Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    vihastun ihan oikeasti

    Mitä teen, kun vihastun ihan oikeasti tyttäreni uhmatessa aivan tahallaan, ja hän on vast 12-vuotias. Tyttö uhmaa ja kokeilee rajojansa ihan loppuun asti (esim. yökylä/kaupungille meno) ja jos olen väsynyt ja töissä on ollut hankaluuksia, tulen niin vihaiseksi, että tunnen vihaavani lastani, joka tuntuu ilkkuvan minulle ja minua. Hän esim. menee rivitalomme pihalle, eikä suostu tulemaan sisälle, vaan renkunttaa pyöräänsä ja on lähdössä vastoin kieltoa. Tähän asti tyttö on aina tullut ja lopulta totellut, mutta oma suuttumukseni uuvuttaa mut. Joskus olen käynyt häneen kiinni, kun tyttö alkaa esim. sotkea paikkoja uhmassaan. Syyllisyys jälkeenpäin on hirveä. Miten voisin hillitä itseni. Isästä ei ole apua, on "välistävetäjä" eli lupaa juuri sen minkä kiellän, koska haluaa pisteet itselleen.
    21109
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    löytyy syy tyttäresi käytökseen. Joten ymmärrät varmaan itsekkin mitä pitäisi tehdä.

    Äänestä

    • Et ole todellakaan ainoa jolta hermot menee! Jos työpäivän päätteeksi väsyneenä saa kuulla haistattelua, niin kyllä mullakin palaa pinna silloin tällöin oikein lahjakkaasti.Ihmisiä me vain ollaan..

      Mutta olen yrittänyt opetella puhumaan rauhallisesti ja kiivastumatta, vaikka hammasta purren, koska se tehoaa kuitenkin kaikkein parhaiten loppujen lopuksi. Vaikeata se välillä on.. Koittakaa sopia yhteiset säännöt miehesi kanssa. Silloin kummallakin on helpompaa, ja myös lapsellakin, mikä on tärkeintä.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    häpeän äiti kirjoitti:

    Mitä teen, kun vihastun ihan oikeasti tyttäreni uhmatessa aivan tahallaan, ja hän on vast 12-vuotias. Tyttö uhmaa ja kokeilee rajojansa ihan loppuun asti (esim. yökylä/kaupungille meno) ja jos olen väsynyt ja töissä on ollut hankaluuksia, tulen niin vihaiseksi, että tunnen vihaavani lastani, joka tuntuu ilkkuvan minulle ja minua. Hän esim. menee rivitalomme pihalle, eikä suostu tulemaan sisälle, vaan renkunttaa pyöräänsä ja on lähdössä vastoin kieltoa. Tähän asti tyttö on aina tullut ja lopulta totellut, mutta oma suuttumukseni uuvuttaa mut. Joskus olen käynyt häneen kiinni, kun tyttö alkaa esim. sotkea paikkoja uhmassaan. Syyllisyys jälkeenpäin on hirveä. Miten voisin hillitä itseni. Isästä ei ole apua, on "välistävetäjä" eli lupaa juuri sen minkä kiellän, koska haluaa pisteet itselleen.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu