Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Miksi en ikävöi/ihastu enää.

    Tajusin sen tässä hiljattain.

    Kyse on vähän kuin orgasmissa tai missä tahansa hyvässä olossa. Pitää osata päästää irti ja rentoutua toisesta. Että toinen voi kantaa hyvinä ja huonoina aikoina.

    Mutta kun kokemuset ovat mitä ovat sekä vain loputtomia pettymyksiä ihmissuhteissa niin se "magia" vain katoaa toisesta ihmisestä. Ei näe enää vastakkaisessa sukupuolessa sitä tai huomaa että se on vain sellaista pinnallista "seksuaalienergiaa", mutta todellista latausta henkisellä puolella ei synny.

    Joku sanoisi että jotenkin muka menneisyyden painolastista pitäisi päästä eroo. Mikä siinä on että joka kerta kun niin teen niin seuraavasta ihmisestä jossa huomaan jotain ihanaa paljastuu jotain sellaista joka hävittää kaiken tuon ihanan?

    Summarum summarum.

    ihminen tarvitsee toisesta ihmisestä ennen kaikkea hyväksynnän ja luottamuksen sille että toisenkin tunne kantaa tai mahdollisuuden siihen, sen jälkeen on vasta mahdollisuus päästää irti ja nähdä toinen rakastettavana olentona.

    Olen menettänyt tuon näkö- ja "lentokyvyn".
    1273
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    Tämä! Ihan samaa olen pohtinut ja kokenut.

    Äänestä

    Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anonyymi-ap kirjoitti:

    Tajusin sen tässä hiljattain.

    Kyse on vähän kuin orgasmissa tai missä tahansa hyvässä olossa. Pitää osata päästää irti ja rentoutua toisesta. Että toinen voi kantaa hyvinä ja huonoina aikoina.

    Mutta kun kokemuset ovat mitä ovat sekä vain loputtomia pettymyksiä ihmissuhteissa niin se "magia" vain katoaa toisesta ihmisestä. Ei näe enää vastakkaisessa sukupuolessa sitä tai huomaa että se on vain sellaista pinnallista "seksuaalienergiaa", mutta todellista latausta henkisellä puolella ei synny.

    Joku sanoisi että jotenkin muka menneisyyden painolastista pitäisi päästä eroo. Mikä siinä on että joka kerta kun niin teen niin seuraavasta ihmisestä jossa huomaan jotain ihanaa paljastuu jotain sellaista joka hävittää kaiken tuon ihanan?

    Summarum summarum.

    ihminen tarvitsee toisesta ihmisestä ennen kaikkea hyväksynnän ja luottamuksen sille että toisenkin tunne kantaa tai mahdollisuuden siihen, sen jälkeen on vasta mahdollisuus päästää irti ja nähdä toinen rakastettavana olentona.

    Olen menettänyt tuon näkö- ja "lentokyvyn".

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu