saattaa johtua mittarista tai sitten ei..
Jos mittaa esim digitaali yleismittarilla....
> Mittarin sisäinen resistanssi on usein Mega ohmien luokkaa ja tästä johtuen mittari näyttää "olemattomia" varauksia / induktioita..
Eli mittari ei kuormita mitattavaa kohdetta käytännössä ollenkaan -> joskus lukemat ovat varauksia/induktiota...
Olen usein mitannut ton 100 v tepselistäkin niin, että sulake ei ole ollenkaan päällä.
Jos mittaa esim digitaali yleismittarilla....
> Mittarin sisäinen resistanssi on usein Mega ohmien luokkaa ja tästä johtuen mittari näyttää "olemattomia" varauksia / induktioita..
Eli mittari ei kuormita mitattavaa kohdetta käytännössä ollenkaan -> joskus lukemat ovat varauksia/induktiota...
Olen usein mitannut ton 100 v tepselistäkin niin, että sulake ei ole ollenkaan päällä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
syy on ihan varmasti mittarissa, jos se näyttää
jotain. Tuo 100 V saattaisi olla jonkin vaihe-
ja nollajohtimen jännitteiden keskiarvo, joka
on kapasitiivisesti kytkeytynyt mittauskohteeseen.
näyttää juurikin sitä mitä johtojen päihin ilmestyy. Kysymys onkin lähinnä siitä, että YMMÄRTÄÄ mitä on mittaamassa - kokonaisuudessaan.
Jos mittari on tarpeeksi suuriohminen niin avoin mittauspiiri näyttää mitä sattuu.
Tätä voi havainnollistaa tökkäämällä sormensa
oskilloskoopin probeen ja katsomalla montako sataa volttia "verkkohurinaa" on näkyvillä.
Tähän ei tarvitse etsiä "syyllistä".
On tapana käyttää shunttia jos mittarin Ri on niin suuri, että häiriöjännitteet kiusaavat.
Mitä hyötyä sitten on mittarin suuresta sisäänmenoimpedanssista ?
Shunttia käytetään virtamittauksessa, ko. mittareiden sisäinen vastus on jo valmiiksi mahdollisimman pieni.
Vai niin. Jos tarkoitukseni on mitata jännitettä 230 voltin verkossa, enkä ole varma kaapeloinnin kunnosta, käytän nimen omaan shunttia pienen kuorman aikaan saamiseksi. Tuota virtaa en tässä tapauksessa halua mitata, mutta sen ansiosta kapasitiivisesti ja induktiivisesti kaapelointiin siirtyneet häiriöjännitteet eliminoituvat.
Shuntista voidaan tässä tapauksessa käyttää myös nimeä bleeder, mutta se ei asian merkitystä muuta miksikään. Mittarin suuresta kuormitusimpedanssista on enimmäkseen hyötyä, mutta joissain tapauksissa myös haittaa. Tapaukset on mittaajan toimesta käsiteltävä vaadittavalla tavalla.
Asiaa tuo kommenttisi, nimitys shuntti oli tuossa hieman hämäävä.
Itse käyttäisin sanaa keinokuorma tms.
Anyway itse asia on huomionarvoinen, ei kannata
sormella kokeilla jännitteen laatua.
Jännitettä vuotaa useasti tveestä päin antennijohtimen vaippaan. Kyseessä on mA-luokan virrat, mutta silläkin saa rikki jo vaikka mitä.
mm. tämän takia antennilaitteet pitää maadoittaa! Antennimasto ja mahdolliset jaottomet ja vahvistimet. Vaarallisia tilanteita voi syntyä kun kääntelee antennia sadesäällä peltikatolla...
Tuo jännite voi siis tulla myös toisesta vastaanottimesta jos samaan systeemiin on kytketty useampia laitteita. Tämä on ikävää, varsinkin, jos tekee ketjutettuun antenniverkkoon korjaustöitä ja joutuu katkaisemaan ketjun. Ei kannata silloin ottaa johdoista erikseen molemmilla käsillä kiinni. Voi tärisyttää vähän...
Vuoto syntyy, kun antenniliitin on laitteen rungossa ja laitteen runko voi olla kytketty jollakin pienellä kondensaattorilla poverissa verkkojohtoon.
Kyseessä on siis potentiaalin tasaus. Tässä vaiheessa maallikonkin pitäisi tajuta, miksi sitä tehdään.
Vanhemmissa vastaanottimissa oli runko aina jännitteellinen ja antenniliitin oli eroitettu pienillä konkilla galvaanisesti laitteen rungosta. Vaihtosähkö kuitenkin menee konkista läpi, vaikka kyseessä olikin aika pienet konkat (luokkaa 100pF). Eli muistetaan ne maadoitukset! Ja käytetään niissä tietokoneissakin maadoitettuja pistorasioita.
ai teselistä, empä ole kuullutkaan, mikä se on?
Se on se sinun käyttämäsi töseli...