Kulkee suvussa

Iltoja vaan kaikille! Kerronpa vähän...meidän juniorilla (11v) on todettu asperger 6 vuotiaana. Siihen saakka papereissa luki laaja-alainen oppimiskyvyn häiriö, aiemmin poikaa kun käytettiin keskussairaalassa, neurologi ei oikein diagnoosia löytänyt, mentiin sinne ensin dysfasia epäilyssä, mutta ei kuulemma sinne aivan riittänyt. Sitten kun kouluun lähtö tuli niin omalla aktiivisella tutkimisella (kiitos netin!) löytyi epäilys aspergerista! Ja niinhän siinä kävi että siitä tuli diagnoosi. Nyt sitten kun asian kanssa on muutama vuosi eletty, välillä nauraen välillä melkein itkien, niin sattumien kautta on tullut vastaan, että samassa suvussa, ei ihan lähipiirisssä mutta kauempaa on löytynyt 2 autistia, toinen todella vaikea ja toinen lievä sekä 1 aspergertyttö, tämä toinen autistinen ja tämä asperger ovat minun pikkuserkkujen lapsia ja tämä vaikea autisti on sitten vähän kauempaa sukua, mutta kaikki kuitenkin keskenään verisukua. Tässä on jännästi, mitä olen vanhemmilta sukulaisilta kysellyt, niin ei kukaan tiedä vastaavia tapauksia, mutta varmastihan niitä on jossain vaiheessa ollut, ainakin luulisin. Tässä on jo aika varma merkki siitä, että autismi kulkee suvussa, vai mitä olette mieltä?
72684
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Hei!

Olisin tiedustellut miten Asperger syndooma esiintyy teidän kohdallanne?
Miten se käy ilmi normaali elämässä/kanssakäymisissä?

Kaikkihan ovat tietysti yksilöitä ja syndoomaakin esiintyy luonnollisesti eriasteisina, mutta ilmeisesti jotain yhteneväisyyksiä varmaan löytyy AS-lapsilla.

Itse en tiedä että suvussamme olisi autistisia, mutta pojallamme epäillään olevan Aspergin syndrooma.

Äänestä
  • Pojallani 9v on selväpiirteinen aspergerin syndrooma. Diagnoosi saatiin, kun hän oli hiukan alle kuusivuotias. Lapsellani, joka on hyvin älykäs, on paljon tyypillisiä autistisia oireita.

    Hän kehittyi pikkulapsena ilmiömäisen nopeasti. Puhui varhain ja alusta asti täydellistä kirjakieltä. Hän käveli jo seitsemän kuukauden ikäisenä.

    Kun hän oli kolmevuotias hän ei alkanutkaan tarhassa leikkiä muiden lasten kanssa, vaan eristäytyi. Aika ajoin hän vieläkin eristäytyy niin, ettei häneen saa mitään kontaktia. Hän ravaa vain edestakaisin, heiluttaa käsiään autistien tavoin ja puhisee tai suhisee itsekseen. Silloin en oikein tiedä, miten pitäisi suhtautua. Pitäisikö hänet palauttaa takaisin reaalimaailmaan yrittämällä kontaktia, vai antaa hänen olla omissa oloissaan.

    Hänellä on poikkeavan ilmeettömät kasvot, hyvin kuuluva, mutta yksitoikkoinen ääni ja hänellä on tapana luennoida halukkaille tai haluttomille kuulijoille itseään kiinnostavista aiheista kuten eläimistä ja kasveista. Hänen käytöksensä on vähän töksähtelevää, mutta pohjimmiltaan hän on kiltti ja herkkä.

    Hänellä on erityisen herkkä kuulo, jonka takia hän inhoaa väentungoksia ja voimakkaita ääniä. Hän ei salli muiden esim soittaa äänilevyjä tai laulaa, kun hän on kotona. Hänellä on myös autisteille tyypillinen superhyvä muisti, oppii ulkoa kaiken mahdollisen esim elokuvien repliikit yhdeltä kuulemalta.

    Hänellä esiintyy myös motorista kömpelyyttä sekä karkea- että hienomotoriikassa. Kykyprofiili on melko tasainen. Hän on ikäisistään jäljessä vain motoriikassa ja sosiaalisten suhteitten tajuamisessa.

    Elämämme on varsin tavallista. Poikani on EVY-erityisluokalla, mutta ei tarvitse varsinaisesti erityisopetusta. Hän on pienluokalla, koska tarvitsee pienen rauhallisen ryhmän, jota muuten ei kaupungissamme olisi tarjolla. Hän ei vieläkään tunne kelloa ja häntä pitää ohjata paljon enemmän kuin tavallisia lapsia jokapäiväisissä toimissa. Aikaisemmin voimakas omaehtoisuus on nyt kouluikäisenä suuresti lieventynyt.

    Varsinainen ongelmamme on kavereitten puute. Koulussa hänellä on kavereita, mutta kotipihalla ei juurikaan. Asumme vähälapsisella seudulla. Sisarukset ovat paljon vanhempia. Onneksi poika viihtyy yksin. Hän oppi lukemaan viisivuotiaana ja lukee paljon kirjoja, piirtää ja järjestelee kokoelmiaan. Hän kerää kiviä, pullonkorkkeja sekä postimerkkejä. Lisäksi hän pelaa tietokonepelejä ja etsii netistä asiatietoja.

    Äänestä

  • Asperger- pojan äiti kirjoitti:

    Pojallani 9v on selväpiirteinen aspergerin syndrooma. Diagnoosi saatiin, kun hän oli hiukan alle kuusivuotias. Lapsellani, joka on hyvin älykäs, on paljon tyypillisiä autistisia oireita.

    Hän kehittyi pikkulapsena ilmiömäisen nopeasti. Puhui varhain ja alusta asti täydellistä kirjakieltä. Hän käveli jo seitsemän kuukauden ikäisenä.

    Kun hän oli kolmevuotias hän ei alkanutkaan tarhassa leikkiä muiden lasten kanssa, vaan eristäytyi. Aika ajoin hän vieläkin eristäytyy niin, ettei häneen saa mitään kontaktia. Hän ravaa vain edestakaisin, heiluttaa käsiään autistien tavoin ja puhisee tai suhisee itsekseen. Silloin en oikein tiedä, miten pitäisi suhtautua. Pitäisikö hänet palauttaa takaisin reaalimaailmaan yrittämällä kontaktia, vai antaa hänen olla omissa oloissaan.

    Hänellä on poikkeavan ilmeettömät kasvot, hyvin kuuluva, mutta yksitoikkoinen ääni ja hänellä on tapana luennoida halukkaille tai haluttomille kuulijoille itseään kiinnostavista aiheista kuten eläimistä ja kasveista. Hänen käytöksensä on vähän töksähtelevää, mutta pohjimmiltaan hän on kiltti ja herkkä.

    Hänellä on erityisen herkkä kuulo, jonka takia hän inhoaa väentungoksia ja voimakkaita ääniä. Hän ei salli muiden esim soittaa äänilevyjä tai laulaa, kun hän on kotona. Hänellä on myös autisteille tyypillinen superhyvä muisti, oppii ulkoa kaiken mahdollisen esim elokuvien repliikit yhdeltä kuulemalta.

    Hänellä esiintyy myös motorista kömpelyyttä sekä karkea- että hienomotoriikassa. Kykyprofiili on melko tasainen. Hän on ikäisistään jäljessä vain motoriikassa ja sosiaalisten suhteitten tajuamisessa.

    Elämämme on varsin tavallista. Poikani on EVY-erityisluokalla, mutta ei tarvitse varsinaisesti erityisopetusta. Hän on pienluokalla, koska tarvitsee pienen rauhallisen ryhmän, jota muuten ei kaupungissamme olisi tarjolla. Hän ei vieläkään tunne kelloa ja häntä pitää ohjata paljon enemmän kuin tavallisia lapsia jokapäiväisissä toimissa. Aikaisemmin voimakas omaehtoisuus on nyt kouluikäisenä suuresti lieventynyt.

    Varsinainen ongelmamme on kavereitten puute. Koulussa hänellä on kavereita, mutta kotipihalla ei juurikaan. Asumme vähälapsisella seudulla. Sisarukset ovat paljon vanhempia. Onneksi poika viihtyy yksin. Hän oppi lukemaan viisivuotiaana ja lukee paljon kirjoja, piirtää ja järjestelee kokoelmiaan. Hän kerää kiviä, pullonkorkkeja sekä postimerkkejä. Lisäksi hän pelaa tietokonepelejä ja etsii netistä asiatietoja.

    mutta diagnoosina lpsykoosi ja vähä-älyisyys!

    Äänestä

Joka suvusta kaikkea löytyy jos tarpeeksi pitkälle mennään.

Äänestä
  • Jo helpotti.

    Äänestä

Luin, että ADHD ja as ovat itseasiassa hyvin läheistä sukua toisilleen. En tiedä suvussani varmoja as henkilöitä, mutta lähisukulaisilla ADHD on yleinen. Voisiko olla, että tässä on jokin yhteys? Onko vastaavaa tavattu muualla?

Äänestä
  • ADHD-luokitusta laadittaessa pohjaksi otettiin samoja piirteitä, kuin on aspergerinkin luokituksessa. Tästä tämä KIRJAINTEN sukulaisuus johtuu.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Äiti -72 kirjoitti:

Iltoja vaan kaikille! Kerronpa vähän...meidän juniorilla (11v) on todettu asperger 6 vuotiaana. Siihen saakka papereissa luki laaja-alainen oppimiskyvyn häiriö, aiemmin poikaa kun käytettiin keskussairaalassa, neurologi ei oikein diagnoosia löytänyt, mentiin sinne ensin dysfasia epäilyssä, mutta ei kuulemma sinne aivan riittänyt. Sitten kun kouluun lähtö tuli niin omalla aktiivisella tutkimisella (kiitos netin!) löytyi epäilys aspergerista! Ja niinhän siinä kävi että siitä tuli diagnoosi. Nyt sitten kun asian kanssa on muutama vuosi eletty, välillä nauraen välillä melkein itkien, niin sattumien kautta on tullut vastaan, että samassa suvussa, ei ihan lähipiirisssä mutta kauempaa on löytynyt 2 autistia, toinen todella vaikea ja toinen lievä sekä 1 aspergertyttö, tämä toinen autistinen ja tämä asperger ovat minun pikkuserkkujen lapsia ja tämä vaikea autisti on sitten vähän kauempaa sukua, mutta kaikki kuitenkin keskenään verisukua. Tässä on jännästi, mitä olen vanhemmilta sukulaisilta kysellyt, niin ei kukaan tiedä vastaavia tapauksia, mutta varmastihan niitä on jossain vaiheessa ollut, ainakin luulisin. Tässä on jo aika varma merkki siitä, että autismi kulkee suvussa, vai mitä olette mieltä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu