Toivon, että mahdollisimman moni AIKUINEN jaksaisi lukea tämän viestin ja vastata minulle... Ensin ajattelin kirjoittaa KEHO-osastolle, mutta päädyin sitten tänne. Nimen omaan, sen takia, että ehkä (?) täälä liikkuu enemmän aikuisia ihmisiä...
Olen 17-vuotias tyttö. Olen 165cm ja painan 55kg. Pari kuukautta sitten painoin 53km ja silloin tuntui paljon paremmalta. Toki, söin TODELLA vähän, mutta terveellisesti.
Välillä tuntuu, että mä oon törkee läski, kukaan ei halua mua sen takia. (en ole kertaakaan elämäni aikana seurustellut, suudellut ketään, kulkenut kenenkään kaa käsikädessä... jne) Välillä vihaan itseäni. Vihaan niin paljon, että itken itseni uneen ja kaikkea muutakin...
Välillä taas tuntuu, että mä haluun olla normaali. En halua olla syömishäiriöinen, koska tuntuu että se on nykyään MUOTIA. On niin hienoa ku on anoreksia tai bulimia. Mä en todellakaan tiedä...
Ystäviä mulla on tasan 0. Harrastan tennistä, mutta jouduin senkin nyt lopettamaan... Paikat ei kestäny, millon murtu jalka tai ranne... polvi meni sijoiltaan tai käsi revähti... Harrastuksesta sain pari kaveria, mutta ei olla enää yhteydessä, koska ne ei haluu olla "luusereitten" (= jotka lopettavat harrastuksen) kanssa.. ne haluu reenata täysillä ja koko sydämestä... Ihan niinku mäkin joskus :/
Aikuiset, kertokaa mulle... miten laihdutan terveellisesti ja pysyvästi? Miten löydän itselleni edes YHDEN ystävän? Saati sitten elämän kumppanin? Vai löydänkö koskaan mitään, tulenko koskaan olemaan itseeni tyytyväinen? Tulenko koskaan nauramaan aidosti?
Olen 17-vuotias tyttö. Olen 165cm ja painan 55kg. Pari kuukautta sitten painoin 53km ja silloin tuntui paljon paremmalta. Toki, söin TODELLA vähän, mutta terveellisesti.
Välillä tuntuu, että mä oon törkee läski, kukaan ei halua mua sen takia. (en ole kertaakaan elämäni aikana seurustellut, suudellut ketään, kulkenut kenenkään kaa käsikädessä... jne) Välillä vihaan itseäni. Vihaan niin paljon, että itken itseni uneen ja kaikkea muutakin...
Välillä taas tuntuu, että mä haluun olla normaali. En halua olla syömishäiriöinen, koska tuntuu että se on nykyään MUOTIA. On niin hienoa ku on anoreksia tai bulimia. Mä en todellakaan tiedä...
Ystäviä mulla on tasan 0. Harrastan tennistä, mutta jouduin senkin nyt lopettamaan... Paikat ei kestäny, millon murtu jalka tai ranne... polvi meni sijoiltaan tai käsi revähti... Harrastuksesta sain pari kaveria, mutta ei olla enää yhteydessä, koska ne ei haluu olla "luusereitten" (= jotka lopettavat harrastuksen) kanssa.. ne haluu reenata täysillä ja koko sydämestä... Ihan niinku mäkin joskus :/
Aikuiset, kertokaa mulle... miten laihdutan terveellisesti ja pysyvästi? Miten löydän itselleni edes YHDEN ystävän? Saati sitten elämän kumppanin? Vai löydänkö koskaan mitään, tulenko koskaan olemaan itseeni tyytyväinen? Tulenko koskaan nauramaan aidosti?
Vastaukset 29
Vanhimmat
En halua olla syömishäiriöinen, koska tuntuu että se on nykyään MUOTIA. On niin hienoa ku on anoreksia tai bulimia. Mä en todellakaan tiedä...
En ymmärtänyt? Haluat olla syömishäiriöinen? No asiaan. Senkuin syöt. älä laihduta.
Niin siis, en halua olla syömishäiriöinen. Enkä halua sairastua mihkään anoreksiaan tai bulimiaan. Mutta silti haluan laihtua... Mutta en osaa laihduttaa TERVEELLISESTI :(
Olet syömishäiriöinen, jos mielestäsi sinun pitäisi tosta laihtua. Kuulostaa painon ja pituuden suhteen hyvältä nyt. Joten siitä vaan elämään normaalia elämää!
Hei,
oot fiksu, kun oot huomannu, että asiat ei oo kohdallaan. Siitä lähtee tie parempaan itsensä kanssa toimen tulemiseen. Mieti, onko Sinulla itselläsi hyvä olla ihmisten seurassa ja millainen on muun perheesi tilanne ystävien suhteen. Oletko oppinut tuon itsesi kontrolloimisen kotoa? Sinulla on oikeus olla sellainen kuin olet, mutta jos voit liian huonosti sellaisena kuin olet, on aika hakea uudistusta, luonnollisesti parempaan suuntaan. Jokaisella on oikeus yrittää parantaa omaa henkistä hyvinvointiaan.
Hyvien luotettavien ystävien löytäminen onkin sitten vaikeampi juttu. Täytyy kai vaan jaksaa yrittää hakea siihenkin "apua". Netti tarjoo kyllä monia vaihtoehtoja, mutta tervettä harkintakykyä tarviit paljon, että et lähde vahingollisiin porukoihin,
Hyvää kesää Sinulle ja olet jo askelen ottanut kun kirjottelit tänne.
T. Ritva
Perheeni on oikeesti mukava :] Eikä mulla perheeni kanssa ole mitään ongelmaa. Ongelma olen minä itse. Tuntuu että mä vaan en oo missään tarpeeks hyvä :/
Mä en ymmärrä miks sun pitäis laihduttaa??Ethän ole ylipainoinen läheskään!Missäpäin suomea asut?Isommissa kaupungeissa ainakin on tarjolla jos jonkinlaista toimintaa ja paikkoja missä tapaa muita nuoria,eikun rohkeasti mukaan vaan!Kyllä sä sen poikakaverinkin vielä tulet löytämään ja yleensähän se tupsahtaa kohdalle kun sitä vähiten odottaa,eli ei kantsi ainakaan siitä paineita ottaa,eikä etsimällä etsiä.Nokka pystyyn vaan ja uusia tuulia kohti,ole ylpeä että olet juuri sellainen kuin olet,sussa ei ole mitään vikaa,enkä varsinkaan suosittele laihduttamista!Kesä tulee,tee jotain piristävää muuten ulkonäölle jos siltä tuntuu esim.käy kampaajalla ja tee jotain ihan uutta tai pukeudu jotenkin eritavalla kuin ennen,mutta kuitenkin sellaisiin vaatteisiin missä viihdyt tms..Jokatapauksessa toivotan sulle aurinkoa elämään!
Kiitos sulle. Asun helsingissä päin, eli aika iso paikkakunta on ihan pyöräily matkan päässä. Tai ei ny ihan, automatkan päässä...
Haluan laihduttaa, koska tuntuu että kaikki hoikat/laihat ihmiset saa kaiken huomion. Mutta en halua olla syömishäiriöinen, esim. en syö ku puolikkaan porkkanan päivässä ym ym.. Haluan syödä terveellisesti ja voida hyvin, mutta miten? Ei se vaan onnistu!
Olishan täällä nuorisioa, mutta en oikein viihdy niitten seurassa. Tuntuu että kaikki (okei, aika moni) juo, polttaa, harrastaa yhden illan juttuja... Enkä itse tee enkä tykkää mistään edellä mainituista.
Mutta kiitos että näinkin moni on mulle vastannu :)
ikinä aatellut et voisit käydä jonkun seurakunnan nuortenilloissa tms? olin 16-17v,tosi hukassa ja pidin itteäni läskinä ym mut sit rupesin käymään seurakunnissa,sain kavereita ja elämäkin alko maistuun paljo paremmalta! ne ihmiset välittää susta aidosti! en halua tuputtaa sulle väkisin mitään,mut aattelin vain et jos et viihdy nykyisten,juopottelevien ystävies seuras ni oisko toi hengellinen vaihtoehto se sun juttu? kokeile! voimia ja jaksamista :)
Koska "kerhoissa" on entisiä kiusaajiani jotka välillä saattavat (siis esim. kirjastossa/kaupassa törmätessään) sanoa minulle jotain tyyliin "kato ny ittees peilistä" ja rupeevat nauramaan kauheesti :/....
Ja muutenkin, en ehkä ole sellaista tyyppiä. Kiitos kuitenkin ehdotuksesta :)
Et ole liian lihava, et itse asissa edes sinne päinkään. Luultavasti olet sen verran asiallinen, että sinuun mieltyvät vain "kunnon pojat", jotka myöskin käyttäytyvät asiallisesti. Uusia ystäviä saat harrastuksista. Ennen sinulla oli tennis, mitä nyt? Hanki pari uutta harastusta, niin niitä kavereitakin löytyy. Etkö koulussa liiku kenenkään kanssa? Pyydä kavereitasi elokuviin, kartsalle, diskoon jne. Elämänkumppanilla ei ole kiire, se tulee aikanaan eteen. Kovin harva sitoutuu loppuelämäkseen sinun iässä.
Voisiko olla niin, että kärsit masennuksesta? Voi olla, että tarvitset ulkopuolista apua itsellesi, jotta saat ajatuksiasi selvitettyä. Olen ihan varma, että olet hieno tyttö.
Kiitos sullekkin kauheesti :)
"Olen ihan varma, että olet hieno tyttö."
^^ Mulle ei oo ennen kukaan noin sanonu.. *hymyilee* :) Nii... ehkä suositut, räväkät pojat ei viitti kiinnostuu musta. Harmi, että just sellaset on ehkä enemmän mun makuun.. Emmä tiedä :/ Kai se oikee sit joskus kohdalle sattuu..
Viisi vuotta sitten olin ikäisesi, ja muistan vielä hyvin kuinka ahdistunut olin, kun minulla oli finnejä ja jos jonkinlaista "vikaa" kehossani. Ihmiset, jotka olivat olleet kavereitani ala-asteelta lähtien, hylkäsivät minut ja jättivät yksin. Vieläkään en tiedä miksi näin kävi. Olin täysin vakuuttunut, että viettäisin koko loppuelämäni yksin.
Mutta kuinkas kävikään? Pari vuotta kului, enkä enää pitänytkään itseäni maailman rumimpana ihmisenä. Aloitin opiskelut, tapasin elämäni miehen ja nyt olen kihloissa. Nykyään jo vähän naurattaa, kun ajattelen niitä kaikkia asioita, mitkä mielestäni olivat itsessäni rumaa ja huonoa.
Juttuni pointti oli sanoa, että vaikka nyt sinusta tuntuu siltä, että elämä potkii päähän ja kaikki on huonosti, voi parin vuoden päästä puhaltaa ihan uudet tuulet! Et missään nimessä ole ylipainoinen, enkä usko ollenkaan, että ulkonäkösi estäisi seurustelun. Ne, jotka koulussa ovat ne äänekkäät tyypit, ovat usein (anteeksi yleistys) itse epävarmoja itsestään ja koettavat peittää sen esittämällä kovaa. Tiedän että se on vaikeaa, mutta yritä olla välittämättä niistä!
En oikein osaa antaa muuta neuvoa nykyiseen tilanteeseesi, ja et ehkä tätä juuri nyt voi uskoa, mutta se menee kyllä ohi. Ikäisillesi ihmisille ulkonäkö on hirveän tärkeä asia, mutta pian tulet huomaamaan ettei se niin tärkeää olekaan. Paljon tärkeämpää on se, mitä on sisällä. Äläkä nyt ihmeessä ala laihduttaa! Kadut sitä vanhempana todella katkerasti, jos sairastut syömishäiriöön vain sen tähden, että jotkut pinnalliset tyypit hyväksyisi sinut paremmin.
Yritä tutustua uusiin ihmisiin (vaikea sanoa missä ja miten, kun en tiedä yhtään mistä itse pidät ja mistä et). Yritä vain rohkeasti olla ihan oma itsesi. Kyllä se siitä lähtee.
Kihloissa? Onneks olkoon :p
Tiedän kyllä, että tähän auttaa ikä. Tai ainakin tosi moni niin on sanonut. Toivotaan...
Tiedän tasan tunteen. Lopetin harrastuksen kesken, ystäviä ei ole. Mitäs tässä sitten tekisi elämällään.
Ehkäpä sinä olet lukenut liikaa terveyslehtiä. Painosi ollessa 53 ja 55, ero on lähes minimaalinen. Kai tiesit, että paino voi heittää helposti 1-3kg päivän mittaan? Lisäksi pituutesi ollessa 165, painoindeksisi olisi 20,5. 22 on vielä ihannepainoa, joten läskiksi sinua ei voi sanoa, elleivät luusi ole ontot.
Joten ei hätää, et ole lihava - olet jopa laihempi kuin exäni, joka oli pituisesi mutta 65 kiloa ja edelleen kaunis. Ehkäpä olet lukenut liikaa muotilehtiä? Paris Hilton, Nicole Richie jne. eivät ainakaan minun makuuni ole, sillä mielummin ottaisin vähän rehevän kuin anorektikon.
17 vuotiaana elämä on todella sekavaa, muistan vielä itsekin. Sitä tulee vihattua itseään, maailmaa, muita ihmisiä, jumalaa, kaikkea. Sitä tulee ajateltua että on ruma, typerä, epäsosiaalinen eikä kukaan oikeasti pidä sinusta. Kukaan ei ymmärrä.
Mutta asia on, että se vaihe menee ohi - aika kliseeltä kuuluu, mutta voisin melkein vannoa sen hormoneiden piikkiin.
Eli ei paniikkia. Tulet varmasti löytämään ystäviä, partnerin tai jopa useampia. Olet vielä nuori ja vaikka elämä näyttää synkältä ja merkityksettömältä nyt, paistaa aurinko vielä joku päivä. Ja silloin hymyilet ja naurat aidosti.
Tiedän, että olen normaalipainoinen mutta se ei vaan riitä mulle. Haluan olla todella HOIKKA ja kaunis. Samalla nousisi itsetunto ja kaikki... Haluan mahtua bikineihin kesällä, mutta en tuu kyllä tätä menoo mahtumaan :/
Mutta olet ihannepainossasi? Hoikempana alkasit olla jo sairaalloisen laiha, ja haluatko todella että vain todella pinnalliset jätkät kiinnostuisivat sinusta vain koska näytät "pantavalta"? Tottakai, he ovat suosittua, räväkkiä ja uhkarohkeita - mutta osaavat myös olla typeriä, julmia ja tunteettomia.
Kuten sanottu, muutaman vuoden päästä sinulla on aivan uudet tuulet purjeissasi ja saatat jopa nauraa itsellesi nyt. Itsekin välillä katson elämääni taaksepäin, ja naurahdan miten saatoinkaan olla kuten olin.
Jos todellakin haluat laihtua, niin syö normaalisti mutta harrasta jotain liikuntaa joka ei käy pahasti keholle; aerobic yms. on tehokasta ja sopii kelle tahansa, vaikka paikat helposti hajoilisivatkin.
Voit kirjottaa mulle osoitteeseen [email protected] niin annan ns. vakituisen mailiosotteen ja vaikka meseosotteenikin, niin voidaan jutella. Saat minusta varmasti YSTÄVÄN!!
Terveisin mailia odottava aikuinen
voin sanoo sulle, et mulla oli ihan samanlaisia ajatuksia vielä reilu vuos sitte, paitsi et mul oli kavereita, koulus vaan kolme mut vapaa-ajalla enemmän.. mut emmä tiiä..uskon et toi menee ohi! itellä ainaki oli hirveet reisiläski kompleksit ym. mut enää ei vaa hetkauta reisilöllöt yhtään, vaikka niitä vähän onki :) mulla ittellä ainakin itsetunto parani tosi paljon ku pääsin yläasteelta, menin uuteen kouluun ja alotin ns.puhtaalta pöydältä. siinä mielessä mulle koulunvaihto oli tosi ratkaiseva asia! nyt on paljon kaverieta myös koulussa :D
ja viel tosta poikaystävästä.. uskon et sä oot ihan normaali tyyppi (ja yleensä pojat ei tykkää ihan luuviuluista. älä sen takii laihduta!) ja niin mäki oon normaali tyyppi.. vaikka sain ekan "kunnon poikaystävän" vasta vuos sitte. se unelmien mies tulee sillon vastaan ku sitä vähiten odottaa! mäki oon tavannu tän miehen kurasissa tunnelmissa, kaikkea muuta ku kiehtovan näkösenä,ekan kerran ;9 kyllä se siitä! hauskaa kesää!! :)
..vielä murrosikää etkä näinollen ole vielä lainkaan " valmis"..eli kehityt sekä fyysisesti, että henkisesti vielä.
Mitä tulee tuohon painoosi niin et todellakaan ole mikään läski....oma teinini on 162 cm ja painaa saman verran kuin sinä eikä todellakaan ole läski vaan sopusuhatainen..hän harrastaa kyllä joukkueurheilua.
Mitäpä jos sinäkin hakeutuisit johonkin joukkuelajiin josta saisit ystäviä tai ainakin sen tunteen, että kuulut johonkin. Tanssi esim. siinä ei vät paikat joudu niin kovalle koitukselle kuin tenniksessä....niitähän on kaikenlaisia show-, hiphop-, cheertanssi jne.
Käyt kai jotain koulua...ystäviä saa olemalla vain oma itsensä, ei kannata yrittää mitään, olla enempi mitä on. On vain ystävällinen muille vaikkapa vain ohimennen niin eiköhän pikkuhiljaa ystävysty jonkun kanssa.
Poikaystävänkin varmasti saat aikanaan....ei kaikilla ikäisilläsi suinkaan ole poikaystävää....huomaat ehkä vain ne joilla on.
Nykyään ei ehkä enää ole muotia mennä perinteiselle paritanssikurssille...silloin kun minä olin nuori niin se oli varmin tapa kohdata joku mukava poika kun meni tavallisiin tansseihin.
Simpukka, olet normaalipainoinen, itseasiassa hoikka 55 kiloisena. Sinun ei tarvitse laihduttaa. Tiedäthän että pojatkin tykkäävät naisista joilla on muotoja. Tikkulaihuus kannattaa unohtaa. Kumppania sinun ei tarvitse vielä löytääkkään, olet nuori. Itse seurustelin ensi kerran 17-vuotiaana ja siihen asti nautin vapaudesta =) Kerkeät kyllä löytämään poikaystävän jonain päivänä. Ystäviä löytyy harrastusten parista, koulusta jne.. Ota avoin asenne. Muista että olet hieno nuori nainen ja että pystyt mihin tahansa. Älä anna muiden masentaa itseäsi, kyllä kaikki järjestyy! Tsemppiä!
Kiitos :) Ehkä oot oikeassa (niin kuin moni muukin täälä) mihkä mulla on kiire? Miks mä en vois vaan nauttia tästä hetkestä? Kesästä... auringosta, ruohosta ja kaikesta :D PAri kiloo pudotan, ni saan itsevarmuutta. Ja siinä se onkin. KIITOS TEILLE
Mutta päätin silti kirjoittaa.
Olen parikymppinen,sinun pituisesi ja ja pari kiloa "läskimpi" olento,mutta voin sanoa että en ole läski.Toki muutama vuosi sitten sen asian kanssa painin,mutta tulin siihen tulokseen ettei se asia ainakaan murehtimalla parane.Aloin siis tietoisesti ajatella itsestäni hyviä puolia,ja pian huomasin etteivät ne huonotkaan nyt niin huonoja ole :). Olen siis täysin tyytyväinen itseeni,ja syön yleensä ottaen mitä milloinkin huvittaa, kohtuuden rajoissa kuitenkin. Liikun lähes päivittäin puolesta tunnista tuntiin ja hyvin pysyy linjat. Luulenpa että sinunkin ajatuksesi iän myötä muuttuvat,vaikka ehkä laimeeta heittää tätä tässä vaiheessa kun ongelma on sinulle mitä todellisin. Mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä ettei mitään ihmediettejä ainkaan kannata alkaa noudataa,avainsana tässäkin monipuolisuus.Kaikessa mitä teetkin :)
Ja hei,vielä tuosta "mua ei kukaa huoli"-jutust. Kyllä kelpaat :) Käy vaikka laittamas kulmat kosmetologilla ja osta herkku huulikiilto niin saat ison muutoksen pienellä hinnalla aikaan. Sittenpä ei muuta kuin ajattelemaan suuria itsestäsi! Kun on tyytyväinen itseensäniin se kyllä näkyy ulospäinkin. Testaa vaikka. Ihanaa kesää kaikille ja leuka pystyyn ja lippu korkeelle, kesällä kaikki on toisin :)
Näinpä :) Nyt mäkin sen vasta tajuun. Mitään ihmediettejä en oo ees koskaan kokeillu, ihan terveellisesti liikkumalla laihdutan. PAri kiloa pudotan ja sitten nautin sen jälkeen elämästä :)
Ihanaa kesää sullekkin :)
Heis!
Olet viisas kun et mene mukaan tuohon syömishäiriö juttuun, se on huomionhakemista,typerää ja vaarallista leikkiä omalla keholla. Oikea syömishäiriö on todella vakava ja vaarallinen juttu josta pahimmillaan joutuu kärsimään koko ikänsä. Siinä ei ole mitään "siistii" jota pitäisi tavotella.
Esim. Muotilehtien tyypit on kuvamanipuloitu näyttämään täydellisiltä (tunnen yhden mallin joka on suht.normaali painoinen ja kehoinen eli raskausarpia, näppyjä, silmät vähän erikokoset ym. tavallista. Nämä "virheet" korjataan tietokoneella ja lehtiin painetaan täydellisen ihon ja kehon omaava superihmisen näköinen mallinukke)Eli on typerää tavoitella lehtien esittämiä vartaloita koska sellaisia ei ole olemassa.
Tai sitten voi saavuttaa muutamaksi vuodeksi tällaisen "ihanne" vartalon ja juosta koko aikuisikänsä kosmetologeilla ja kauneusleikkauksissa ja kärsiä ahdistuksesta kun ei pystykkään pitämään vartaloaan muuttumattomana ja ihmetellä kun miehet eivät juoksekkaan perässä vaan valitsevat "tavallisia" itseensä tyytyväisiä "pullukoita" ;)
Eli minä en ainakaan lähde tohon muotitouhuun mukaan, se orjuuttaa ihmisen tavoittelemaan jotain markkinavoimien sanelemaa kauneusihannetta.Ei ihmisten kuulu olla samasta muotista, jokainen on hyvä omalla tavallaan. kun pohdit muutamaa kiloasi niin ajattele niitä kenellä on 30 liikakiloa jokin vamma tai vaikka paloarpia tms, eikö oma keho kaikkine vajavaisuuksineen ole sittenkin aika hyvä?
Niinkuin täällä joku jo vastasi niin nämä laihat muodikkaat tyypit eivät varmasti ole parempia kuin sinä.
luultavasti he jollain tasolla kadehtivat sitä että uskallat (toivottavasti) olla oma itsesi, näin kävi minulle, olin aika yksinäinen yläasteen varsinkin luokkakaverit tuntuivat "syrjivän", lukiossa sain kavereita mutta entiset luokka kaverit eivät vieläkään oikein hyväksyneet minua, nyt luokka kokouksessa 8 vuotta myöhemmin tyttö jota minä olin kadehtinut ja joka oli aina kohdellut minua niinkuin ilmaa, paljasti että oli ollut kateellinen minulle kun olin vaan ollut oma itseni ja kun mulla oli mukava perhe ja kaikki hyvin. Tämän takia hän oli mulkoillut ja puhunut alentavasti ja juorunnut selän takana. Oli tosi kummallista kuulla tällanen paljastus. Eli tsemppiä äläkä anna joidenkin lannistaa, niillä voi olla vielä hankalampia ongelmia kun sulla..
Puhuit että sinulla oli parempi olo kun olit pari kiloa kevyempi.
Minusta tuntuu että ainakin minulla on joku sisäänrakennettu ihanne paino ja tunnen ilman vaakaakin kun se on ylittynyt tai alittunut ja silloin tulee olo että haluaa korjata asian.
Eli voi olla että olet tottunut kehoosi tietyn painoisena ja se paino tuntuu oikealta.
silloin ei minusta ole vaarallista jos haluat parikiloa kevyemmän painon. Uskoisin että se onnistuu esim. sillä että vähennät juuston ja voin määrää leivällä, jugurteissa on paljon sokeria joten esim luonnonjugurtit on hyviä (maitotuotteista saa proteiinia ja kalsium auttaa uusien tutukimusten mukaan painonpudotuksessa joten niitä ei kannata unohtaa) syöt välipalaksi enemmän hedelmiä vihanneksia ja liikut vähän enemmän.
Minulla kylläkin kävi viime kesänä niin että laihduttamis ajattelu rupes viemään ihan liikaa tilaa pääkopasta. ja huomasin että pienetkin virheet ahdistivat. Siinä vaiheessa heitin vaa-an kaapin nurkkaan ja rupesin elämään ja kas, parin viikon päästä nuo inha kilot olivat lähteneet torin mansikoiden,porkkanoiden ja tanssimisen ja kävellen lähiympäristön tutkimisen avulla.
Sitä paitsi niinkuin joku jo sanoikin paino voi heitellä päivän aikana eli suosittelen että unohdat painosi ja nauti kesästä. Ainakin minä aion sen tänä kesänä tehdä, ilman painoajattelua ja rannalla voin olla bikineissä vaikka minulla ei ole bikinimallin muotoja.
Ei niin että ensin pudotat ja sitten nautit vaan aloita nauttiminen ja unohda pudottaminen! Suomen kesä on liian lyhyt murehtimiseen :)
Sori mutta nauratti tuo "Olen 165cm ja painan 55kg. Pari kuukautta sitten painoin 53km" KM KM Kilometriä ;DD pieni virhe vain, mutta x))), Mun mielestä et paina mitään oot selvästi kevyt, itse olen 11v ja painan 55kg ;D Yli painonen läski olen minä.
KM KM KM KM KM KM
Anteeks mutta se oli niin hauskaa!
Mun mielestä kaikki lähtee hyvästä itsetunnosta. Ei tarvitse olla mitenkään erikoisen näköinen ollakseen suosittu. Kun on hyvä itsetuto pystyy olla rennosti ja olla hauska. Silloin saa kavereita.
Itsetunto ei tule uusista vaatteista, ainakaan minulla. Kyllä se vähän aikaa tuntuu kivalta käyttää uusia vaatteita, mutta ei kauaa.
Muut ihmiset muistavat varmaan paljon paremmin mitä sinä sanot heille, kuin miltä näytät. Tosin poikeava ulkonäkökin jää mieleen, mutta jos on hauska tyyppi, varmaan suurinosa muistaa sen hauskuuden, eikä kiinnitä huomiota niin ulkonäköön.
Mihin oikeastaan pyrit täydellisellä ulkonäöllä. Siihen että olisit ihailtu ja suosittu? Eikös. Haluatko sinä itse olla niiden kauniiden kaveri, vai mukavien tyyppien? Kauniita tietenkin ihaillaan, mutta tärkeämpää on luonne. Vuosien päästäkin muistaa mieluummin iloisen ja ystävällisen tyypin. Kauniita on ja niitä on tarpeeksi jo muotilehdissä , voithan olla yksi kaunis siinä joukossa. Tai sitten ihminen joka on omaitsensä ja hyvä persoona. Tietenkin sekin voi olla kaunis.
Mukavempaa elämää sinulle:)
laihduta...oot ihan normaalipainonen eikä se vaikuta mitään ystävien tai elämänkumppanin suhteen kuinka paljon painat...on vaan tärkeintä että oot onnellinen:)...
Toivottavasti löydät oikeita ystävia etkä tuollaisia pinnallisia idiootteja...
Hyvää jatkoo sulle
Tervehdys..! Kokeile nauttia pienistä asioista. Kokeile keksiä edes yksi nautinto päivälle. Nuo sun mitat ei kuulosta siltä, että liian lihava olisit. Sä ilmeisesti haluut löytää kaverin?! Siis oikeen ystävän??
Tää saattaa kuulostaa hassulta, mutta pakota itses hymyilemään edes vähän ja päivittäin! Arvosta itsees, sillä jokainen ihminen on arvokas ja biisin arvoinen..!
Sä vaikutat keskustelevalta ja tuntevalta ihmiseltä. Ehkäpä sä voisit löytää ystävän ihan netin kautta. Sitä myötä saattaa sitten sitä aitoa nauruakin ruveta irtoomaan. Entäpä harrastus? Löytyiskös tenniksen tilalle jotain muuta mukavaa?
Jos haluat keskustella lisää, mulle voi heittää sähköpostia osoitteeseen: [email protected]