla myös lestadiolaisissa, aina ei pelkkä Jumalan armosta saarnaaminen riitä. Itsemurhat olivat todellinen tabu.
Ystäviä ei olisi saanut olla ei-uskovaisia lainkaan, mikä oli mielestäni ahdistavaa myös. Lestadiolaisten tapa eristäytyä muusta maailmasta ei voi olla hyvä tapa edistää tuota julkisuuskuvaa. Samassa maailmassahan tässä eletään kuitenkin.
Kuitenkin on muistettava, että näihin keskusteluihin osallistuu myös sellaisia, jotka eivät tiedä lestadiolaisuudesta juurikaan, joten ihan kaikkea ei pidä purematta niellä.
Itse olen tehnyt oman ratkaisuni, jota en kadu, mutta kyllä lapseni saavat käydä seuroissa mummon ja papan mukana, jos haluavat. Lestadiolaisuus sisältää kuitenkin paljon myös hyviä arvoja, joita itsekin edelleenkin noudatan. Lapseni saavat sitten aikanaa tehdä omat ratkaisunsa (toivottavasti) ilman painostusta...
Mä siis kirjoitan väärällä nimellä, koska pelkään että joku "meikäläinen" saa tietää. :(
Oon siis kohta 19-vuotias nainen ja "uskovainen". Siis lestadiolainen. Muhun sun kirjoitus teki suuren vaikutuksen: minäkin haluan vapautua lestadiolaisuudesta.
Mun suku häpeää mua, koska oon jo yli 18-vuotias enkä ole naimisissa. On painostettu ja sitten niitä kiusallisia kysymyksiä ja "Vesakin se on mies ja naimisissa ja Pertikin meni naimisiin viime viikonloppuna" -tyylisiä juttuja!
Perheväkivaltaa lestadiolaisperheissä todellakin esiintyy, mutta sitä pidetään niin häpeällisenä että siitä vaietaan. Yhteisön sanaton käsky on voimakas.
Mä haluaisin vapautua lestadiolaisuudesta, mutta pelkään "sitomista" ja suvusta erottamista paljon, koska kaikki sukulaiset ja ystävät on uskovaisia.
Mitä mä voin tehdä... :( Nyt it-it-itkettää...
Eikö ihmisellä ole vapaa tahto, joten tee miten hyväksi näet.
Sinulla on oikeus päättää omasta elämästäsi ihan itse. Tee se asia itsellesi selväksi. Harvan perhe kuitenkaan lastaan hylkää uskonsa kieltämisen vuoksi, vaikka ymmärränkin pelkosi. Itse tein sitten kaikki "kielletyt" asiat ensimmäisenä perheestäni: aviottoman lapsen, asuin avoliitossa jne... Sisaruksillani onkin ollut jo hiukan helpompaa, minä tein suurimmat synnit ensimmäisenä ja avasin ikään kuin tietä myös veljilleni. Kaikki on mennyt hyvin, olen onnellinen nykyisin, löysin ihanan miehen ja sain uuden elämän. Minusta ei tullutkaan juoppoa, niin kuin sukuni ja vanhat ystäväni juoruilivat.
Siis koveta itsesi. Jos aina vain toisia miellyttääkseen toimii, vaikka itse ei niin haluaisikaan, et voi tulla onnelliseksi. Minun haaveisiini ei kuulunut suurperhe ja kotiäidin "uraputki", joten en alistunut siihen. Käytän ehkäisyä hyvillä mielin ja haluan itse päättää oman perheeni koosta (3. lapsi tulossa). Olen opiskellut ammatin, ja nautin työstäni.
Jos elämääni tulee vastoinkäymisiä, kuten miehen lyhyt työttömyyskausi, kuulen edelleenkin kommentteja siitä, että eihän Jumala syntisiä siunaa. Unohtuu näiltä siunailijoilta vaan se, että esimerkiksi työttömyyttä on samalla lailla myös lestadiolaisyhteisöissäkin, joten ei tunnu Jumala aina siunaavan uskoviakaan!!
Kyllä se elämä jatkuu rauhanyhdistyksen ulkopuolellakin, jos se on todella itsellesi sopiva ratkaisu!! Elä sinkkuna äläkä välitä pariutumisvihjeistä. Olen nähnyt monta surullista esimerkkiä kiireellä lapsina (18 v) solmittuja avioliittoja, yleensä kun siinä vaiheessa ei elämän realiteeteistä ole mitään tajua. Jotkut onnistuvat, jotkut ei. Itse olisin aivan järkyttynyt, jos omat lapseni haluaisivat mennä naimisiin tuossa iässä parin kuukauden tuntemisen jälkeen, mutta lestadiolaisissa tämäkin on yleistä. Erota vaan ei saa, eikä se ole helppoakaan, jos on jo viisi lasta 23-vuotiaana...
Muutin aikoinani keski-suomesta helsinkiin ja samalla jätin taakseni kaikki ystäväni ja tutut seudut. En ole kuitenkaan katunut päivääkään päätöstäni ja olen todella onnellinen siitä etten jäänyt loppuelämäkseni sille pienelle paikkakunnalle. Nykyään täältä löytyy liuta kivoja ystäviä, hieno työpaikka ja oikeata elämää.
Muuta pääkaupunkiseudulle! =)
Etköhän jo ole erossa, jos ajatuksesi ovat tuollaisia. Nyt on vain kyse siitä, että et halua toisten tietävän omia ajatuksiasi. Ja mitä sitomiseen tulee, niin mitä se mielestäsi haittaa, vaikka sidottaisiinkin, ethän sinä enää ole uskovainen. Tuo on vain itsesi ja toisten pettämistä.Ja tuo nyt on vale, että sukusi sinua häpeää, kun et ole naimisissa 18 vuotiaana. Kaikkea näillä palstoilla kirjoitellaankin. En ensinkään edes usko, että olet lestadiolainen. Jos joskus olet ollut, niin ei se ainakaan enää tunnu siltä.
Älä stressaa elä päivä kerralaan ja kerro murheesi jollekkin. Avaa sydämesi. Kyllä se Jumala kuulee ajtuksesi jos olet nöyristynyt jotenkin ja alkanut katumaan syntejäsi. Ei sinun tarvitse itseäsi haukkua, jos olet nyt tehnyt parannuksen se riittää pelastukseksi.
Aloittaja vois tosiaanki hakee ammattiauttajan apua eikä vain synkistellä. Täältä on jo lähtenyt ihan tarpeeksi porukkaa oman käden kautta.
Tämä menee sarjaan "älykäs feikki". Suomi24:n keskustelupalstoilla esiintyy yksi tai useampia kirjoittelijoita, joiden tavoitteena on mustamaalata vanhoillislestadiolaista herätysliikettä.
Näillä kirjoituksilla on muutamia selkeitä piirteitä:
- kirjoitukset on kirjoitettu kohtuullisen hyvällä suomen kielellä, jolloin kirjoittajasta syntyy "älykäs" vaikutelma
- kirjoituksiin piilotetaan muutamia pöyristyttäviä ajatustapoja ikäänkuin ne kuuluisivat vanhoillislestadiolaisten arvoihin. Näin saadaan lukija ajattelemaan, että kylläpä on pimeätä sakkia, kun noin ajattelevat, eivätkä edes ymmärrä peitellä.
Muutamia näissä kirjoituksissa esiintyviä, siis perättömiä, kestoväitteitä ovat mm:
- lestadiolaisperheet naittavat 18-vuotiaat tyttärensä vanhemmille miehille
- naisjohtajuutta esimerkiksi työelämässä ei hyväksytä
- vanhoillislestadiolainen ei saa ajatella itse, vaan mielipiteet syötetään jostakin hämärästä keskusorganisaatiosta
Lopputulos on, että vanhoillislestadiolaisuutta huonosti tai ei lainkaan tunteva saa todella ikävän mielikuvan vanhoillislestadiolaisuudesta.
Kyllä tässä maailmassa on jokaiselle sijaa. Eikä kukaan meistä ole puhdas ja virheetön.
oon samaa mieltä.ehkä vl-äänenkannattaja on liian kriittinen ja vaativa.
oletko jo mätänemistilassa vai elossa???
Nyt olet käsittänyt vajavaisesti koko homman. Syntiesi anteeksianto on jo lunastettu Kristuksessa. Luulet itsestäsi liikoja jos kuvittelet elämääsi synnittömänä. Kaiken ydin on anteeksianto, armo, vapahdus ja rakkaudellinen elämä.
Kuulostaa vähän siltä että taisi tulla kuumakivi niskaan ja pari strutsia karata tarhasta samalla !
"better to rule in hell than serve in heaven !"