Dementikot kotihoitoon!

kotihoitaja

Näin on. Julmaa laittaa omaiset sairaalasängyn vangiksi omiin paskoihin makaamaan. Menisitkö Sinä?

29

5113

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mallis

      Kyllä se on varsin julmaa. ok. mutta jos dementikon lähiomainen itse sattuu oleman iäkäs hänen voimansa eivät kenties riitä hoitamaan.
      on varsin rankkaa hoitaa dementoitunutta ihmistä, olen hoitanut vanhainkodissa heitä, joten tiedän mistä puhun.
      ei jaksa ymmärtää näitä sairauksia, kun tahdonvoimalla eikä edes rahalla voi estää sairauden tuloa, dementia tulee niin rikkaille kuin köyhille, rikkailla vain yleensä on paremmat oltavat koska heillä on rahaa vaikka palkata kotiin joku nuorempi hoitaja joka jaksaa.
      tässä ei ole olemassa mitään helppoa eikä yksinkertaista vastausta; tauti on ikävä ja dementoituneellaKIN on ihmisoikeus, se, että joutuuko makaamaan paskassa on valintakysymys. eli mihin pääsee-joutuu hoitoon- millaisia hoitajia siellä on, millainen hoitofilosofia, välitetäänkö oikeasti vanhuksista vai onko tärkeintä oman tärkeyden korostaminen tyyliin justhan sulle vaihdettiin vaipat.
      monessa muussa maassa ei tällaisia hoitopaikkoja ole ollenkaan kuten täällä - vanhukset hoidetaan järjestään kotona - joku saa vain luvan järjestäää sitä aikaa ja jaksamista.
      lääkkeiden pakko-syöttämistä ei ole juurikaan muualla - lääketehtaat suomessa siitä hyötyvät jos totuutta halutaaan kuulla - englannissa tiedän käytännön olevan sellainen että vanhus voi tilapäisesti saada mm unilääkettä - mutta nim.om.tilapäisesti - viikon - tms ei todellakaan vuosikausia jatkuvasti.
      täällä vanhuksella voi olla 20 pilleriä aamulla ja päivälääkkeet seuraavaksi, sitten iltalääkkeet. on aikamoinen cockail kun vanhuksella on cipramil depikseen, oxepam masikseen, serenase" ääniin" ja tenoxia illalla jotta uni tulisi. eli paljon olisi tekemistä jotta vanhuksilla olisi inhimilliset olot.
      paskassa makuuttamista ei saisi sallia missään - ei kotona eikä laitoksessa - tässähän sentään puhutaan i h m i s e s t ä...

    • hm...

      muistat tuon kauniin ajatuksen vielä siinä vaiheessa, kun omat voimat loppuu ja laitos olisi seuraava vaihtoehto.

    • omainen

      Et varmaan välitä lukea tätä vastausta, koska ei sinua oikeasti kiinnosta vanhusten hoito. Jos kiinnostaisi, perustaisit jonkun eläinten vapautusrintamaa vastaavan ”VAPAUTTAKAA VANHUKSET” –LIIKKEEN.
      Jos tosiaan ajattelet, että laitoksissa maataan paskaisissa vaipoissa sängyn pohjalla, niin kyllä sinun pitäisi tehdä asialle jotain. Ota joku heistä kotiisi hoitoon.
      Ehkä luit jokin aika sitten iltapäivälehdestä juttua liki 100-vuotiaasta helsinkiläisnaisesta, joka pääsi vasta nyt ulos ensimmäisen kerran sitten syksyn jälkeen. Tarhakettuja päästetään ulos häkeistä, mutta miksi et tee mitään sen hyväksi, että tämä vanhus pääsisi useammin ulos? Ja hän asui kotona!
      On olemassa eläintensuojeluviranomaisia, lastensuojeluviranomaisia, mutta vanhuksia ei suojele kukaan. Kotona voidaan hoitaa todella huonosti, kyllä sielläkin voidaan olla sängyn pohjalla paskoissa, mutta kukaan ei puutu asiaan.

      • Mallis

        No, minun kohdallani kirves ei oikein osunut; teen vapaaehtoistyötä paikallisessa vanhainkodissa, viikottain - vien vanhuksia ulos, luen heille jopa raamattua jos haluavat ( en ole itse uskovainen enkä perusta siitä) kirjoitan heidän puolestaan kortteja jos haluavat lähettää, soitan vanhan ajan iskelmiä - monelle sotakokemukset ovat vielä varsin kipeitä asioita.
        minä en suoraan sanottuna ymmärrä teitä ihmiset jotka kirjoitatte paskassa makaamisesta - se vertaus sopii ehkä elukoihin mutta ei ihmisiin, ja joo`o voisin ottaa jonkun kotiini asumaan mutta tiedät itsekin ettei byrokraattisessa Suomessa sellaista tehdä.
        millaisia ihmisiä te oikein olette? dementikoillako ei saisi olla inhimillistä elämää oikeutta elämisen laatuun ?
        kun te itse paskankirjoittajat olette vanhoja niin pitäkää hatusta kiinni, kuka hemmetti teitäkin haluaa hoitaa? lapsenne näkevät miten kohtelette omaisianne ja uskokaa pois, he ottavat tarkasti mallia teistä - onneksi en ole enää työelämässä kauan, ei ole olemassa vaaraa että joutuisin hoitamaan teitä ja muuten:
        minä miel.kävelytän vanhuksen kylppäriin kuin sottaan vaippojen kanssa - se EI ole helpompaa antaa toisen, aikuisen ihmisen tehdä tarpeensa alentuvasti vaippaan.....


      • omainen
        Mallis kirjoitti:

        No, minun kohdallani kirves ei oikein osunut; teen vapaaehtoistyötä paikallisessa vanhainkodissa, viikottain - vien vanhuksia ulos, luen heille jopa raamattua jos haluavat ( en ole itse uskovainen enkä perusta siitä) kirjoitan heidän puolestaan kortteja jos haluavat lähettää, soitan vanhan ajan iskelmiä - monelle sotakokemukset ovat vielä varsin kipeitä asioita.
        minä en suoraan sanottuna ymmärrä teitä ihmiset jotka kirjoitatte paskassa makaamisesta - se vertaus sopii ehkä elukoihin mutta ei ihmisiin, ja joo`o voisin ottaa jonkun kotiini asumaan mutta tiedät itsekin ettei byrokraattisessa Suomessa sellaista tehdä.
        millaisia ihmisiä te oikein olette? dementikoillako ei saisi olla inhimillistä elämää oikeutta elämisen laatuun ?
        kun te itse paskankirjoittajat olette vanhoja niin pitäkää hatusta kiinni, kuka hemmetti teitäkin haluaa hoitaa? lapsenne näkevät miten kohtelette omaisianne ja uskokaa pois, he ottavat tarkasti mallia teistä - onneksi en ole enää työelämässä kauan, ei ole olemassa vaaraa että joutuisin hoitamaan teitä ja muuten:
        minä miel.kävelytän vanhuksen kylppäriin kuin sottaan vaippojen kanssa - se EI ole helpompaa antaa toisen, aikuisen ihmisen tehdä tarpeensa alentuvasti vaippaan.....

        Luitko aiempia viestejäni? Minä olen se, joka puhdistaa OMAT kenkänsä p-sta kun on todella kiire lähteä johonkin. Siivoan OMAT kaappini, joissa dementikon edesottamukset ovat saaneet aikaan tuhoa. Minä olen se, joka laitan lukon navetan oveen ettei tämä dementikko ruoki siellä elukoita hengiltä (meillä kun sattuu olemaan ihan oikeita eikä mielikuvituseläimiä ruokittavaksi).
        Näiden kokemusten ja koettelemusten perusteella olen sitä mietlä, että MINULLA JA PERHEELLÄNI ON MYÖS OIKEUS IHMISARVOISEEN ELÄMÄÄN. Ei meillä ole mitään velvollisuutta kärsiä tämän dementoituvan omaisen epätarkoituksenmukasien toiminnan aiheuttamista vahingoista. Ei meillä ole myöskään velvollisuutta luopua omasta elämästä, työstä, ystävistä, harrastuksista ym. vain siksi,että tämä dementoituva saisia asua kotona, jota hän ei enää vuosiin ole tuntenut kodiksi.
        Olenko minä todella sinun mielestäsi typerä, kun haluan elää omaa elämääni, ja sallin sen myös perheelleni ilman sitoutumista dementoituvan hoitoon? Perustelisitko väitteesi!
        Aivan varmasti hän saa asianmukaisessa laitoksessa, ammattitaitoisten hoitajien ja toivon mukaan myös vapaaehtoisten (kiitos sinulle, Mallis!) hoidossapaljon paremman kohtelun kuin kotona omaa omaisuuttaan ja vapauttaan vartioivien omaisten hoidossa.
        Haluan kuitenkin huomauttaa, etä minä en ole se, joka sallii paskassa makaamisen. Ette kai te tosissanne väitä, että sellaita tapahtuu edes heikoimmissa laitoksissa? Ottaka ihmeessä yhteyttä vaikka lääninhalituksen tarkastajaan, jos sellaista näette!
        Olen tosin omin silmin nähnyt vanhuksen istuvan pissalammikossa lattialla koko sen ajan, kun olimme oman vanhuksemme luona vierailulla sairaalassa. Siitä on jo pari vuosikymmentä, miten lie nykyisin. Senkin olen nähnyt, että vielä tänä päivänä laitoksessa laitetaan vaippa sellaisellekin potilaalle, joka ei sitä tarvitse eikä koskaan aikaisemmin ole sitä käyttänyt ( ei käytetty hänen lapsuudessaan viime vuosisadan alussakaan).


      • molloz
        omainen kirjoitti:

        Luitko aiempia viestejäni? Minä olen se, joka puhdistaa OMAT kenkänsä p-sta kun on todella kiire lähteä johonkin. Siivoan OMAT kaappini, joissa dementikon edesottamukset ovat saaneet aikaan tuhoa. Minä olen se, joka laitan lukon navetan oveen ettei tämä dementikko ruoki siellä elukoita hengiltä (meillä kun sattuu olemaan ihan oikeita eikä mielikuvituseläimiä ruokittavaksi).
        Näiden kokemusten ja koettelemusten perusteella olen sitä mietlä, että MINULLA JA PERHEELLÄNI ON MYÖS OIKEUS IHMISARVOISEEN ELÄMÄÄN. Ei meillä ole mitään velvollisuutta kärsiä tämän dementoituvan omaisen epätarkoituksenmukasien toiminnan aiheuttamista vahingoista. Ei meillä ole myöskään velvollisuutta luopua omasta elämästä, työstä, ystävistä, harrastuksista ym. vain siksi,että tämä dementoituva saisia asua kotona, jota hän ei enää vuosiin ole tuntenut kodiksi.
        Olenko minä todella sinun mielestäsi typerä, kun haluan elää omaa elämääni, ja sallin sen myös perheelleni ilman sitoutumista dementoituvan hoitoon? Perustelisitko väitteesi!
        Aivan varmasti hän saa asianmukaisessa laitoksessa, ammattitaitoisten hoitajien ja toivon mukaan myös vapaaehtoisten (kiitos sinulle, Mallis!) hoidossapaljon paremman kohtelun kuin kotona omaa omaisuuttaan ja vapauttaan vartioivien omaisten hoidossa.
        Haluan kuitenkin huomauttaa, etä minä en ole se, joka sallii paskassa makaamisen. Ette kai te tosissanne väitä, että sellaita tapahtuu edes heikoimmissa laitoksissa? Ottaka ihmeessä yhteyttä vaikka lääninhalituksen tarkastajaan, jos sellaista näette!
        Olen tosin omin silmin nähnyt vanhuksen istuvan pissalammikossa lattialla koko sen ajan, kun olimme oman vanhuksemme luona vierailulla sairaalassa. Siitä on jo pari vuosikymmentä, miten lie nykyisin. Senkin olen nähnyt, että vielä tänä päivänä laitoksessa laitetaan vaippa sellaisellekin potilaalle, joka ei sitä tarvitse eikä koskaan aikaisemmin ole sitä käyttänyt ( ei käytetty hänen lapsuudessaan viime vuosisadan alussakaan).

        Kuinka ihmeessä sinulla on edes aikaa istua tietokoneen ääressä ja suolta tuollaista p...kaa kun olet niin ylityöllistetty yhden dementikko paran takia? luulisi, että sinulla on tärkeämpää tekemistä, mutta enää en ihmettele paskasta kirjoittamista, oletkin niitä tyhmiä heinähattuja....


      • On taikinassa...
        molloz kirjoitti:

        Kuinka ihmeessä sinulla on edes aikaa istua tietokoneen ääressä ja suolta tuollaista p...kaa kun olet niin ylityöllistetty yhden dementikko paran takia? luulisi, että sinulla on tärkeämpää tekemistä, mutta enää en ihmettele paskasta kirjoittamista, oletkin niitä tyhmiä heinähattuja....

        Eipä voi muuta sanoa tälläisiin kommentteihin. Jotenkin sitä haluaa ajatella, että ihmisillä olisi edes sen verran järkeä, että ei laskettaisi vakavilla ja kipeillä asioilla leikkiä, mutta eipä kai mikään ole tuollaisille tyypeille pyhää.

        Toivon vain sinulle joskus tulevaisuudessa, että oma vanhempasi tai joku sinulle tärkeä tai läheinen ihminen sairastuu dementiaan, ja että sinäkin kohtaat sitten aikanasi oman kommenttisi kaltaisia mielipiteitä. No, vanha viisaushan on, että sen edestään löytää minkä taakseen jättää..

        Voimia kaikille omaistaan hoitaville, ja myös heille, jotka jo ovat saaneet oman läheisensä jo johonkin hoito-paikkaan. Voimia, ja iloitkaa vielä niistä hyvistä hetkistä, mitä varmasti vielä aina silloin tällöin on.


      • vanhusten hoitaja
        molloz kirjoitti:

        Kuinka ihmeessä sinulla on edes aikaa istua tietokoneen ääressä ja suolta tuollaista p...kaa kun olet niin ylityöllistetty yhden dementikko paran takia? luulisi, että sinulla on tärkeämpää tekemistä, mutta enää en ihmettele paskasta kirjoittamista, oletkin niitä tyhmiä heinähattuja....

        että et ole tainnut vielä koskaan törmätä siihen todella dementoituneeseen ihmiseen, jolla ei todellakaan ole enää järjen hiventä tallella. Harva törmää näihin dementikkoihin, koska heidät yleensä hoidetaan laitoksessa missä hoitajat siivoaa jäljet. Kyllä hattua nostan omaiselle, joka tätä hommaa loppuun asti tekee kotonaan. Hoitajat laitoksissa vain 8tuntia ja seuraavat tulevat jatkamaan. Että silleen...


      • omainen
        molloz kirjoitti:

        Kuinka ihmeessä sinulla on edes aikaa istua tietokoneen ääressä ja suolta tuollaista p...kaa kun olet niin ylityöllistetty yhden dementikko paran takia? luulisi, että sinulla on tärkeämpää tekemistä, mutta enää en ihmettele paskasta kirjoittamista, oletkin niitä tyhmiä heinähattuja....

        Onneksi olen ymmärtänyt oman etuni - en sentään vielä niin umpityperä ole - että olen onnistunut saaman hänet vähäksi aikaa ns. intervallihoitoon. Siksi on aikaa istahtaa tietokoneen ääreen.
        Eikö minun kaltaisillani "typerillä heinähatuilla" saisi olla sitäkään huvia, pelkkää paskanputsaamista ja saman lorun kuuntelemista vaan kaiken aikaa yöt ja päivät?
        Ei kuule onnistu enää, on se kuule ihmisarvo minullakin. Kyllä minun elämääni vielä sisältyy paljon muutakin, varmaan hämmästyisit jos tietäisit. Jos se on sinusta typerää niin olkoon. Arvostan kyllä suuresti niitä ihmisiä, jotka sitäkin jaksavat tehdä.


      • M:u
        omainen kirjoitti:

        Onneksi olen ymmärtänyt oman etuni - en sentään vielä niin umpityperä ole - että olen onnistunut saaman hänet vähäksi aikaa ns. intervallihoitoon. Siksi on aikaa istahtaa tietokoneen ääreen.
        Eikö minun kaltaisillani "typerillä heinähatuilla" saisi olla sitäkään huvia, pelkkää paskanputsaamista ja saman lorun kuuntelemista vaan kaiken aikaa yöt ja päivät?
        Ei kuule onnistu enää, on se kuule ihmisarvo minullakin. Kyllä minun elämääni vielä sisältyy paljon muutakin, varmaan hämmästyisit jos tietäisit. Jos se on sinusta typerää niin olkoon. Arvostan kyllä suuresti niitä ihmisiä, jotka sitäkin jaksavat tehdä.

        Sinun kaltaisesi" hoitajan " toimia olisi jo viranomaisten syytä tutkia, hoito ei voi olla kovin tasokasta eikä ainakaan inhimillistä - miten voit kirjoittaa tuollasta p...skaa IHMISESTÄ?
        Rahastako sen teet?


      • omainen
        M:u kirjoitti:

        Sinun kaltaisesi" hoitajan " toimia olisi jo viranomaisten syytä tutkia, hoito ei voi olla kovin tasokasta eikä ainakaan inhimillistä - miten voit kirjoittaa tuollasta p...skaa IHMISESTÄ?
        Rahastako sen teet?

        Et ehkä ole koskaan kuulutkaan, ettei niihin hoitopaikkoihin niin vaan mennä vaan jonotetaan. Paikka laitettiin hakuun kaksi vuotta sitten. Pakkohan näitä jonkun on hoitaa, tässä tapauksessa käytännössä minun.
        Sitähän minä tuolla aiemmin kirjoitin, että jos eläimiä tai lapsia pidetään huonosti, on olemassa eläinsuojelu- ja lastensuojeluviranomaiset. Senkun vaan ilmoitat huonosta hoidosta! Toivottavasti sitten se hoitopaikakkin järjestyy. En todella ole ainoa, joka joutuu enemmän tai vähemmän pakosta hoitajaksi. parempi ei ole sekään,että hoitaa velvollisuudentunnosta voimiensa äärirajoilla. tappoihan tässä joku aika sitten äiti vammaisen tyttärensä. Kuinka pitkään menee, ennen kuin luemme uutista siitä, kuinka omainen tappoi dementoituneen hoitajansa. Tai päinvastoin, aggressiivisuus on yksi dementiaan liittyvä käytösoire.


      • toinen omainen
        omainen kirjoitti:

        Et ehkä ole koskaan kuulutkaan, ettei niihin hoitopaikkoihin niin vaan mennä vaan jonotetaan. Paikka laitettiin hakuun kaksi vuotta sitten. Pakkohan näitä jonkun on hoitaa, tässä tapauksessa käytännössä minun.
        Sitähän minä tuolla aiemmin kirjoitin, että jos eläimiä tai lapsia pidetään huonosti, on olemassa eläinsuojelu- ja lastensuojeluviranomaiset. Senkun vaan ilmoitat huonosta hoidosta! Toivottavasti sitten se hoitopaikakkin järjestyy. En todella ole ainoa, joka joutuu enemmän tai vähemmän pakosta hoitajaksi. parempi ei ole sekään,että hoitaa velvollisuudentunnosta voimiensa äärirajoilla. tappoihan tässä joku aika sitten äiti vammaisen tyttärensä. Kuinka pitkään menee, ennen kuin luemme uutista siitä, kuinka omainen tappoi dementoituneen hoitajansa. Tai päinvastoin, aggressiivisuus on yksi dementiaan liittyvä käytösoire.

        allekirjoitan kaiken mitä olet viesteihisi laittanut, tilanteemme oli yli 10v samanlainen.
        Nyt vanhuksemme asuu palvelutalossa, parasta meille kaikille.
        Niin hänelle, kuin meillekin.
        Kyseiseinen palvelutalo on pieni, kodinomainen.

        Toivon sinulle valtavan paljon VOIMIA!

        Ja osa teistä kirjoittaneista ei todellakaan ole toiminut omaishoitajana 24h/vrk, helppo se on arvostella toisia, kokekaa ensi itse asiat!


      • kati
        toinen omainen kirjoitti:

        allekirjoitan kaiken mitä olet viesteihisi laittanut, tilanteemme oli yli 10v samanlainen.
        Nyt vanhuksemme asuu palvelutalossa, parasta meille kaikille.
        Niin hänelle, kuin meillekin.
        Kyseiseinen palvelutalo on pieni, kodinomainen.

        Toivon sinulle valtavan paljon VOIMIA!

        Ja osa teistä kirjoittaneista ei todellakaan ole toiminut omaishoitajana 24h/vrk, helppo se on arvostella toisia, kokekaa ensi itse asiat!

        Meidän vanhuksista toinen alkoi dementoitua. Toinen halusi pitää hänet kotona. Vuosikaudet hoiti vaikka oma kunto alkoi rapistua. Dementikko alkoi käydä yhä vaikeammaksi. Kun hänen liikuntakykynsä säilyi, hän käveli yökaudet pitkin asuntoa, pissaili minne sattui kun ei enää muistanut missä on vessa. Ei uskonut mitään mitä sanottiin.

        Lopulta meidän muiden omaisten oli sanottava puolisolle, että nyt sinun voimasi ovat lopussa, dementikko on vietävä hoitoon.

        Samaa olivat sanoneet jo kotipalvelun työntekijätkin.

        Helpotus oli kaikille valtava, kun hoitopaikka järjestyi miltei heti. Ilmeisesti hätätapauksena ohitti kaikki jonot.
        Kiitos siitä kunnalle.


      • Minä
        vanhusten hoitaja kirjoitti:

        että et ole tainnut vielä koskaan törmätä siihen todella dementoituneeseen ihmiseen, jolla ei todellakaan ole enää järjen hiventä tallella. Harva törmää näihin dementikkoihin, koska heidät yleensä hoidetaan laitoksessa missä hoitajat siivoaa jäljet. Kyllä hattua nostan omaiselle, joka tätä hommaa loppuun asti tekee kotonaan. Hoitajat laitoksissa vain 8tuntia ja seuraavat tulevat jatkamaan. Että silleen...

        Olen hoitanut vanhuksia yli 15 vuotta, ja pelkästään dementoituneita yli 5 vuotta.

        Olen törmännyt niin monessa vaiheessa oleviin demenoituneihin, heihin, jotka ovat vasta sairastuneet joiden kanssa on itketty ja lohdutettu, heihin jotka ovat jo sairaudessaan siirtyneet siitä ihanaan vaiheeseen, että eivät enää tunne ja muista olevansa sairaita, ja heihin, jotka eivät enää tuota puhetta, vaan ovat vaipuneet jo osittan omaan hiljaiseen maailmaansa. Olen pitänyt kädestä itkevää vanhuksta, lohduttanut sylissäni pelokasta. Olen syöttänyt, vaihtanut vaippoja, korjannut oksennuksia ja pissoja ja kakkoja. Olen iltavuoron jälkeen jäänyt vanhuksen vierelle valvomaan, koska hän sanoi, että kuolee yöllä, eikä halua olla yksin. Olen kohdannut agressiivisia vanhuksia, jotka repivät, sylkevät ja raapivat.

        Kyllä, olen yksi niistä hoitajista jotka vain 8 tuntia kerrallaan hoitavat dementoituneita vanhuksia. Mutta teen sen hyvällä omallatunnolla, rakkaudesta omaan työhöni. Voin henkilökohtaisesti sanoa, että minusta tuntuu pahalle, että meidän hoitajien työtä väheksytään sanomalla, että te teette työtä vain 8 tuntia kerralla. Koska siihen kahdeksaankin tuntii sisältyy niin paljon semmoista mitä ei varmasti tule ajatelleeksikaan. Puhumattakaan siitä vastuusta, mikä yhdellä hoitajalla on. Kahdeksan tunnin aikana olet vastuussa 7 dementoituneesta.


      • vanhusten hoitaja
        Minä kirjoitti:

        Olen hoitanut vanhuksia yli 15 vuotta, ja pelkästään dementoituneita yli 5 vuotta.

        Olen törmännyt niin monessa vaiheessa oleviin demenoituneihin, heihin, jotka ovat vasta sairastuneet joiden kanssa on itketty ja lohdutettu, heihin jotka ovat jo sairaudessaan siirtyneet siitä ihanaan vaiheeseen, että eivät enää tunne ja muista olevansa sairaita, ja heihin, jotka eivät enää tuota puhetta, vaan ovat vaipuneet jo osittan omaan hiljaiseen maailmaansa. Olen pitänyt kädestä itkevää vanhuksta, lohduttanut sylissäni pelokasta. Olen syöttänyt, vaihtanut vaippoja, korjannut oksennuksia ja pissoja ja kakkoja. Olen iltavuoron jälkeen jäänyt vanhuksen vierelle valvomaan, koska hän sanoi, että kuolee yöllä, eikä halua olla yksin. Olen kohdannut agressiivisia vanhuksia, jotka repivät, sylkevät ja raapivat.

        Kyllä, olen yksi niistä hoitajista jotka vain 8 tuntia kerrallaan hoitavat dementoituneita vanhuksia. Mutta teen sen hyvällä omallatunnolla, rakkaudesta omaan työhöni. Voin henkilökohtaisesti sanoa, että minusta tuntuu pahalle, että meidän hoitajien työtä väheksytään sanomalla, että te teette työtä vain 8 tuntia kerralla. Koska siihen kahdeksaankin tuntii sisältyy niin paljon semmoista mitä ei varmasti tule ajatelleeksikaan. Puhumattakaan siitä vastuusta, mikä yhdellä hoitajalla on. Kahdeksan tunnin aikana olet vastuussa 7 dementoituneesta.

        Ehkä et nyt seurannut viestiketjua alusta ja hoksannut kenelle vastaukseni oli.
        Myös minä hoidan niitä vanhuksia sen 8 tuntia ja sitteen kotiin, minulla kun elämää työn ulkopuolellakin. Sen sijaan omainen, joka viestin aloitti on kiinni hoidossa 24 tuntia. Minusta silloin on ymmärrettävää jos tuohon malliin joskus purkaa paineita. Tämä kenelle vastasin ei sitä ilmeisesti ymmärrä, eikä sitä millaisia ne dementikot voivat pahimmillaan olla.


      • Vielä todella dementoituneesta
        vanhusten hoitaja kirjoitti:

        Ehkä et nyt seurannut viestiketjua alusta ja hoksannut kenelle vastaukseni oli.
        Myös minä hoidan niitä vanhuksia sen 8 tuntia ja sitteen kotiin, minulla kun elämää työn ulkopuolellakin. Sen sijaan omainen, joka viestin aloitti on kiinni hoidossa 24 tuntia. Minusta silloin on ymmärrettävää jos tuohon malliin joskus purkaa paineita. Tämä kenelle vastasin ei sitä ilmeisesti ymmärrä, eikä sitä millaisia ne dementikot voivat pahimmillaan olla.

        Olen omissa viesteissäni pyrkinyt johdonmukaisesti kirjoittamaan dementoituvista korostaakseni sitä, että jatkuvasti tapahtuu arvaamattomia muutoksia. Yleensä ne tapahtuvat huonompaa suuntaan, mutta ylättäviä poikkeuksiakin on.
        Todella viimeiseen vaiheeseen dementoituneen hoito voi olla kotonakin monessa suhteessa helpompaa kuin keskivaikeaa tai lievää dementoivaa sairautta sairastavan. Tällä en vähättele niiden työtä, jotka viimeiseen vaiheeseen dementoituneita hoitavat laitoksissa vaan korostan niiden lievempien vaiheiden vaikeutta. Usein ei ole kyse hoitamisesta vaan ohjauksesta, vahtimisesta, huolehtimisesta, jne. Silti sattuu ja tapahtuu kaikenlaisia kommelluksia, pahimpina katoamiset.


      • väsynyt rapu
        Vielä todella dementoituneesta kirjoitti:

        Olen omissa viesteissäni pyrkinyt johdonmukaisesti kirjoittamaan dementoituvista korostaakseni sitä, että jatkuvasti tapahtuu arvaamattomia muutoksia. Yleensä ne tapahtuvat huonompaa suuntaan, mutta ylättäviä poikkeuksiakin on.
        Todella viimeiseen vaiheeseen dementoituneen hoito voi olla kotonakin monessa suhteessa helpompaa kuin keskivaikeaa tai lievää dementoivaa sairautta sairastavan. Tällä en vähättele niiden työtä, jotka viimeiseen vaiheeseen dementoituneita hoitavat laitoksissa vaan korostan niiden lievempien vaiheiden vaikeutta. Usein ei ole kyse hoitamisesta vaan ohjauksesta, vahtimisesta, huolehtimisesta, jne. Silti sattuu ja tapahtuu kaikenlaisia kommelluksia, pahimpina katoamiset.

        No hei kaikille! Mä olen 32 vuotias, mutta olen
        seurannut erittäin läheltä pian 85 vuotta täyt-
        tävän isoäitini alati pahenevaa sairautta, joka
        on diagnosoitu 2002. Kun diagnoosi todettiin, hänet laitettiin sairaalan toimesta vuodeosastol-
        le. Olen ollut siellä töissä ja tiedän sen ankeu-
        den. Hänet kotiutettiin omaisten omalla vastuulla
        ja kaikki oli hetken aikaa hyvin. Mutta... sitä
        ei olisi uskonut, millaiseksi tilanne muodostuu
        vuosien mittaan. Sairaus on edennyt nopeasti jät-
        tiläisen askelin. Hän asuu 14 km päässä kaupun-
        gista yksin omakotitalossa ja äitini, sekä tätini
        käy tekemässä siellä kaikki työt. Kotipalvelu käy
        aamuisin perään katsomassa. Hän sekoilee aika ta-
        valla ja pelot kahlitsevat elämäänsä. Kyllä saat-
        taa olla laitoshoito jossain vaiheessa parasta,
        sillä hän jopa kieltäytyy ajoittain syömästäkin.
        Jotenkin sitä on vain niin väsynyt ja epätoivoi-
        nen. Sitä vain täytyisi yrittää salata, sillä
        äitini kärsii oman äitinsä sairaudesta valtavas-
        ti. Mutta saako omaisen voimat loppua, ennenkuin
        loppuu sairastuneen voimat?
        Ja vaikka sanotaankin, että omaisen pitäisi ottaa
        omaa aikaa, kuinka sitä otat, kun dementoituneen
        asiat on mielessä koko ajan. Syökö hän, onko ok?
        Ja minä & äitini (asumme yhdessä) olemme ainoita
        joille hän saattaa soittaa jopa 7 x päivässä.
        Soitto on helpotus, mutta tuo huolta.
        No, voimia kaikille omaisille. T. väsynyt rapu


      • 1974
        Vielä todella dementoituneesta kirjoitti:

        Olen omissa viesteissäni pyrkinyt johdonmukaisesti kirjoittamaan dementoituvista korostaakseni sitä, että jatkuvasti tapahtuu arvaamattomia muutoksia. Yleensä ne tapahtuvat huonompaa suuntaan, mutta ylättäviä poikkeuksiakin on.
        Todella viimeiseen vaiheeseen dementoituneen hoito voi olla kotonakin monessa suhteessa helpompaa kuin keskivaikeaa tai lievää dementoivaa sairautta sairastavan. Tällä en vähättele niiden työtä, jotka viimeiseen vaiheeseen dementoituneita hoitavat laitoksissa vaan korostan niiden lievempien vaiheiden vaikeutta. Usein ei ole kyse hoitamisesta vaan ohjauksesta, vahtimisesta, huolehtimisesta, jne. Silti sattuu ja tapahtuu kaikenlaisia kommelluksia, pahimpina katoamiset.

        Hei, omainen. Täällä toinen kaltaisesi. Olet oikeassa. Mun mummo sairastui keskivaikeaan dementia - alzheimeriin 2002 tammikuussa ja alussa kotihoito oli hivenen helpompaa. Mutta se
        on vuosien mennen vain vaikeutunut kaikkine syömättömyyksineen ja pelkoineen.
        On surku seurata vierestä, kun vanhus joka asuu
        yksin kotona, pelkotilojensa vuoksi peittää ikkunat rievuilla, sanomalehdillä, pyyhkeillä jne. Onko teillä kenelläkään mitään vastaavaa
        kokemusta asiasta? Se on omaiselle rankkaa, mutta
        ehkä se on vielä rankempaa itse sairastuneelle.
        Me ollaan mietitty kyllä laitoshoitoa mahdollisuutena. Mutta se tuntuu raskaalle.
        Ja sitä paitsi... ehkä sitä hoitaa vanhusta rakkaudesta?! Ja mihin saakka omaisten voimat riittää? Dementoituneen hoito on raskasta, oli sairaus missä vaiheessa tahansa. Toisaalta viimeisen vaiheen hoito on ehkä henkisesti raskaampaa. Viimeinen vaihe voi olla meilläkin edessä. Aina sitä vain yrittää tehdä parhaansa, että kotona olisi mahdollisimman pitkään.
        Vastailkaahan mulle päin. Vertaistuki on tarpeen ja sitä ei nuorempi henkilö ilkeä pyytää sieltä dementiayhdistyksestä.
        Aurinkoista kesää t. "Misuliini"


    • dementiakotejakin

      olemassa, joissa on asiantuntevaa henkilökuntaa, semmoiset 7-8 hengen ryhmäkodit, joissa jokaisella on kitenkin oma huone, ja usein kylpyhuonekin, ja lisäksi yhteiset tilat joissa ruokailut ja viriketoimintaa. Mummoni sairastaa dementian uotona joka ilmenee usein agressiivisuutena yms,enkä voisi kuvitellakaan, että esim. äitini hntä kotona hoitaisi, se olisi omasielle kohtuuton taakka kannettavaksi. Kokopäiväinen elämä dementiaa sairastavan ihmisen kanssa on äärimmäisen kahlitsevaa ja henkisesti sekä fyysiseti raskasta.
      Molemmin puolin on nautittavampa jos hoitohenkilökunta on erikseen, ja sukulaiset pystyvät olemaan tukijoina omaisena ja vierailemaan vaikka päivittäin javälillä viemään dementikon retkelle tai kotilomalle.
      Olen nähnyt monen ihmisen koittavan kantaa kohtuutonta taakkaa omaishoitajana menettäen oman elämänsä tyystin...aivan kohtuutonta. Sietäisi puhua asiasta sitten,kun on 24/7 ollut dementikon kanssa tekemisissä, vielä aivan mitättömin korvauksin ( sentään yhteiskunnalle palvelus) sekä vailla lomaa...

      • tästä

        sairaalaan dementiakodista "joudutaan" laittamaan silloin kun vanhus on jo jalaton tai käyttäytyy äärimmäisen agressiivisesti. Koska tällaisissa paikoissa ei yleensä ole laillisia keinoja ja resursseja puuttua sellaiseen.
        Eli sairaalakuntoista dementikkoa ei tulisi kenenkään joutua omaisena kotona hoitamaan, ellei sitten aivan välttämättä halua.
        Dementikoille tarkoitetut kodit, ainakin ne missä itse olen käynyt ovat todella viihtyisiä ja mukavaia paikkoja, mutta valitettavasti niitäkin on liian vähän nähden paikantarvitsijoiden määrään.


    • Kerronpa pari elävää esimerkkiä.
      Demetikkonainen. Kotihoidossa, ei omaisia, asuu omassa asunnossa, kerrostalossa kotipalvelun avuin. Kotipalvelu käyt 6 kerta päivässä auttamassa perushoidossa, lääkityksessä. Nainen on karkailevaa sorttia, eksyy eikä osaa ktiin. Tämän vuoksi hänen ovensa on aina lukossa, sii turvalukossa, jottei hän pääse karkailemaan. Hän on yksin lukitussa asunnossa suurimman osan vuorokaudesta. Tapaturmien välttämiseksi kytketään pääkatkaisijasta virrat pois kun Nainen on yksin, jottei hän saisi esim. tulipaloa aikaiseksi.
      Laadukasta kotihoitoa? Ja varmasti joutuu olemaan tunteja märissä vaipoissa, kotipalvelu tulee vain tiettyinä aikoina, ei silloin kun vaippa on likainen. Nainen on niin dementoitunut, että ei osaa esim. turvepuhelinta (tai tavallista puhelinta) käyttää.

      Dementikkomies. Kotiutettiin meiltä osastolta muutama viikko takaisin kerrostaloasuntoonsa. Ei omaisia, kotipalvelu 4-6 kertaa vuorokaudessa hoitaa perushoidon lääkitksen. Käy päivätoiminnassa 5x viikossa, kuljetukset järjestetty. Löydettiin omasta asunnosta pahasti alilämpöisenä, kylpyammeesta eräänä aamuna. Onneksi tuli kotipalvelu juuri silloin, montaa tuntia ei menehtymiseen olisi enää tarvittu.

      Että mitä mieltä dementikkojen kotihoidosta?? Mieluummin muutto sopivaan palvelutaloon/ asuntolaan ennen kuin dementia on edennyt kovin pitkälle. Ympärille omat tavarat ja henkilökunta vuorokauden ympäri. Ei tarvitse olla yksin, ja saa sen hoidon mitä tarvitsee. Itseään loukkaamatta.

      • omainen

        Me omaiset emme missään tapauksessa väheksy laitoksissa työtä tekeviä hoitajia! Me jos ketkä tiedämme, milainen työtaakka teillä on, kun kerromme oman työmäärämme vaikkapa sillä kymmenellä (potilaalla), joka voi olla yhden hoitajan vastuulla ainakin yövuorossa. Ja todennäköisesti laitosten potilaat ovat vielä vähän hankalampia kuin kotona hoidettavat, koska monet heistä on jouduttu laittamaan laitokseen juuri siksi, että kotihoito on mennyt mahdottomaksi.
        Monet laitoksissa työskentelevät vaan eivät millään jaksa käsittää, että mikä se siinä kotihoidossa niin mahdottoman vaikeaa on: saahan olla sentään koko ajan kotona eikä tarvitse lähteä työpaikalle, ja potilaitakin on yleensä vain se yksi ainoa. Ottakaan kotiinne edes vähäksi aikaa yksi niistä, jotka ovat koko ajan karkaamassa, siirtelevät tavaroita paikasta toiseen, eivät löydä vessaa mutta eivät vielä käytä myöskään vaippoja. Lisätehosteena voisi olla aggressiivisuus tai vähintään yleinen levottomuus. Sitten ehkä ymmärtäisitte, miksi me emme aina jaksa hoitaa sitä rakasta omaista kotona vaikka haluaisimmekin.


      • hoi_taja
        omainen kirjoitti:

        Me omaiset emme missään tapauksessa väheksy laitoksissa työtä tekeviä hoitajia! Me jos ketkä tiedämme, milainen työtaakka teillä on, kun kerromme oman työmäärämme vaikkapa sillä kymmenellä (potilaalla), joka voi olla yhden hoitajan vastuulla ainakin yövuorossa. Ja todennäköisesti laitosten potilaat ovat vielä vähän hankalampia kuin kotona hoidettavat, koska monet heistä on jouduttu laittamaan laitokseen juuri siksi, että kotihoito on mennyt mahdottomaksi.
        Monet laitoksissa työskentelevät vaan eivät millään jaksa käsittää, että mikä se siinä kotihoidossa niin mahdottoman vaikeaa on: saahan olla sentään koko ajan kotona eikä tarvitse lähteä työpaikalle, ja potilaitakin on yleensä vain se yksi ainoa. Ottakaan kotiinne edes vähäksi aikaa yksi niistä, jotka ovat koko ajan karkaamassa, siirtelevät tavaroita paikasta toiseen, eivät löydä vessaa mutta eivät vielä käytä myöskään vaippoja. Lisätehosteena voisi olla aggressiivisuus tai vähintään yleinen levottomuus. Sitten ehkä ymmärtäisitte, miksi me emme aina jaksa hoitaa sitä rakasta omaista kotona vaikka haluaisimmekin.

        On ammattitaidon puutetta jos koulutettu hoitaja näin ajattelee. Jos on vähääkään perehtynyt dementoiviin sairauksiin ym, niin ei tuommoisia ajatuksia pitäisi kyllä olla.


      • perushoitaja
        omainen kirjoitti:

        Me omaiset emme missään tapauksessa väheksy laitoksissa työtä tekeviä hoitajia! Me jos ketkä tiedämme, milainen työtaakka teillä on, kun kerromme oman työmäärämme vaikkapa sillä kymmenellä (potilaalla), joka voi olla yhden hoitajan vastuulla ainakin yövuorossa. Ja todennäköisesti laitosten potilaat ovat vielä vähän hankalampia kuin kotona hoidettavat, koska monet heistä on jouduttu laittamaan laitokseen juuri siksi, että kotihoito on mennyt mahdottomaksi.
        Monet laitoksissa työskentelevät vaan eivät millään jaksa käsittää, että mikä se siinä kotihoidossa niin mahdottoman vaikeaa on: saahan olla sentään koko ajan kotona eikä tarvitse lähteä työpaikalle, ja potilaitakin on yleensä vain se yksi ainoa. Ottakaan kotiinne edes vähäksi aikaa yksi niistä, jotka ovat koko ajan karkaamassa, siirtelevät tavaroita paikasta toiseen, eivät löydä vessaa mutta eivät vielä käytä myöskään vaippoja. Lisätehosteena voisi olla aggressiivisuus tai vähintään yleinen levottomuus. Sitten ehkä ymmärtäisitte, miksi me emme aina jaksa hoitaa sitä rakasta omaista kotona vaikka haluaisimmekin.

        Onko joku hoitaja noin sanonut, enpä usko! Olen dementia hoitajana toiminut ja ymmärrän hyvin sekä omaishoitajia että dementia kodeissa työskenteleviä! Dementikkoja ja heidän omaisiaan varten nämä dementia kodit ovat, meillä töissä ainakin omaisten kanssa tehtiin tiivistä yhteistyötä. Toivotan voimia omaishoitajille sekä laitoksissa dementikkoja hoitaville. Työ on psyykkisesti ja fyysisesti todella raskasta!!


      • omainen
        perushoitaja kirjoitti:

        Onko joku hoitaja noin sanonut, enpä usko! Olen dementia hoitajana toiminut ja ymmärrän hyvin sekä omaishoitajia että dementia kodeissa työskenteleviä! Dementikkoja ja heidän omaisiaan varten nämä dementia kodit ovat, meillä töissä ainakin omaisten kanssa tehtiin tiivistä yhteistyötä. Toivotan voimia omaishoitajille sekä laitoksissa dementikkoja hoitaville. Työ on psyykkisesti ja fyysisesti todella raskasta!!

        Itse asiassa kyseinen perushoitaja on juuri tämän meidän dementikomme tytär. Tilanne oli sellainen, jossa potilas oli juuri hetkeä ennen onnistunut piilottamaan sellaisen tavaran,joka olisi siinä piilossa pilaantunut. Olin juuri hänen tullessaan siitä kovasti tuohduksissa ja siinä hän sitten yritti minulle selittää että mitä mitä sinä nyt suotta tuollaisesta pikkujutusta noin hermostut... Kyseinen tavara kainalossa - dementikko kävi itse sen kätköstään hakemassa kun säikähti minun suuttumusta - sitten valkaisin tälle tyttärelle, että eihän sinulla koskaan työpaikassasi näin käy, että omat tavarat katoavat. Eikö niitä pidetä lukollisessa pukukopissa eikä siellä edes ole kaikkea sitä, mitä kotona.


      • omainen kirjoitti:

        Me omaiset emme missään tapauksessa väheksy laitoksissa työtä tekeviä hoitajia! Me jos ketkä tiedämme, milainen työtaakka teillä on, kun kerromme oman työmäärämme vaikkapa sillä kymmenellä (potilaalla), joka voi olla yhden hoitajan vastuulla ainakin yövuorossa. Ja todennäköisesti laitosten potilaat ovat vielä vähän hankalampia kuin kotona hoidettavat, koska monet heistä on jouduttu laittamaan laitokseen juuri siksi, että kotihoito on mennyt mahdottomaksi.
        Monet laitoksissa työskentelevät vaan eivät millään jaksa käsittää, että mikä se siinä kotihoidossa niin mahdottoman vaikeaa on: saahan olla sentään koko ajan kotona eikä tarvitse lähteä työpaikalle, ja potilaitakin on yleensä vain se yksi ainoa. Ottakaan kotiinne edes vähäksi aikaa yksi niistä, jotka ovat koko ajan karkaamassa, siirtelevät tavaroita paikasta toiseen, eivät löydä vessaa mutta eivät vielä käytä myöskään vaippoja. Lisätehosteena voisi olla aggressiivisuus tai vähintään yleinen levottomuus. Sitten ehkä ymmärtäisitte, miksi me emme aina jaksa hoitaa sitä rakasta omaista kotona vaikka haluaisimmekin.

        enpä ole tuollaiseen näkökantaan koskaan törmännyt. Lähinnä meillä ainakin nostetaan hattua omaisille jotka jaksavat dementoituneen kanssa. Me, jos jotkut tiedämme kuinka raskasta se on! Omaisten jakamista koitetaan tukea, eikä koskaan syyllistetä jos omainen tunnustaa ettei jaksakaan. Monelle on kova paikka tuoda se omainen laitokseen. Eikä meille tarvitse selitellä miksi ei omainen tule intervallijakson aikana dementoitunutta laitoken katsomaan. Tuo intrvallijaksohan on omaiselle lomaa!


    • omainen

      Minun kokemukseni Alshaimerin tautia sairastavasta sukulaisesta on aika karu.Itse muutin sukulaiseni ko.enoni pyynnöstä asumaan paikkakunnalle jossa hän asui.Rakensimme sinne kesäasunnon jonka muutimme vakituiseksi,eläkepäätöksen jälkeen.
      Huolehdin omaiseni,siivouksista,sairaalakäynneistä,ruuanlaitosta,ja kaikista mitä Hän vain osasi vaatia.
      Hän asui omassa asunnossaan pienellä paikkakunnalla,jossa dementikolle ei ollut tarjolla hoitopaikkoja runsaasti.
      Kuinka ollakaan kirkko tekikin Hänestä aivan terveen ja täysijärkisen,eikä tarvinnut kuin omaisuuden luovutus testamentilla.
      Ei siellä ikinä näkynyt diakonissaa Häntä katsomassa,eikä auttamassa.
      Pappi ihmetteli kuinka ko.henkilö viimeaikoina kulki asuntoonsa ikkunasta ja riippulukko oli ovessa.
      En ole katkera perinnön menetyksestä,vaan kohtelusta sairaan omaiseni taholta.Noin kymmenestä vierailukerrasta yhdeksästä tulin itkien kotiin.Söin masennuslääkkeitä,ja olin
      aika lähellä jo oman terveyteni täydellistä luhistumista.
      Onneksi selvisin !

    • nancy

      no huh huh...
      tuuppas viikoksi johonki dementiakotiin töihin niin näät että niistä vanhuksista todella välitettän eikä ne sairaala sängyssä makaa kakassa vaan viettävät aikaa muiden kanssa keskustellen ja touhaillen usein myös tyytyväisinä!
      et taida tietää mistä puhut!

      • Ukkosmyrsky

        Minulla omakohtainen kokemus dementiakodista. Äitini on sairastanut 5 vuotta dementiaa, käynyt kerran viikossa päiväkeskuksessa asuu yksin kotona.

        Itse olen töissä käyvä ihminen joten kotikäynnit ovat rajoittuneet aamuun , ruokatuntiin ja töitten jälkeiseen aikaan. Äitiin väliaikoina olen ollut yhteydessä puhelimitse.

        Kotisairaanhoidon kanssa keskusteltuani suostuin äidille järjestettävään 3 viikon intervallijaksoon jonka yhteydessä hänen keskivaiheen lääkityksensä oli tarkoitus vaihtaa exeloniin ja tarkistaa toimintakyky.

        Ollut ensimmäisen illan jälkeen ahdistunut ja sen vuoksi antaneet nukahtamislääkettä ja päivystävän reseptillä Oxypamia. Ollut levoton eikä lääkityksestä huolimatta ole saanut unta joten diagnoosi ettei tule pärjämään kotona - tehty päätös terveyskeskuslääkärin kanssa siirtymisestä toiseen lääkkeeseen joka on lähinnä tarkoitettu skitsofrenian hoitoon ja jonka sivuoireena on levottomuus ja toimintakyvyn heikkeneminen.

        Nyt kun viikko on kulunut äiti oli itkuinen ja kertoi itkeneensä koko viikon - olotila edelleen levoton mutta lisäksi tullut masennusta - lääkkeenvaihtoa ei kuulemma toteuteta vaan jatketaan rauhoittavien lääkkeiden antoa. Äitini rukoili kotiin pääsyä jonka ymmärrän hyvin - hänen pöydältään oli poistettu omaisten kuvat ja laitettu lukolliseen kaappiin jotteivat kuulemma särkyisi huoneessa vain yksi sänky ja lipasto wc:tilat käytävillä - istuu kuulemma päivät huoneessaan eikä mitään tekemistä. laitoksessa suosittelivat pysyväispaikan ottamista.

        Eli tilanne oli se että intervalli muuttuisikin pysyväksi - äidille ei ole tehty vielä hoitosuunnitelmaa vaikka ollut 1,5 viikkoa ko. laitoksessa - kuten ei aikaisemminkaan kun ollut mm. päiväkeskuksessa hoidossa - omaisille ei ole tiedotettu asioista - lääkityksestä neuvotelleet päiväkeskuksen ja lääkärin kanssa - monesti olen joutunut puuttumaan asioihin jälkikäteen. Ehdotettu lääkkeeksi jossain vaiheessa mm. Arizep tai jotain sen suuntaisen nimistä vaikka kaikki asiantuntiajat ovat sanoneet minulle että äidilleni oikea lääke olisi exelon.

        Nyt olen äärimmäisen huolissani äitini tilasta - kotihoito ei rasittanut minua niin paljon kuin tunne ettei äitini asioita hoideta ammattimaisesti yritän päivittäin vakuuttaa itselleni että kyseessä on ammattilaiset mutta tässä tapauksessa en voi näin uskoa.

        Käsittääkseni minulla on omaisena oikeus vaikuttaa siihen mihinkä hoitokotiin äitini sijoitetaan nyt on asia ilmoitettu niin että nykyinen (seurakunnan ylläpitämä) olisi ainut vaihtoehto.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Nurmossa kuoli 2 Lasta..

      Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .
      Seinäjoki
      136
      7639
    2. Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!

      Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde
      Suomalaiset julkkikset
      36
      1893
    3. Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena

      Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja
      Maailman menoa
      25
      1870
    4. Miten meinasit

      Suhtautua minuun kun taas kohdataan?
      Ikävä
      91
      1613
    5. Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle

      Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että
      Maailman menoa
      179
      1535
    6. Tunnekylmä olet

      En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p
      Ikävä
      104
      978
    7. Oletko miten

      Valmis läheisyyteen?
      Ikävä
      49
      910
    8. Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme

      Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri
      Ikävä
      28
      810
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      4
      769
    10. Muistatko hänen

      Tuoksunsa? Saako se sinut syttymään? ❤️‍🔥
      Ikävä
      32
      764
    Aihe