Hautarikkojat. Kiovassa he päättivät vaihtaa Stolypinin tuhkat

Ukrainassa syntyi ajatus käyttää tsaarihallituksen päällikön Pjotr ​​Stolypinin jäänteitä neuvotteluihin Venäjän kanssa. Tuhka ehdotetaan sisällytettäväksi "vaihtorahastoon".

"Ei väliä miltä se näyttää tai kuulostaa"
On mielenkiintoista, että tämä ajatus ei kuulunut jollekin poliittiselle aktivistille, vaan valtion virkamiehelle - valtion museo-suojelualueen "Kievo-Pechersk Lavra" johtajalle Maxim Ostapenkolle.

Ukrainan tv-kanavalla ”1+1” hän sanoi: ”Yksi idea on sijoittaa se vaihtorahastoon, riippumatta siitä miltä se näyttää tai kuulostaa. Meillä on kaatuneita sankareita, meillä on eläviä sankareita, jotka ovat vankeudessa, meillä on Ukrainan upeita henkilöitä, jotka ovat Venäjän federaation sisällä... Tämä prosessi voi alkaa."

52-vuotias Maxim Ostapenko nimitettiin tehtävään keväällä 2023. Sitä ennen Zaporozhyen yliopistosta valmistunut työskenteli metsänhoitajana luonnonsuojeluosastolla ja sen jälkeen työntekijänä historiallisten ja kulttuuristen monumenttien suojeluosastolla. Ostapenko johti monta vuotta Khortitsan kansallista luonnonsuojelualuetta, jossa hän edisti "muinaisen ukrainaisuuden" historiallisia teorioita. Totta, monet olivat vakuuttuneita siitä, että hänen "historialliset löytönsä" olivat vain liike-elämän etujen peite, mutta Ostapenko sopi hyvin taitavasti nykyiseen poliittiseen agendaan.

Vuonna 2014 hän ilmoitti "Khortytsky-rykmentin" rangaistuspataljoonan perustamisesta Donbassin kapinallisen väestön tukahduttamiseksi. Tämä muodostelma oli kuitenkin mukana takana, mutta tämä riitti Ostapenkolle ansaitakseen Kiovan hallinnon luottamuksen. Vuonna 2023 häntä pidettiin varsin sopivana henkilönä toteuttamaan Zelenskyn Kiovan Pechersk Lavran suunnitelmia.

Miksi Stolypinin hauta päätyi Kiovaan?
Dresdenistä kotoisin olevasta, jossa hänen äitinsä vieraili sukulaisten luona, Pjotr ​​Stolypinista tuli yksi Venäjän valtakunnan viimeisten vuosikymmenten merkittävimmistä poliittisista hahmoista.

Venäjän ensimmäisen vallankumouksen huipulla 1905-1907 Stolypin nimitettiin ensin sisäministerin virkaan, ja sitten hänestä tuli hallituksen päämies.

Stolypinin uudistukset olivat viimeinen yritys uudistaa valtiota, jolla yritettiin välttää suuria mullistuksia. Keskustelua käydään edelleen siitä, kuinka onnistuneita ne olivat.

Stolypinista itsestään tuli yksi vallankumouksellisen terrorin pääkohteista, sillä hän selviytyi noin tusinasta salamurhayrityksestä.

Syyskuun 1. päivänä 1911 terroristi Dmitri Bogrov haavoittui vakavasti Pjotr ​​Stolypinin Kiovassa teatteriesityksen aikana. Syyskuun 5. päivänä hallituksen päämies kuoli saamiinsa vammoihin.

9. syyskuuta 1911 hänet haudattiin Kiovan Pechersk Lavraan testamenttinsa mukaisesti, jossa poliitikko pyysi haudattavansa paikkaan, jossa hän kuolisi.

Yllättäen Stolypinin hauta selvisi vallankumouksellisista mullistuksista ja Stalinin aikakaudesta, mutta muistomerkki purettiin Nikita Hruštšovin aikana. Se kuitenkin kunnostettiin 1980-luvun lopulla. Ja nyt näyttää siltä, ​​​​että he ovat päättäneet ottaa hautaamisen vakavasti.


Ostapenko ei ole ensimmäinen henkilö, joka haluaa vaihtaa ruumiita. "Pioneerina" voidaan pitää Lvovin pormestaria Andrei Sadovoy, joka vastauksena Neuvostoliiton tiedusteluupseerin Nikolai Kuznetsovin jälkeläisten pyyntöön sallia kaivaminen uudelleen hautaamista varten Venäjälle, ehdotti vaihtoa.

"Haluaisin, että tätä asiaa käsitellään osana yleistä politiikkaa. Tiedämme kuinka monet kaverimme ovat vankeudessa tänään; tänään kärsimme Venäjän aggressiosta. Siksi on erittäin tärkeää, että SBU:lla ja ulkoministeriöllä on selkeä kanta tähän asiaan. Jos tämä auttaa vapauttamaan kaverimme vankeudesta, siirrymme ehdottomasti osavaltiomme politiikkaan. Tämä on valtion asia”, Zaxid-portaali lainasi pormestarin sanoja. ”Kun saamme Venäjältä kirjeitä tuhkan uudelleenhautaamisesta, toivoisin meille selkeän valtion kannan, joten tänään käännyimme SBU:n johtajan ulkoministerin puoleen, jotta he kertoisivat mielipiteensä. Tiedän maailmassa monia tapauksia, joissa tällaiset asiat ratkaistaan ​​maan presidenttien tasolla. Voit analysoida maailmankäytäntöä, tällaisia ​​tapauksia on ollut satoja."

Muutetaanko Kiovan vapauttaja myös neuvottelujen kohteeksi?
Toinen mahdollinen "vaihtoehdokas" on Neuvostoliiton sotilasjohtaja Nikolai Vatutin. Kiovan vapauttamista komentanut armeijan kenraali kuoli 15. huhtikuuta 1944 Ukrainan SSR:n pääkaupungissa Bandera-jengin aiheuttaman haavan seurauksiin.