Minä..

Olen 20-vuotias tyttönen, ja jo kerran nuoremmalla iällä sairastin muutaman vuoden vakavaa masennusta ja ahdistusta. Selvisin siitä joten kuten monivuotisen terapian (tosiaankin, olen jopa kyllästymispisteeseen asti elämäni aikana ravannut erinäisissä terapioissa), ja parivuotisen Cipramil-lääkityksen avulla.

Tämä vuosi (etenkin kevät) on kuitenkin ollut hyvin rankkaa aikaa, ja jouduin taas turvautumaan kallonkutistajaan, joka määräsi mulle Cipralex- merkkistä lääkettä. Kauan koitin taistella; lääkkeisiin turvautuminen kun merkitsi mulle ikäänkuin sen myöntämistä, että tämä sairaus on taas saanut musta vallan :( ja luultavasti ajoittain pysyy mun ikuisena seuralaisenani.. Huoks.

No, nyt olen tuota Cipralexiä syönyt reilut pari viikkoa, ja tuntuu, että olo alkaa taas pikkuhiljaa kohota, ehkä.. Mutta taidan olla aika toivoton tapaus sen suhteen, että joskus tästä masennuksesta koko loppuiäkseni pääsisin eroon, aina se jossain vaanii odottaen oivaa tilaisuutta iskeä minuun kyntensä..
Mutta.. tässä ja nyt olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta hyvästä päivästä, tai ei, oikeastaan jokaisesta hyvästä hetkestä, jonka maailma mulle suo.
Voimia teille, kohtalotoverit.
1212
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

hyvää elämääsi.

Toivotaan kuitenkin, että masennus hellittää otettaan sinusta. Se kun ei ole kovin kiva kaveri.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Miss Unknown kirjoitti:

Olen 20-vuotias tyttönen, ja jo kerran nuoremmalla iällä sairastin muutaman vuoden vakavaa masennusta ja ahdistusta. Selvisin siitä joten kuten monivuotisen terapian (tosiaankin, olen jopa kyllästymispisteeseen asti elämäni aikana ravannut erinäisissä terapioissa), ja parivuotisen Cipramil-lääkityksen avulla.

Tämä vuosi (etenkin kevät) on kuitenkin ollut hyvin rankkaa aikaa, ja jouduin taas turvautumaan kallonkutistajaan, joka määräsi mulle Cipralex- merkkistä lääkettä. Kauan koitin taistella; lääkkeisiin turvautuminen kun merkitsi mulle ikäänkuin sen myöntämistä, että tämä sairaus on taas saanut musta vallan :( ja luultavasti ajoittain pysyy mun ikuisena seuralaisenani.. Huoks.

No, nyt olen tuota Cipralexiä syönyt reilut pari viikkoa, ja tuntuu, että olo alkaa taas pikkuhiljaa kohota, ehkä.. Mutta taidan olla aika toivoton tapaus sen suhteen, että joskus tästä masennuksesta koko loppuiäkseni pääsisin eroon, aina se jossain vaanii odottaen oivaa tilaisuutta iskeä minuun kyntensä..
Mutta.. tässä ja nyt olen kuitenkin kiitollinen jokaisesta hyvästä päivästä, tai ei, oikeastaan jokaisesta hyvästä hetkestä, jonka maailma mulle suo.
Voimia teille, kohtalotoverit.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu