Miksi minusta tuntuu koko ajan surkealta?

Okei, siis olen koulussa ja arvosanani ovat pääosin hyviä, mutta minusta tuntuu aina tyhmältä. Jos sanon jotain, minusta aina tuntuu, että muut nauravat tai tuijottavat ja he välttelevät minua koulussa. Ja minä mietin, olenko vain niin tyhmä, etten sitä itse tajua vai mikä on vikana.
Siis kotona pikkusiskoni sanoo aina, että olen tyhmä, enkä ansaitsisi hyviä arvosanoja niin vähällä työllä, koska en joudu lukemaan kokeisiin hirveästi. Kerran koealueen läpi ja sen jälkeen kertausta tärkeimmistä asioista. Ja sitten minusta tuntuu, että koko perheeni pitää minua pöljänä ja tyhmänä.
Koulussa heikoin aineeni on englanti, jossa minä en vain pysty muistamaan sanoja paineessa, kun yritän puhua ja alan sekoamaan sanoissani, ja minusta tuntuu, että koko luokkani tietää sen. Ja kun kaikki muut ovat niin hyviä englannissa, niin se on kauhean noloa.
Ja minua on alettu syrjimään entisten ystävieni toimesta, enkä tiedä miksi. He eivät vain tunnu pitävän minusta. En usko, että se on kaikkien mielipide, mutta en usko, että he haluaisivat olla enää ystäviäni, kun joku heistä on päättänyt, ettei ole.
Ja minusta tuntuu niin kauhealta. Minulla on nyt ihan hirveitä paineita jokaisen koulun kokeen suhteen, koska uskon etten osaa, vaikka sitten osaankin ja olen ihan hermona koulussa ja minä tunnen itseni tosi yksinäiseksi. Ja se on ihan omaa syytäni ja olen niin tyhmä ja epäonnistunut enkä pääse mihinkään lukioon, minne toivoisin pääseväni, koska arvosanani varmasti laskevat hirveästi ja minulla on koko ajan todella epämukava olo.
Minusta siis tuntuu ihan kauhealta ja tuntuu, etten jaksa enää koulua tai harrastuksia melkein ikinä, vaikka harrastuksissa on mukavaa silloin, kun olen siellä, niin sinne meneminenkin on vaikeaa. Eipä tässä muuta.