ollaan oltu 4v yhdessä (ens viikolla 4v päivä)
ja viikonloppuna olin muualla yötä, mitään ei tapahtunu (vaan koska ei ollu kortsua..)
2 seuraavaa päivää meni miettiessä ja haahuillessa ja tyttöystävää itkettäen kun en puhunu mitään..
se yö oli pelkkää seksiä (siis MELKEIN seksiä), ainakin sen tytön puolelta, (seuraavana päivänä viestiä, ja tuloksena: UNOHDA KOKO JUTTU) ja kai se munkin puolelta oli pelkkää seksiä.. mutta en pysty unohtaan sitä kuitenkaan koitan kokoajan saada sitä pois mielestä ja keksiä muuta ajateltavaa, mutta se ei onnistu kuin töissä koska olen nytkin kotona yksin ja hulluksihan täällä tulee.. heti töistä tultuani mietin jo ovella että ei vittu taas tänne..
mitä mun pitäs tehdä.. ei oikein mikään tunnu miltään ja meidän yhdessä elo on mun puolelta nyt puolipakon omaista mun on vaan kai pakko jatkaa suhdetta (PAKKO??) mut en voi tehdä sellasta tyttöystävälleni et jättäisin sen, se ei varmaan kestäis sitä.. ja pelkkä ajatuskin oksettaa että se olisi jonkun muun kanssa... (ja silti oon ite tällänen..) :( pakko tähän joku ratkaisu on olla löytyykö se täältä?
puolet musta haluaa jatkaa tätä ja puolet EI..
hetken ero tekis varmaan hyvää mutta en varmaan pysty oleen menemättä taas johonkin.. :( ja sitäpaitsi miten se onnistuis?
ja viikonloppuna olin muualla yötä, mitään ei tapahtunu (vaan koska ei ollu kortsua..)
2 seuraavaa päivää meni miettiessä ja haahuillessa ja tyttöystävää itkettäen kun en puhunu mitään..
se yö oli pelkkää seksiä (siis MELKEIN seksiä), ainakin sen tytön puolelta, (seuraavana päivänä viestiä, ja tuloksena: UNOHDA KOKO JUTTU) ja kai se munkin puolelta oli pelkkää seksiä.. mutta en pysty unohtaan sitä kuitenkaan koitan kokoajan saada sitä pois mielestä ja keksiä muuta ajateltavaa, mutta se ei onnistu kuin töissä koska olen nytkin kotona yksin ja hulluksihan täällä tulee.. heti töistä tultuani mietin jo ovella että ei vittu taas tänne..
mitä mun pitäs tehdä.. ei oikein mikään tunnu miltään ja meidän yhdessä elo on mun puolelta nyt puolipakon omaista mun on vaan kai pakko jatkaa suhdetta (PAKKO??) mut en voi tehdä sellasta tyttöystävälleni et jättäisin sen, se ei varmaan kestäis sitä.. ja pelkkä ajatuskin oksettaa että se olisi jonkun muun kanssa... (ja silti oon ite tällänen..) :( pakko tähän joku ratkaisu on olla löytyykö se täältä?
puolet musta haluaa jatkaa tätä ja puolet EI..
hetken ero tekis varmaan hyvää mutta en varmaan pysty oleen menemättä taas johonkin.. :( ja sitäpaitsi miten se onnistuis?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ehkä olisi parasta olla rehellinen tyttöystävällesi ja kertoa tilanne, onhan se väärin hänelle että haikailet toisen perään ja hän varmasti huomaa sinusta että joku asia vaivaa.
Mieti voitko pidemmän päälle pitää asian salassa?
en varmasti kerro, pidemmänpäälle luulen voivani unohtaa... ?
Älä tee mitään hätiköityä, koska ilmieselvästi välität tyttöystäväsi. Ihan ekaksi, ajattele, rakastatko? Neljä vuotta on jo pitkä aika, siihen mahtuu hyviä ja huonoja hetkiä. Mutta jos tunne on sinun puoleltasi vain sääliä ja olette yhdessä vain tavan vuoksi, pilaatte molemmat elämänne. Mutta epäilen tuota, koska kirjoitit tänne, ja haluat selvittää tilanteen. Voisitko lähteä johonkin vähäksi aikaa, (miettimään asioita, ei pettämään...)Pettäminen suhteessa on yleistä, mutta se ei loppujen lopuksi tuo kenellekään hyvää oloa. Joten ei kannata antaa haluille valtaa, ennenkuin tietää, ettei aiheuta vain lisää tuskaa.
Kerro tyttöystävälle, että nyt ei kaikki ole ihan kunnossa, mutta että välität hänestä, ja haluat selvittää asiat. Vai luuletko, että hän on nyt onnellinen?
niin.. välitän, mutta rakastanko..?? voiko jatkaa suhdetta jos vaan "välittää"..?
kumpa tietäisin mitä tunteeni on.. sääliä vai ei?
ja saattaa olla että ainakin minä olen yhdessä vaan tavan vuoksi..ei kyl siinä on jotain muutakin..
en voi lähteä mihinkään edes vähäksi aikaa (puhun päivistä) muutamia tunteja kyllä onnistuu, mutta ei niistä oo apua..
pettämine ei varmaan tuo kenellekkään hyvää oloa, mutta juuri sillä hetkellä sitä ei vaan ajattele..
jos sanon hänelle että välitän hänestä, mutta pitää miettiä asioita niin sitä porua ei kuuntele ketään, ja olenhan tässä jo miettinyt monta päivää.. mut menee ainavaan pahempaan suuntaan..
sen tiedän että olen ÄÄRETTÖMÄN mustasukkainen joka saattaa olla yksi syy miksen tee jotain ratkaisevaa.. (oksettaa pelkkä ajatus että joku muu koskee häneen jos ei enää oltaisi yhdessä..)
kiitos!..
Toi on täysin sama tarina ku mulla!! Paitsi, että mä olen nainen ja olen ollut se pettävä osapuoli. Kaiken kruunaa se, että seurustelin myös neljä vuotta ex mieheni kanssa.
Ex-miehessäni oli paljon hyviä puolia ja rakastinkin häntä tavallaan. Kuitenkin kuvioihin tuli tämä komea ja kiihottava mies josta en pystynyt pitämään näppejäni erossa. Kerta toisensa jälkeen löysin itseni hänen luotaan. Ajattelin monesti, että tämän pitää loppua ja haluan olla uskollinen. Puoli vuotta meni näin. Viikonloput vieraissa. Siis aina tämän saman miehen luona.
Olin varma, että ikinä en totuutta kertoisi. Mieheni aavisteli jo jotain, mutta minulla oli aina hyvät selitykset. Sisimmässäni tunsin, että repeäisin kahtia. Olin miehestäni valtavan mustasukkainen ja mua vitutti jo etukäteen, että kenethän se sitten ottais jos sen jättäisin. Kuitenkin tein yhtäkkiä rohkean päätöksen ja jätin mieheni "ilman syytä". Ero oli tuskainen ja vaikea molemmin puolin, mutta en voinut enää mennä takaisinkaan. Pysyin lujana päätöksessäni. Olin niin pahasti asiamme sotkenut. Ikävä oli valtava, mutta en halunnut asioiden palaavan enää ennalleen.
Niinpä aloin leikkimään kotia tämän ihastukseni kanssa. No joo olihan se alussa ihanaa. Sain vapaasti olla tämän "uuden" mieheni kanssa. Harrastimme villiä seksiä ja olin niin rakastunut. Mutta silti samalla itkin itseni uneen ajatellessani exääni. Vaikka seurusteluaikana en montaa ajatusta hänelle uhrannut. Mua etoi oma käytökseni.
Tulipa aika, että yritin selvitelläkin asioita ja olisin halunnut tulla takaisin, mutta siinä vaiheessa exäni oli jo tajunnut mikä homman nimi oli, eikä halunnut minua takaisin. Itkin ja itkin ja halusin "uuden" miehen pitävän näppinsä erossa minusta. (Syytin häntä?)No ikävä helpotti ja seurustelen yhä tämä "uuden" kanssa. Ollaan oltu jo pari vuotta. Arki on TODELLAKIN astunut kuvaan ja melkein samanlaista tämä on kuin edellisessäkin suhteessa. Paitsi, että nyt vasta tunnen olevani valmis parisuhteeseen, enkä tekisi samaa virhettä uudelleen. Pettäminen on jo eräänlainen ratkaisu parisuhteen päättämiselle. Vieläkin kahden vuoden jälkeen, kun näen exäni, pala nousee kurkkuun ja tunnen olevani kauhea ihminen.
Olen toki onnellinen ja rakastan miestäni jonka sitten valitsin, mutta ei se ruoho kyllä vihreämpää ole aidan "tällä puolella" voin kertoa sulle sen etukäteen, enneku teet mitään ratkasevaa. Moni asia oli edellisessä suhteessani paremmin. Se on uhkapeliä tavallaan; Jos luovut tyttöystävästi, josta kuitenkin tuntuisit välittävän, saat tilalle jotain mikä tuntuu päällisin puolin hyvältä, mutta johon sinulla ei ole mahdollisuutta kuitenkaan tutustua enempää. Se voi olla mahtavaa, tai kauheaa.
Yritä kerätä rohkeutta tunnustaa tai saat painavan taakan harteillesi. Tai vähintä mitä voit tehdä on viheltää peli poikki täydellisesti sen hoitosi kanssa ja aloittaa uusi elämä nykyisesi kanssa, hänen sitä tietämättään.(sekin on tosin kaukana rehellisyydestä).
Tuo naisesi varmasti nauttii kolmantena pyöränä olemisestaan (mikäli on tietoinen) Onhan se hienoa saada monen vuoden parisuhde pienellä vaivalla sekaisin. Arki hänen kanssaan voi olla yhtä painajaista ja voit töistä palatessasi harmitella hänen ovellaan, että voi kun sais vielä palata siihen edelliseen kotiin.
Tulipas pitkä teksti:) Toivottavasti jaksoit lukea. Hyvää kesää sinulle.
By the way hetken ero on sama kuin se, että jättäisit tyttöystäväsi. Tai sitten keino tehdä jotain mukavaa edes hiukan vähemmillä tunnontuskilla. (me ollaan tauolla, ei tää oo pettämistä..)
jostain syystä meillä menee nyt hyvin, paremmin kuin pitkään aikaan.. kiitos kun kuuntelitte.!