aloin seurustelemaan hiukka epävarmana ja nyt näyttää, että oon ihastunut toiseen. en ikinä tee kylläkään itse aloitteita ja tiiän, ettei tää tyyppi ois musta kiinnostunut ja on 99,9 prosenttisen todennäköisesti myös varattu. ahdistaa. poikaystäväni on ihana ihminen, empaattinen, mukava, kiltti ja hauska. en kuitenkaan sitten todennäköisesti tykkää hänestä tarpeeksi. vaikka varmasti löytäisin tuosta toisestakin tyypistä ja kenestä tahansa vikaa, joiden takia en tykkäis niistä. onko teillä ollut vastaavia kokemuksia tai onko teitä jätetty vastaavan takia? kehittyykö rakkaus pikkuhiljaa, vaikka heti ei lempi roihuaiskaan tosissaan? kokemuksia.. mun ois kai parempi vaan pysyä sinkkuna. :(
epävarmuus tunteista ja toiseen ihastuminen
rääpäle
8818
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei ole olemassa, saatat jotakin katsahtaa ja luulla häntä omaa kultaasi ihanammaksi, mutta usko että se on vain kiusaus mikä pitää voittaa. Tulet varmasti kokemaan sen vielä monesti elämäsi aikana, sinun on vain päätettävä, että oletko kunnon tyttöystävä yhselle, vai vaihdatko kumppaniasi parin vuoden välein.
Toivottavasti tajusit tämän sekavan viestin tarkoituksen.
tajusin kyllä, mitä tarkoitat. musta tuntuukin, että kyllä aluksi olin ihastunut. mutta olinko sillonkaan tarpeeksi? silti kun ajattelee, niin sama kai se olis, vaikka saisin tuon ihastukseni, koska tuskin olisin sittenkään tyytyväinen. tästä tulis vaan loputon kehä ja saisin huonon maineen...
Ensisilmäyksellä ON olemassa!! Näin ihmisen ensimmäistä krtaa, ei mikään hyvän näköinen, päinvasotin, muiden mielestä ruma. Tunsin HETI selvää vetoa häntä kohtaan, oli mielessäni todella usein...
En tiedä miten se on mahdollista mutta ensimmäisellä silmäykselläkin voi rakastua, se syvenee edelleen.
pelottavaa... sä voit olla vaikka mun tyttöystävä siellä... toivottavasti se ei ole sinä tai ajattele samalla tavalla. =/
noh sanon ainakin sen että kyllä se suhde ja rakkauskin kehittyy sitä mukaa miten avaudutte ja jaatte tunteita toisillenne ja of course vietätte aikaa, mutta jatkuvalla epäröimisellä se vain huononee. Sinuna vaan ottaisin kunnon asenteen...
en oo sun tyttöystävä, koska poikaystäväni (tai pitäiskö sanoa miesystäväni) on 23. illalla tekstailtiin ja mainitsinkin tästä, että oon vielä nuori ja hurvaton, ja kyllä se on sanonutkin että tässä on vaarana se, että haluan katsella maailmaa, kun oon vielä kokematon. täytän itse siis 17. meillä on ikäeroa 6 vuotta, mikä on mietityttänyt molempia varsinkin aluksi. viikonloppuna se sano, että se ei halua hyväksyä/ajatella koko asiaa, siis että oon niin nuori. että sille oon vaan nainen.
Jos et tunne poikakaveriasi kohtaan mitään kaveruutta syvempää, on se mielestäni poikakaveriasi kohtaan väärin olla kertomatta sitä. Satuttaisi saada myöhemmin tietään, että on elänyt yksipuolisessa suhteessa jo pidempäänkin. Itse en haluaisi saada koskaan tietää että kumppanini seurustelisi/olisi seurustellut kanssani vaikkei tuntisikaan mitään minua kohtaan.
Olen toki sanonut, etten ainakaan rakasta sitä ja että oon epävarma. Pidän hänestä silti paljon. Miksen voisi vaan rakastua... Tai edes ihastua syvemmin. Tää on jotenkin kummallista, hän on ainoita ihmisiä joiden seurassa voin olla iloinen ja oma itseni ja hän on ainut joka minua ymmärtää. Ehkä tykkäänkin hänestä paljon, mutta en vaan tajua sitä ennen kuin olen hänet menettänyt.
eikö teille mikään kelpaa perkele!!!...
sitt jos alat seurustella sen toisen kanssa niin pian löytyy vielä parempi...
ootte niin saatanan monimutkaisia.
homo en silti oo =) naisen haluun mut ne sais olla hiukan fiksumpii