Olen kertakaikkisen kyllästynyt tämän palstan lääkevastaiseen märinään!!!! Totuus nyt kuitenkin on se, että ihmisen täytyy töissä käydä ja asiansa hoitaa, jos lääkkeillä pysyt kuosissa niin hyvä. Olen itse aloittanut ja lopettanut mielialalääkkeet(nyt cipra) noin kolme kertaa. Aina, vielä vuoden yhtäjaksoisen lääkkeen syönnin jälkeenkin oireet ovat palanneet, eli se paniikkikohtaus on sieltä kuitenkin puskenut n. 2kk lääkkeen lopetuksen jälkeen. Muutoin en ole enää masentunut, eli siitä se ei johdu. Ensimmäinen paniikki johtaa aina välttelykäyttäytymiseen ja siihen, että et mene sellaisiin paikkoihin joista et pääse pois silloin kun haluat...onko tämä mukavaa? Jos tälle on vaihtoehto, eli lääkkeiden syönti; onko se Teistä väärin? Kenelläkään ei ole oikeutta tuomita toista, eiköhän tässä paniikissa ole tuomiota jo jokaiselle ihan henkilökohtaisesti.
Ja sen vielä sanon, että töitä olen tämän asian eteen tehnyt. On syöty epat ja karnosiinit, on käyty terapiassa ja psykiatrilla. Onhan tietysti vielä yksi vaihtoehto; eli en syö lääkkeitä, en käy kaupassa, en käy kylässä, en käy lapseni kevätjuhlassa, koska paniikkihan siellä voi iskeä...en käy hierojalla, en käy kampaajalla...eli listaa voi jatkaa loputtomiin ja se on jokaisella ihan omanlainen. Yritetään jokainen elää tätä ainutlaatuista yhtä ja ainoaa elämää niin hyvin kuin pystytään ja jaksetaan, jos se vaatii lääkkeitä, niin sitten syödään niitä!!!!!!!!!! Meillä paniikki friikeillä on oikeus ihan samaan kuin muillakin!!!!!!!!! Aion syödä lääkkeitä loppuelämäni ja olen ylpeä siitä, sillä pohjalta on noustu ja sinne en takaisin mene.
Ja sen vielä sanon, että töitä olen tämän asian eteen tehnyt. On syöty epat ja karnosiinit, on käyty terapiassa ja psykiatrilla. Onhan tietysti vielä yksi vaihtoehto; eli en syö lääkkeitä, en käy kaupassa, en käy kylässä, en käy lapseni kevätjuhlassa, koska paniikkihan siellä voi iskeä...en käy hierojalla, en käy kampaajalla...eli listaa voi jatkaa loputtomiin ja se on jokaisella ihan omanlainen. Yritetään jokainen elää tätä ainutlaatuista yhtä ja ainoaa elämää niin hyvin kuin pystytään ja jaksetaan, jos se vaatii lääkkeitä, niin sitten syödään niitä!!!!!!!!!! Meillä paniikki friikeillä on oikeus ihan samaan kuin muillakin!!!!!!!!! Aion syödä lääkkeitä loppuelämäni ja olen ylpeä siitä, sillä pohjalta on noustu ja sinne en takaisin mene.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Erittäin hyvin sanottu.
Mä popsin zolofteja ja elämä maistuu paremmalle kuin pitkiin aikoihin.. Koska aivoista puuttuu se legendaarinen välittäjäaine serotoniini. Ei se välttämättä millään yrtillä takasin tule taikka liikunnalla, liikuntaa toki harrastan.
Paniikin kanssa oli sietämätöntä elää kun ei asioita voinut enää hoitaa.
Eli kaikki jotka on lääkevastaisia, niin he eivät ilmeisesti ole paniikkia nähnytkään!!
Olet aivan oikeessa ei sitä aivoissa olevaa syntymässä saatua fyysistä vikaa hoideta ilman lääkkeitä, lopetat lääkkeet niin oireet palaavat.
se on vaan harmi että miksi meistä joillakin on pakko olla niin matala stressin sieto kyky. :/
Ei kukaan varmaan tahallaan tahdo syyllistää lääkkeiden syönnistä paniikkihäiriöön. Mutta täytyy muistaa, että kaikki eivät niin halua. Täällä myös väläytellään sellaista, että esimerkiksi minä, joka en käytä lääkkeita, olisin jotenkin hölmö ja, että elämäni tulisi menemään pieleen sen takia tai, että paniikkihäiriöni pahenisi niin, etten pääse kodistani ulos. Ei se ole minun kohdallani niin. Olen vuosien myötä oppinut hellittämään, kun asiat menevät pahemmaksi, mutta siihen en tilannetta päästä, etten pääsisi kauppaan, asioille tms
Jonkin aikaa saatan elää vältellen, mutta kun sitten taas tulee tunne, että teen mitä haluan. Ja minulla se näyttää onnistuvan. Joka kerta tulee itsevarmuutta lisää, eikä paniikkikausi pääse enää sekoittamaan elämääni. Viimeksi tänään päätin, että en välitä vaikka miltä tuntuisi. Niin vain meni paniikki ohi ja vähän ajan kuluttua olo oli normaali. Minulla ei ole ollut tähän sairauteen liittyen pahemmin masennusta, luulen, että se on aika oleellinen juttu. Sen kanssa ei ole leikkimistä, toipuminen vie pitkään, jos masennus ja paniikki pääsee pahaksi. Seurauksetkin voivat olla pahoja, välttelee aina vaan enemmän. Joten jokaisen kannattaa miettiä kohdallaan. Olen minäkin miettinyt ja keskustellut asiantuntijoiden kanssa lääkityksestä. Taskussani on vain pahimman varalle opamoxia tai propralia. Harvoin käytän niitä.
Joten ehkäpä se on niin, että jokainen kirjoittaa siitä, mikä on itseä lähinnä ja mikä itselle parhaiten sopii. Tuskin kukaan voi sanoa, mikä on oikea tapa. Tiedän ihmisiä, jotka ovat toipuneet paniikistaan vuosien myötä ilman lääkkeitä. Mutta useinhan se riippuu olosuhteistakin.. tiedän, että työssä on joskus hankalia tilanteita, jolloin pitää olla terävänä, silloin ei vaan passaa panikoida. Jos elämä menee paniikin takia pieleen, kyllä lääkitys on aivan aiheellinen.
Meillä panikoijilla on yhteinen ongelma, tuskin meidän kannattaa lähteä syyllistämään toisiamme siitä, miten hoidamme itseämme. Yritetään ymmärtää ja tukea :)
itse olen valinnut lääkkeettömän linjan, ja samoilla konsteilla toiminut hyvin tähän mennessä.. muutenkaan en pidä lääkkeiden popsimisesta.. joskus olin lähes riippuvainen särkylääkkeistä. mutta löytyy paljon muitakin keinoja, ei-kemiallisia.. tuntuu paremmalta olla ilman lääkkeitä, ainakin niin kauan kun se on mahdollista