Mistä olette saaneet apua, kun läheinen kuolee yllättäen ?

Otan osaa suruusi.
Tuossa tilanteessa terapia voisi jo olla hyväksi. Sen mitä itse tiedän, seurakunnat järjestävät sururyhmiä, joissa puretaan tilanteita yhdessä. Ellei tällaista ole, diakonin tai diakonissan kanssa saa varmasti keskustella. He ovat tällaisen ammattilaisia. Seurakunnan jäsenyyttä ei kysytä, kaikkia autetaan.

Toisaalta voisi myös ihan omatoimisesti alkaa ajatella, miten mennään eteenpäin. Onko jotain, mitä aina olisi halunnut tehdä. Olisiko nyt sen aika? Itse aloitin vapaaehtoistyössä.

Itse pidin odottamattoman puolison menetyksen jälkeen ensin huolta siitä, että puhuin ainakin yhdelle ihmiselle joka päivä. Ellei muuta ollut, kävin kaupassa ja sanoin edes kassalle päivää.

Suru ei koskaan häviä kokonaan, mutta sen kanssa oppii tulemaan toimeen niin, ettei se ole koko elämä, vaan elämään kuuluu enemmän kaikkea muuta.

Hei,

Laitan tähän tiedoksi matalan kynnyksen auttavia tahoja, joista voi saada keskustelutukea. Näistä voi saada vinkkejä myös muuhun avun hakemiseen ja yhteydessä voi olla anonyymisti ja maksutta:

- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/

Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy esimerkiksi Mieli Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/

Lisäksi ma-ke klo 15-19 ja to klo 15-21 on aikuisten kahdenkeskinen MIELI Kriisichat, jossa voi jutella päivystäjän kanssa mistä tahansa mielessä olevasta huolesta tai hankalasta elämäntilanteesta.

Tukinetissä on llisäksi monenlaisia ryhmächattejä ja keskusteluryhmiä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja.

Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.

Keskusteluapua on mahdollista saada matalalla kynnyksellä myös seuraavilta tahoilta:

- Valtakunnallinen kriisipuhelin

Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin valtakunnallinen kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.

- Kriisikeskukset

Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Myös etävastaanotto on mahdollista osassa paikoista. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/

Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata

Miten iäkäs ja huonossa kunnossa oleva yksinjäänyt voisi saada keskusteluapua
kotona, kun ei ole voimia lähteä mihinkään ?

Tulisiko diakoni seurakunnasta ?

Isä kuoli 61 vuotiaana kevättalvella 15 vuotta sitten kotona. Onneksi oli puoliso. Muuten itsenäinen asuminen ei olisi enää onnistunut. Pesulle isän auttoi aina kotisairaanhoidon työntekijä. Lähtö tapahtui kuitenkin hyvin nopeasti. Sain tukea seurakunnalta ja ystävältä. Työanantajalta en saanut riittävää tukea. Esimerkiksi perunkirjoituspäivänä en saanut koko työpäivää vapaaksi vaan piti mennä töihin perunkirjoituksen jälkeen. Keli oli vielä yhtä liukas kuin tällä viikolla. Sain tukea seurakunnalta ja ystävältä. Täti pyysi minut ja äidin seuraavana jouluna mukaan joulun viettoon. Suru kestää pitkään töistä olin sairauslomalla isän hautajaisiin asti. Vasta puolen vuoden päästä syksyllä kesäloman jälkeen tuntui,että jaksaminen oli normaalia. Seuraava joulu oli tietenkin raskas. Isä rakasti joulua.

Seurakunnasta minäkin sain vähän apua, vaikka en kuulu kirkkoonkaan.

Seurakunta taitaa olla ainoa auttaja. Auttajan olisi hyvä olla aina sama ihminen.

Ottakaa yhteys seurakuntaan.

Seurakuntien sururyhmissä saa jakaa ajatuksia ja tunteita läheisen kuolemaan ja suruun liittyen muiden saman kokeneiden kanssa. Jakaminen voi kannatella eteenpäin ja auttaa löytämään voimavaroja surun keskellä. Ryhmässä voi luottamuksellisesti keskustella ja kysyä vaikeitakin kysymyksiä.

Sururyhmä on henkilöille, jotka olet toipumassa läheisen kuolemasta.

Ryhmät ovat maksuttomia ja kaikille avoimia asuinpaikasta ja seurakuntaan kuulumisesta riippumatta.

Ryhmiä ohjaavat seurakuntien papit, diakoniatyöntekijät ja vapaaehtoiset.
Niihin tulee ilmoittautua ennakolta.


Kunkin seurakunnan sivuilla ilmoitetaan sururyhmistä ja myös
Kirkko ja kaupunki-lehdessä ilmoitetaan sururyhmistä.

En ole itse ollut, löysin tiedon tänään ja ajattelin kerätä rohkeutta ja mennä,
kun ei ole ketään kenen kanssa puhua.
Jäi vain lohduton kaipaus, yksinäisyys ja kyyneleet, jotka eivät lopu.

Se että ei ota kaikkea niin pohjattomasti, meistä jokaisen pitäisi elää omaa elämää se mitä toiselle tapahtuu ei pitäisi niin liikkuttaa kuukausia tai jos niin on olet sitten kyllä heikkomielinen jos ei moisesta yli pääse.