Minusta on hellyyttävää, kun tapaa jonkun ihmisen jolla on vilpitön halua auttaa jossain asiassa. Ettei heistä tunnu että se olisi heiltä pois tai että jäisin jotain velkaa. Ihastun jatkuvasti, kun näen ympärillä hyviä ihmisiä. Sellaisia jotka eivät laskelmoi kaikessa, mitä voisivat saada minusta irti. Tai miten voisi hallita tai oksentaa oman pahan olonsa minun päälleni. Että lopulta jäisivät voiton puolelle, kun minulle jäisi paha mieli. Valitettavasti tätä lajia on nähty ja niitä hyviä kokemuksia vasta haeskelen. Ihmistä yritetään puristaa kaikella tavalla tyhjäksi, kuin vanhaa käytettyä rättiä. Häpeän olla ihminen.
Mies alan pääsemään yli sinusta
Anonyymi-ap
17482
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
kuulostaa siltä, että et halua ns. aikuisten ihmisten muodostamaa kaksisuuntaista suhdetta, johon sisältyy antamista ja saamista. (kyllä, niin että molemmat saa toisistaan jotai irti)
Miten niin kuulostaa? Juuri sellaisia aikaihmisten välisiä vastuullisia ihmissuhteita haluan löytää ja laitan myös itseni likoon kun tapaan sellaisen ihmisen, joka sen kaiken satsaamisen ansaitsee. Enkä luista tässä kohtaa omaa vastuuta asioiden kulusta. Olen oppinut vetämään rajat ja on kyllä siinä samalla lähteyt ihmisiä elämästä pois. Se ei ole lisännyt yksinäisyyttä ei, vaan rohkeuttani ja tilaa hengittää.
Jotkut konkarit näkee minusta päälle mun sisäisen arkuuteni ja traumatisoituneeni, taustat on mitkä on ja ne iskee sitten siihen. Tietynlaiset ihmiset tekee sen aina, jos ne vaan pystyy, etkä osaa olla varuillasi. Olen varsinkin aiemmin ollut niin sinisilmäinen, että ns. saalistajat jotka miettii vaan omaa selviytymistä, ovat päässeet iskemään. Haluavat mahdollisesti muokata minusta sopivaa seuralaista itselleen. Omilla ehdoillaan. Ei minusta ihmissuhteet niin saa mennä. Jotain tiedän ystävyydestä ja antamisesta. Tuntuu että eletään aikalailla eri maailmoissa sinun kanssa, niin eipä sitä ymmärrystä niin löydy. En moiti sinua siitä.
" Enkä luista tässä kohtaa omaa vastuuta asioiden kulusta " .......enää? niinkö
Futuurissa laitoin. Voin toimia toisin, kuin joskus ennen. Olen tehnyt paljon virheitä, muttei se määrittele minun loppuelämääni. Itsetutkistelu on tärkeää ja sen kautta voin yrittää parantaa myös omia toimintatapojani. En syyllistä itseäni menneisyyden tapahtumista. Turha kantaa sellaista painolastia enää mukanaan, kun voi keskittyä tekemään parhaansa tässä hetkessä.
Olen käynyt läpi elämääni ja saanut roppakaupalla ihan uudenlaista tietoa ja ymmärrystä siihen, mistä mikäkin asia voi juontaa. Omasta suvusta löytyy, (nyt jo poissa keskuudestamme ainakin fyysisesti jo poistunut) sukulaismies, joka oli sodassa traumatisoitunut ja käyttänyt huumeita jo siellä sodassa. Ja myöhemmin käytti kaikkia vahvimpia huumelääkkeitä lääkäriltä saatuna. PTSD. Näin sen omin silmin, kun hän oli jo aika vanha ja taantunut sotaan. Siellä hän oli rintamalla. Kyllä tällaiset traumat siirtyy hyvinkin eteenpäin. Vaikuttaa siihen ilmapiiriin hyvin vahvasti.
Jatkuu.. mutta ei näistä asioista puhuttu. Kaikesta vaiettiin. Se oli pahinta.
Futuurissa laitoit ja preesensissä on ketjun otsikko vähän näsätyyliin!
Jos niin katsot. Vastasin lähinnä siihen kysymykseen, missä minua syyllistettiin sanomalla "et enää". Eli nämä kaksi asiaa ei suoraan liittynyt toisiinsa.
Siis tähän vastasin:
" Enkä luista tässä kohtaa omaa vastuuta asioiden kulusta " .......enää? niinkö
Ei vaan kysyin ilman kysymysmerkkiä ... niinko? Että ei enää, mutta kun sukulaismies oli mallina niin silloin ennen olit lahna tapetilla ja nyt otsikossa ilmoitit ilman tunnisteita , että alat miehestä päästä yli, kuin syyllistäen, mutta nyt siis jatkossa aiot tehdä itsekin jotain.
Kyllä nyt ei käyty samaa keskustelua 🤭
Samasta asiasta puhe mutta sinulla on tarve kiemurrella. Ehkä et tajua sitä itsekään :D
Ei syyllistäminen ollut itsetarkoitus, vaan tunteiden purku. Ajattelen niin, että nyt tuntuu tältä. Joskus tuntuu juuri siltä, kun minusta tuntui kun kirjoitin tämän. No oli siinä ehkä vähän syyllistämistäkin, mutta juuri tuollaiset fiilikset oli silloin. Ehkä silloin ei saa kirjoittaa, kun on "väärä" fiilis.
Mutta totta on myös se, että haluan hyviä asioita elämääni. Enkä tarkoita mitään aineellista, vaan ihan aitoja hyviä asioita. Koitan jollain lailla pitää yllä mielenkiintoa asioihin.
Ei mulla ole oikein sellaista ystävää, jolle voisin ihan kaikkea kertoa, mitä mielessä on. Siksi palsta.
Mä aloin itkemään... noeivaa juu tottakai sulla on oikeus hyvään kaikkeen sehän on selvä.
On se noin myöhään päästäväkin nukkuakseen. On nukuttava hyvin niin jaksaa.
Kyllä sitä ihan riittävästi ehtii nukkua. Meinaat että kannattaa päästä yli jo vaikka iltapäivällä, niin ehtii sitten nauttimaan illasta ja saa nukuttuakin ihmisten ajoissa?? Mistähän tuokin sanonta sitten juontaa. Ainahan on eri ammattikunnat ym tehnyt yötyötä, että eihän heidänkään ihmisyyttään sovi nyt tuolla tavoin kiistää. "Ihmisten ajoissa". Jotain eliitin metkuja sekin.
Hyödykkeenä oleminen ei ole hauskaa, toivottavasti löydät kumppanin joka osaa antaa vaatimatta mitään takaisin ja osaa ottaa vastaan ilolla sen mitä hänelle haluat luovuttaa.
En minä ole kumppania etsimässä. Ei miesten jahtaaminen ole minun elämäntehtäväni :) En osallistu bileisiin :) Kirjoituksella yritin kertoa, miten olen ottanut elämän ihan uudella tavalla vastaan. Se että pääsi sieltä synkkyydestä, mahdollisti että pääsin uudestaan kiinni elämään. Ja otan sen riemumielin vastaan. Ehkä tuo "ikävä mieheen", on eräänlaista symboliikkaa siitä missä elin. Siinä kohtaa elämässä oli vähän kaikki mullin mallin. Oli pakko keksiä sille pahalle ololle nimi.