Olen kärsinyt koko elämäni,isäni hakkasi mua pienestä pitäen. Aikuisena masennuin,itsemurhayrityksiä..Nyt kerään eri lääkäreiltä unilääkereseptejä,sitten viimein olen poissa.Luotan lääkkeisiin, en vois mennä auton tai junan alle. Lääkkeet on helpompi kuolema.Olen vuosia toivonut,rukoillut parempaa,ei apua, tuska vain pahenee.Olisin halunnut elää... Vanhempani ovat kehottaneet mua tappaan itseni. En ole ikinä kelvannut niille,aina ruma,opiskelut varmasti keskeyttävä,poikaystävän jättämä (jos joku huolii,jos!)Opiskelin yliopistossa ja poikaystäväni opiskeli siellä myös En kelvannut koskaan. Sain lapsen sen poikaystävän kanssa,lapsella paha koliikki.Äitini kiljui rasauden myötä tulleista kiloistani ja siitä etten meikkaa (pieni lapsi hoidettavana) ja että lapsen isä jättää kilojeni takia mut.Hän huusi tätä mulle koko ajan. Lopulta mies jätti mut ja äitini haukkuu ja pilkkaa edelleen. Olen vakavasti sairas kiitos äitini. Lapsi joutui muuttaan isälleen itsemurhayritysteni vuoksi.Mut on rikottu, en kykene oleen äiti lapselleni,kuoltava,lääkkeet on tossa.Haukkukaa tekin mut.
Olen vaikeasti
m.asentunut
6784
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pelkät unilääkkeet auttavat vain unensaantiin ja toleranssin noustessa joudut popsimaan niitä aina vain enemmän.Jos julkisilla lääkäreillä käyt niin kaikki tietosi ja määrätyt reseptit näkyvät tietokannassa,vaikka kuinka juoksisit eri tohtoreilla.Se kirjoituksessasi vähän epäilyttääkin...
Jos olet tosissasi,niin ota hakeudu psykiatrille ja terapiaan.Masentunut ei ole hullu,mutta monivuotisesta ahdistuksesta on vaikea omin voimin nousta.Tarvitset pitkäkestoista terapiaa ja moderneja psyykenlääkkeitä.Uudet Cipramill-lääkkeet ja niiden halpaversiot eivät aiheuta vanhojen lääkkeiden tapaan lääketokkuraa tai "tapa tunteita",mutta vaikuttavat vasta 2-3 kk kuluttua.Terapian ja lääkityksen yhteisvaikutus on useimmille tehokasta.Hakeudu hoitoon,kun ympäristöstäsikään tai läheisistä ei ole apua.
Toivottavasti olit tosissasi ja "ihan oikea ihminen",koska tämä palsta on väärä foorumi pelleilyyn.Jos...niin voimia ja ota se ensimmäinen askel.Hyvää kesää Sinulle.
Tosissani olen,enkä todellakaan pelleile!!!Kiitos neuvoista.Olen hakenut terapiaa,mutta sitä ei myönnetä, koska kaupungilla ei ole resursseja...Ja olen hakenut lääkkeet yksityisiltä,90 unilääkettä koossa!
Akuuttihoitoa saat soittamalla mielenterveystoimistoon ja sitäkin saat useamman kuukauden ilman että pitää erikseen anoa yhtään mitään.Jos olet 25v tai alle,jatkoterapiaa on helpompi saada.Akuuttihoitoa saat vaikka olisit vanhempikin ja kokeile uusia lääkkeitä.Ole kärsivällinen äläkä odota heti ihmeitä.
Mistäpäin olet?Kaupungeissa on valitettavasti eroa,vaikka suomalaisella pitäisi olla samat mahdollisuudet joka puolella Suomea.Alkuvuodesta Kelalla on rahaa,loppuvuodesta ei...silloin rima on korkeampi.
Kovia olet joutunut kokemaan. Ei tulisi mieleenkään haukkua sinua. Sinähän olet joutunut täysin käsittämättömän toiminnan kohteeksi muiden ihmisten taholta. Se on järkyttävää, kun läheiset haukkuvat ja hylkäävät yms.
Oletko käynyt psykiatrin vastaanotolla? Siitä ehkä kannattaisi lähteä liikkeelle, jotta saisit lääkkeet masennukseen. Samoin sieltä voisit saada terapiaa. Jos pääset ajan myötä voitolle masennuksesta, niin sen jälkeen voit ajatella asioita uusin silmin.
Jätä ne unilääkkeiden keräämiset ja yritä etsiä toisen polun alkua. Joohan?
Kaikkea hyvää sinun jatkoelämääsi.
edes yksi ystävä? Tai jos ei ystävää niin naapurikin kelpaa. Kerro hänelle. Tiedän, että itse on tuossa vaiheessa vaikea hakea apua. Jospa tuo yksi ihminen auttaisi sinua siinä. Yritäthän vielä! Minäkin yritän, vaikka tiukkaa välillä tekeekin.
Pieni vihje: unilääkkeillä ei välttämättä saa pois henkeä. Olen kokeillut. Huono olo siitä kyllä tulee... Yök.
Näytä läheisillesi, että nouset vaikeuksista huolimatta. Rajoita kanssakäymistä äitisi kanssa, jos hän haavoittaa sinua edelleen. Kirjoita vaikka kirje hänelle, mitä mieltä olet hänen käytöksestään. Puh. num. salaiseksi, jos et saa rauhaa.
Minun siskoni teki itsemurhan, älä sinä tee. Myös veljeni kuoli, elä sinä!!! Masennun usein menneisyyteni takia, mutta periksi ei anneta. Mennään kuule eteenpäin vaikka kontaten. Ei anneta kenellekään sitä iloa, että perin katkeaisimme. Aina voi aloittaa uuden huomisen. Annetaan elämälle mahdollisuus korjata meidät.