Heippa.
Rinnassani on selkeät oireet rintasyöpään viitaten ja olenkin lähdössä lisätutkimuksiin, katsotaan miten pitkällä tässä ollaan.
Kirjoitukseni saattaa kuulostaa naiivilta ja tyhmältä, olen 24-vuotias nainen, joka tuntee olonsa hyvin pieneksi ja voimattomaksi näin suuren asian kuin syövän edessä ja yrittää silti olla rohkea. Tulee mieleen Nasu, joka on olevinaan rohkea mutta pientä soturia pelottaa välillä aika paljonkin.
Minulla ei ole oikeastaan ketään kenelle voisin syöpäasioista puhua, tiedän että jos kertoisin lähipiirissä jollekin, he tulisivat surullisiksi ja stressaantuisivat TURHASTA, joten olen päättänyt olla puhumatta heille, jos selviän hoidoista ilman näkyviä oireita, en tule tästä koskaan heille kertomaankaan.
Minua kuitenkin askarruttaa pari asiaa. En pelkää kuolemaa: jos se diagnoosi tulee, se tulee ja sillä selvä. Kauheinta on kertoa asiasta lähimmäisille, kun tietää miten paljon surua tulee saamaan aikaan. Ja juuri tuon takia en kyllä halua heittää kirvestä kaivoon ;)
Toinen juttu. Jos rinta joudutaan poistamaan. Millainen se proteesi on? Onko kenellekään tehty rinnan korjausleikkausta? Minulla on nyt D-kuppi ja hirvittää mahdollinen toisen rinnan poisto, koska minustahan häviää kilotolkulla toiselta puolelta ;) Mietinkin, että saako mitään rahallista apua mistään jos pienentäisi toisen rinnan B-kokoon ja laitettaisiin joku feikki roikkumaan tohon toisellekin puolelle ettei tarvitse olla rintapuoli. Tissihän ei sinänsä ole tärkeä, vaan se että on terve. Tiedän vain että parisuhteeni tulee ajautumaan vakavaan kriisiin, jos toinen rinta puuttuu; voi olla että miesystäväni jättää minut. (Olemme seurustelleet vasta alle vuoden ja hänelle ulkonäkö on jossain määrin hyvin tärkeää.) Onhan tässä pohdinnan paikka, oliko se mies arvoiseni jos suhde on yhdestä lihakimpaleesta kiinni?
Onko täällä ketään rintasyövästä kärsivää / toipuvaa ihmistä? Haluaisiko joku kertoa minulle millaiset oireet sinulla oli, miten nuorena sairastuit, oletko käynyt leikkauksessa ja saanut hoitoja (onko sinulla hiukset päässä ;) Hassua miten huolestuttaa hiusten lähtö vaikka kasvaahan ne takaisin ja tärkeintä on saada itsensä kuntoon) ja oletko parantunut vai millainen tila sinulla on?
Aurinkoista päivää kaikille sairaille ja terveille, olkoon suojelusenkeli matkassamme joka päivä!
Rinnassani on selkeät oireet rintasyöpään viitaten ja olenkin lähdössä lisätutkimuksiin, katsotaan miten pitkällä tässä ollaan.
Kirjoitukseni saattaa kuulostaa naiivilta ja tyhmältä, olen 24-vuotias nainen, joka tuntee olonsa hyvin pieneksi ja voimattomaksi näin suuren asian kuin syövän edessä ja yrittää silti olla rohkea. Tulee mieleen Nasu, joka on olevinaan rohkea mutta pientä soturia pelottaa välillä aika paljonkin.
Minulla ei ole oikeastaan ketään kenelle voisin syöpäasioista puhua, tiedän että jos kertoisin lähipiirissä jollekin, he tulisivat surullisiksi ja stressaantuisivat TURHASTA, joten olen päättänyt olla puhumatta heille, jos selviän hoidoista ilman näkyviä oireita, en tule tästä koskaan heille kertomaankaan.
Minua kuitenkin askarruttaa pari asiaa. En pelkää kuolemaa: jos se diagnoosi tulee, se tulee ja sillä selvä. Kauheinta on kertoa asiasta lähimmäisille, kun tietää miten paljon surua tulee saamaan aikaan. Ja juuri tuon takia en kyllä halua heittää kirvestä kaivoon ;)
Toinen juttu. Jos rinta joudutaan poistamaan. Millainen se proteesi on? Onko kenellekään tehty rinnan korjausleikkausta? Minulla on nyt D-kuppi ja hirvittää mahdollinen toisen rinnan poisto, koska minustahan häviää kilotolkulla toiselta puolelta ;) Mietinkin, että saako mitään rahallista apua mistään jos pienentäisi toisen rinnan B-kokoon ja laitettaisiin joku feikki roikkumaan tohon toisellekin puolelle ettei tarvitse olla rintapuoli. Tissihän ei sinänsä ole tärkeä, vaan se että on terve. Tiedän vain että parisuhteeni tulee ajautumaan vakavaan kriisiin, jos toinen rinta puuttuu; voi olla että miesystäväni jättää minut. (Olemme seurustelleet vasta alle vuoden ja hänelle ulkonäkö on jossain määrin hyvin tärkeää.) Onhan tässä pohdinnan paikka, oliko se mies arvoiseni jos suhde on yhdestä lihakimpaleesta kiinni?
Onko täällä ketään rintasyövästä kärsivää / toipuvaa ihmistä? Haluaisiko joku kertoa minulle millaiset oireet sinulla oli, miten nuorena sairastuit, oletko käynyt leikkauksessa ja saanut hoitoja (onko sinulla hiukset päässä ;) Hassua miten huolestuttaa hiusten lähtö vaikka kasvaahan ne takaisin ja tärkeintä on saada itsensä kuntoon) ja oletko parantunut vai millainen tila sinulla on?
Aurinkoista päivää kaikille sairaille ja terveille, olkoon suojelusenkeli matkassamme joka päivä!
Vastaukset 4
Vanhimmat
cancer.fi sivuilta löydät vastauksia kysymyksiisi
Itse en rintasyöpää sairasta mutta syöpähoidoissa käydessäni huonekavereina on usein rintasyöpäpotilaita ja on tullut paljon juteltua ko. sairaudesta. Suurin osa on jo ollut vanhempia naisia, 50 , nuorin jonka olen tavannut on ollut 34-vuotias.
Useimmat olivat vain huomanneet oudon kyhmyn rinnassaan ja lähteneet sitä tutkituttamaan, usein ei muita oireita ole ollut. Eräällä rouvalla vain oli yhtäkkiä alkanut kova särky toisessa rinnassa, ja muutaman päivän päästä olikin rintaan kasvanut kyhmy, aivan yllättäen.
Kasvaimesta riippuu poistetaanko koko rinta vai vain osa, ja useinhan kainalon imusolmukkeet saatetaan myös poistaa.
Hoitona leikkauksen lisäksi on usein CEF-sytostaattihoito, eli kolmea eri sytostaattia suoneen 6 kertaa kolmen viikon välein ja lopuksi 6 viikkoa sädehoitoa. Hoito annetaan päiväosastolla ja kestää tunnin pari. Näin siis tapaamillani naisilla, toivottavasti tosta nyt yhtään oli apua.
Niin, ja hiuksethan siinä useimmiten lähtee, mutta kasvaahan ne takaisin, ja toisaalta minusta on ainakin mukava kun pää on niin helppohoitoinen, hiukset eivät roiku silmillä ja näin kesällä ei hiosta! :)
Itse olen 20-vuotias imusolmukesyöpää sairastava nuori nainen huomenna pitäisi 12. kertaa mennä sytoja hakemaan.
Puhuit ettet kertoisi omaisille.. Minusta kannattaa kuitenkin kertoa vakavasta sairaudesta lähimmille, vaikka se tuleekin heille valtavana järkytyksenä, sitähän se on myös itselle, mutta minä ainakin olen kokenut omaisten tuen ja avun suurena helpotuksena, se on auttanut raskaiden aikojen yli ja lähentänyt välejämme entisestään. Syöpä on raskas ja vaikea sairaus, mutta toisaalta hyvin opettavainen, nykyään katson elämää aivan toisella lailla kuin ennen. Kaikkea hyvää sinulle ja voimia ! :)
Kiitos kun kirjoitit. Olen itsekin aina elänyt siinä harhaluulossa, että tämä pukkaisi vanhemmalla iällä, eikä juuri nyt. Mutta eikai ole parempaakaan aikaa tätä sairastaa, koska vielä olen nuori ja jaksan taistella!
Hoidot tosin kuulostaa hurjalta, mietin miten käy työelämän, enkai joudu jäämään pitkille sairaslomille, koska olen vasta aloittanut työt uudessa paikassa n. vuosi sitten ja varmaan sairauspäiviltä ei siis pahemmin mitään makseta...
Lähimmille puhuminen tuntuu silti ylivoimaisen raskaalta, en millään haluaisi aiheuttaa päänvaivaa muille... Jos vaan mahdollista, niin työnantaja olkoon ainoa joka tietää ja tietysti jos on joku vertaisryhmä tms. niin sellaiseen olisi mukava mennä vaihtamaan kuulumisia :)
Tsemppiä sinulle nuori! Taitaa meidän "kipeiden" elämässä olla joku ylimääräinen helmi, jonka vuoksi meitä ensin koetellaan ja lopuksi palkitaan :)
hei!
Haluaisin tietää millaiset oireesi olivat? Olen itse 20-vuotias, ja olen alkanut epäillä rintasyöpää. Molemmat nännini vetäytyvät sisään(niin ne ovat olleet aina) mutta viime kuukauden aikana olen kokenut pistävää ja kovaa kipua molemmissa rinnoissa. Enemmän oikeassa. Pelkään syöpää mielettömästi, ja uskottelen itselleni ettei se oli mahdollista, olenhan vasta 20. Olen kuitenkin varannut lääkärille ajan, mutta jo ajatus lääkärille menosta ja tutkimuksista pelottaa. Onko minulla aihetta oikeasti huoleen?