Olen kiinnostunut meidän neitsyiden perhesuhteista.Oletteko naimisissa,avoliitossa, sinkkuja?Onko lapsia?Oletteko vakavassa suhteessa kuinka monetta kertaa elämässänne?
Nämä asiat kiinnostavat koska neitsyistä usein sanotaan, että olemme erakkoluonteisia ja viihdymme yksin ja emme rakastu helposti/löydä rakkautta.Usein kuullut myös että neitsyet ovat usein vanhoja piikoja.Oletteko siis myös kokeneet ns."tulista" rakkautta?Ja mikä on elämänkumppanisi merkki, jos sellainen on?
Itse elän avoliitossa ja meillä on 2 poikaa,suhteemme on kestänyt 5 vuotta.
Olen ollut vakavissa suhteissa kahdesti elämäni aikana,joista toinen nyt tämänhetkinen suhteeni.Useampia parempia ja huonompia seurustelusuhteita välissä ollut.Olen myös kokenut tällaisen tulisen suhteen härkä-miehen kanssa.Tämänhetkinen elämänkumppanini ja lasteni isä on rapu.
Nuorempana seurustelusuhteeni olivat usein hankalia ja mahdottomia ja lyhytkestoisia.Välillä tuntui ettei sitä oikeaa ihmistä koskaan tule löytymään vaan suhteet jotenkin aina toistivat toisiaan.Kun sitten tapasin mieheni niin tiesin, että hän on mieheni.Muutenkin nyt "vanhemmiten" (jos niin voi sanoa,olen n.30v) on miehet alkaneet kiinnostua minusta ja vientiä tuntuisi nyt olevan paljon.Olen tullut rohkeammaksi ja vapautunut turhista estoista ja nautin ihmisten kanssa keskustelusta jne.
Nämä asiat kiinnostavat koska neitsyistä usein sanotaan, että olemme erakkoluonteisia ja viihdymme yksin ja emme rakastu helposti/löydä rakkautta.Usein kuullut myös että neitsyet ovat usein vanhoja piikoja.Oletteko siis myös kokeneet ns."tulista" rakkautta?Ja mikä on elämänkumppanisi merkki, jos sellainen on?
Itse elän avoliitossa ja meillä on 2 poikaa,suhteemme on kestänyt 5 vuotta.
Olen ollut vakavissa suhteissa kahdesti elämäni aikana,joista toinen nyt tämänhetkinen suhteeni.Useampia parempia ja huonompia seurustelusuhteita välissä ollut.Olen myös kokenut tällaisen tulisen suhteen härkä-miehen kanssa.Tämänhetkinen elämänkumppanini ja lasteni isä on rapu.
Nuorempana seurustelusuhteeni olivat usein hankalia ja mahdottomia ja lyhytkestoisia.Välillä tuntui ettei sitä oikeaa ihmistä koskaan tule löytymään vaan suhteet jotenkin aina toistivat toisiaan.Kun sitten tapasin mieheni niin tiesin, että hän on mieheni.Muutenkin nyt "vanhemmiten" (jos niin voi sanoa,olen n.30v) on miehet alkaneet kiinnostua minusta ja vientiä tuntuisi nyt olevan paljon.Olen tullut rohkeammaksi ja vapautunut turhista estoista ja nautin ihmisten kanssa keskustelusta jne.
Vastaukset 18
Vanhimmat
valitsetteko tosiaan jonkun horoskoopin mukaan?tiedän että teinit on outoja mutta että foliohattu......
Itse olen neitsytnainen, nyt jo keski-ikää lähestymässä. Minulla on ollut suhteita, kaksi vakavaa, ja muut vähän niinkuin hakusessa.
Yksi niistä intohimosuhde, jolle ei löydy vertaa.
Nykyään seurustelen, mutta en asu avoliitossa. Lapsi minulla on, jo täysi-ikäinen. Sanoisin omalta kohdaltani, että olen ilmeisestikin kuvaamasi neitsytihmisen kuva. En vanhapiika, mutta en kovin kiinteässä suhteessakaan. Ja jos saisin valita, mieluummin olisin vanhapiika ja vaikka erakkoluonnekin (mitä kyllä oikeasti olenkin) kuin liitossa, joka ei tyydytä henkisesti.
Itse olen reilu 30-kymppinen neitsytnainen, takana kaksi vakavaa ja pitkää suhdetta. Toinen existä oli härkä, toinen vaaka. Härän kanssa suhde oli intohimoisempi mutta vaa´an kanssa suhde oli tasapainoisempi ja henkisesti antavampi.
Lapsia ei ole kummastakaan suhteesta, luonto on päättänyt asian toisin.
Näiden suhteiden jälkeen elin usean vuoden sinkkuna, suhteita toki on välillä oli, mutta ei mitään vakavempaa kunnes reilu puoli vuotta sitten kohtasin leijonan, joka vei kerralla jalat alta. Olen myös edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että mieluimmin olisin vanhapiika ja erakko kuin suhteessa joka ei tyydytä ja anna sitä mitä haluan. Sinkkuvuosien aikana opin arvostamaan omaa vapauttani mutta myös tasapainoista suhdetta.
Olen aivan samaa mieltä minäkin kohta keski-iässä. Ennemmin erakko kuin toimimattomassa suhteessa. Neitsyt tosiaankin kärsii huonossa suhteessa, mutta harvoin näyttää sen. Päätökset ovatkin siis usein yllätyksellisiä.
Olen samaa mieltä! Neitsyt ei riitele parisuhteessa, sanoo kyllä mielipiteensä hyvinkin voimakkaasti ja kun suuttuu niin kannanotto on hyvin lyhyt ja totta. Usein ero onkin kumppanille ja tutuille täysi yllätys, koska me ei jäädä voivottelemaan suhteen toimivuutta niinkuin monet muut. Neitsyt kärsii mieluummin hiljaa sisällään, kuin että alkaisi räyhäämään ja valittamaan muille. Kumppanin suhteen olemme vaativaisia ja joskus se kestää kauan ennen kuin se oikeanlainen löytyy. Neitsyt myös viihtyy itsekseen ja ei ole riippuvainen toisista. Aika kuluu oman itsensä kanssa tutkiskellessa omia ajatuksiaan. Vaikka neitsyet ovat herkkiä, he yleensä toimivat järjellä eikä tunteilla.
Olen ollut tulisesti rakastunut skorpioni-mieheeni jo yli 10 vuoden ajan. Täydennämme toisiamme täydellisesti! Mikään muu merkki mulle ei varmaan käviskään, sen kaa kyllä estot lähtee!
olen kolmekymppinen neitsyt nainen ja ollut parissa vakavassa suhteessa. edellinen oli jousimies ja se suhde oli täysi fiasko.
tällä hetkellä olen onnellisesti avoliitossa rapumiehen kanssa n. 3 vuotta ja olemme kuin paita ja peppu. hän on ehdottomasti myös paras ystäväni ja teemme kaiken yhdessä.
sama minulla että nuoruuden estot ja muiden ihmisesten milipiteet eivät enää vaikuta elämääni ja kaikki turhamainen on jäänyt taakse. nykyään nautin vain kotona oleskelusta ja mieheni kanssa puuhastelusta ja kaikista hullutuksista mitä pähämme saamme. olemme molemmat luonnonlapsia ja nautimme merestä ja viherpiiperryksestä.
Sanotaan näin,että neitsyt ei luota kehenkään 100% en ainakaan minä.Olen senverran tätä elämää nähny.Mitä suhteisiin tulee olen ollu kahdessa vakavassa suhteessa ensimmäinen kesti 23v ja toinen 10v nyt olen sinkkuna ja aijon myös pysyä.Tykkään olla yksinään.Niikuin oli puhetta neitsyt on vähän erakkomainen.Jostai kumman syystä molemmat miehet oli leijonia.Vaikka sanotaan ,että leijona ja neitsyt eivät passa keskenään.Onhan se niin ,että neitsyt on vahvaluonne et se saataa pellotaa herkempiä miehiä.Neityst on hyvin valikoiva ei kaikki lökäpöksyt kelpaa kaan.
No mina olen 31 vuotias nainen, olen ollut suhteessa kaksosmiehen kanssa 6 vuotta. Kaksosilla on sitoutumis ongelmia joten se kai sopii meikalaisen erokkomaisuuden kanssa, en ole koskaan painostanut hanta naimisiin tai lapsia hommaamaan.
Olen 15 vuotiaasta asti aina ollut suhteessa, miehia on ollut muutama, scorpioni, jousimies, rapu....muita en edes tieda, eivat horoskoopit silloin kiinnostaneet nuorempana.
Mutta kaksosmies on ollut minulle aika sopiva vaihtoehto, on alykas, on monta eri persoonaa, eli ei kay aika pitkaski, valilla se on niinkuin olisin suhteessa 5 eri miehen kanssa :D
Meilla on paljon yhteisia kiinnostuksen aiheita ja voimme vaikka lahtea yhdessa pubiin ja puhua taukoamatta koko ilta vain keskenamme.
Se on mielestani saavutus jo kuuden vuoden jalkeen. Minulla on monia tuttuja joilla ei yleensa ole mitaan sanomista toisilleen ja sellaisessa suhteessa ma en kestaisi.
Mulla on ollu kaksi neljän vuoden suhdetta, joista olen samassa vaiheessa pyrkinyt pois.
En tiedä olenko pohjimmiltaan yksinoloa kaipaava vai enkö ole löytäny oikeaa puoliskoa.
Olen naimisissa vaa'an kanssa ja meillä on 3 lasta. Olen aiemmin ollut vakavassa suhteessa myös vaa'an kanssa. Ja tällä hetkellä tunnen vetoa työkaveriini, joka on myös vaaka.
En tunne itseäni juurikaan "neitsyeksi", koska olen aina viihtynyt muiden ihmisten seurassa ja tullut kaikkien muiden paitsi kaksosten kanssa toimeen.
Täytyy tosin tunnustaa että iän myötä (31v) olen tullut avoimemmaksi ja rohkeammaksi.
Itse en tunne ainoatakaan vanhapiika-neitsyttä, mutta 2 jousimies-vanhapiikaa tunnen.
Nuorena suhteet eivät kestäneet, ei vain tuntunut löytyvän sitä oikeaa. Tosin suhteet eivät ole kestäneet myöhemminkään kamalan pitkään. Olen eronnut kaksi kertaa. Ensimmäisestä avioliitosta kaksi jo aikuista lasta. Heidän isänsä oli härkä. Nykyinen avoliitto skorpionin kanssa. Suhteet tuntuvat olevan enemmän "järki" suhteita kun tunnesuhteita. Lieneekö suurta rakkautta olemassakaan neitsytnaiselle. Voi olla että me olemme hieman vaikeasti lähestyttäviä ja tahtomattamme teemme ympärillemme muurin. Onko sellaista miestä joka tuntisi itsensä kanssamme tasaveroisiksi kumppaneiksi. Itselläni on valtava mielikuvitus ja osaan ennustaa tulevaa, se on aika pelottavaa. Kuitenkin suhde skorppionimiehen kanssa on turvallinen ja luotettava. Enemmän kumppanuutta kuin suurta rakkautta. Suhde lapsiini on enemmän myös kumppanuutta kuin suurta huolehtimisen tuskaa. En ole äidillinen tyyppi.
Yksi vakava seurustelusuhde takanapäin. Sitä kesti lähes kolme vuotta. En todellakaan rakastu kovin helposti ja oon miesten suhteen tosi kriittinen. Vaadin täydellisyyttä vaikka tiedän ettei sellaista ole olemassa. Eksäni oli Vaaka.
En kuitenkaan halua olla yksin vaan toivon, että löydän vierelleni vielä miehen. Mua ei ole tarkotettu yksineläjäksi, sellaista en voisi kuvitella..
Olen vähän päälle 20 vuotias, nuori siis vielä!
Minullakin oli vaakamies ennen. Seksi sujui ja oli hauskaa, mutta ex-vaakani oli liian suurisuinen ja määräilevä. Neitsyt on kiltti ja yrittää miellyttää ja hänen hyvätahtoisuutta käytetään joskus hyväksi. Sellaista elämää kestää rajallisen ajan, mitta tulee joskus täyteen.
Mä oon sinkku neitsyt nainen. Iältäni 23v ja ollu sinkkuna 3,5 vuotta. Sitä ennen seurustelin vuoden oinaan kanssa sekä vuoden härän kanssa. Härkä-suhde oli hyvä. Rakastin ja rakastan edelleenkin exääni, mutta ei meistä ole saman katon alle asumaan. Olemme molemmat yhtä itsepäisiä, mutta hyvin monissa asioissa niin samanlaisia. Härkä tosin oli paljon enemmän hällä väliä-tyyppiä, kun minä neityeenä taas stressasin senkin puolesta.
Olen huomannut itsessäni myös sen, että vetäydyn hyvin helposti syrjään. Nautin paljon enemmän yksin olosta, kuin suuressa porukassa olemisesta. Yleensäkin vietän mieluummin illan kahden kaverini kanssa kuin että ympärillä olisi viisi tuttua, jos ne ei sitten satu kaikki olemaan hyviä ystäviä minun kanssa että keskenään. Käyn paljon kesäsin yksin tanssimassa, koska jos minulla olisi seuraa stressaisin liikaa siitä että miten seuralaiseni viihtyy..Joten nautin paljon enemmän siitä että ei tarvitse huomioida ketään muuta ja samalla pystyn rentoutumaan.
Olen ajatellut paljon seurustelua, mutta en ole pystynyt vakiintumaan koska en ole löytänyt tarpeeksi hyvää kumppania. Etsin täydellisyyttä, enkä tiedä mahdanko sitä koskaan löytää mut toivossa on hyvä elää, ainakin vielä toistaiseksi :) Niin ja mielestäni olen äidillinen tyyppi. Pitäisin aivan varmasti lapsistani erittäin hyvää huolta, ehkä liikaakin. Ainakin omaa koiraani hellin paljon ja huolehdin aina että sillä on hyvät oltavat.
Minä huomasin itsestäni, että tuossa 30-ikävuoden jälkeen muutuin paljon rohkeammaksi ja estottomaksi. Johtui kai siitä kun erosin silloin (härkämiehestä). Villejä vuosia oli muutama. Miehiä tuli ja meni, yhdenillan juttuja. Yrittäjiä oli paljonkin pidempiinkin suhteisiin. Mutta asiahan on niin, että neitsytnainen ottaa kenet haluaa, ei toisinpäin. Sitten rakastuin vaakamieheen, otin sen, ja se toi elämään uusia tuulia. Se suhde kesti 10 vuotta. Olen sitä mieltä että neitsytnainen rakastuu kunnolla ja intohimoisesti vain kerran elämässä ja sitä rakkautta ei unohda koskaan, vaikka se suhde olisi päättynyt. Nuorena pitää tehdä lapsia, sen hetkinen mies on todennäköisesti hyvin päättäväinen ja määräilevä ja sopii siis isäksi, kun neitsyt sitten vanhenee ja itsenäistyy, hän huomaakin tarvitsevansa muutakin kun hyvän isäehdokkaan. Hän tarvitsee myös aikaa itselleen, aikaa ja mahdollisuutta hiljentymiseen ihan itsensä kanssa. Luulisinpa että moni liittokin saattaisi pelastua ihan sillä, että neitsytnaiselle annettaisiin välillä "lomaa".
Taidetaan olla erakkoja. Olen pian 50 mutta mieleltäni lähinnä 30. Ollut 2 vakavaa suhdetta ja nuorempana lukuisia seikkailuja. Lapsi jo täysi-ikäinen. Olen eronnut 10 vuotta sitten. Nykyään kuljen työn ja kodin väliä ja odottelen törmääväni siihen oikeaan. Kapakoisa en käy. Hurjan nuoruuden jälkeen on tullut terveet elämäntavat, joten juhliminenkin on jäänyt muutaman ystävän kanssa rupatelluksi. Yritän elää huumorilla ja ottaa hauskuuden ja positiivisuuden sieltä mistä saan. Toisten kiusaamista ja morkkaamista en siedä. Omia mielipiteitä saa olla.
Elämäni on tasapainosta työtä ja opiskelua talvella, mutta jotain puuttuu..
Avoliittoon menin perustaakseni perheen. Rakkauteen en uskonut enää. Nyt huomaan että toisenlaistakin elämää voi olla. Ihastuin niin että koko kevät meni mullin mallin. Tulevaisuus vain on mahdoton. Mukavia miehiä on paljon, mutta ei tahdo löytyä sitä joka veis todella jalat alta ja tietäisin että tässä on se oikea, jonka kansa elän elämäni loppuun asti.
Eipä tule muuta mieleen kuin hyvää ja positiivista kesää kaikille!