Hei, te biovanhemmat, jotka olette aktiivisesti mukana keskustelussa. Minua hämmästyttää mahdoton valitus ns. vääristä huostaanotoista ja huonoista sijaisperheistä.
Kuten jokainen vähänkään sivistynyt kansalainen tietää, niin huostaanotot ovat erittäin harvinaisia. Huostaanottopäätös tehdään vasta pitkään jatkuneiden tukitoimien jälkeen, joilla on yritetty tukea vanhemmutta ja vanhemman vastuuta itsestään ja lapsestaan/lapsistaan. Mikäli nämä eivät ole tuottaneet tulosta, eli vanhempi omalla käytöksellään ei pysty turvaamaan lapsen arkea, niin lapsen etu voittaa ja lapsi yleensä sijoitetaan muualle.
Kirjoituksistanne saan sen kuvan, että joku "sossu" on aivan yllättäen tullut ja hakenut lapsenne, ilman varoitusta ja ilman syytä????
Uskaltaako joku teistä kertoa ihan oikean tilanteen; mikä on johtanut huostaanottoon ja mitä sitä ennen on tehty/tapahtunut.
Vai toimiiko Suomessa tosiaankin jokin "salainen sossupartio", joka käy nappaamassa lapset rakastavilta vanhemmilta aivan yks kaks yllättäin.
Kuten jokainen vähänkään sivistynyt kansalainen tietää, niin huostaanotot ovat erittäin harvinaisia. Huostaanottopäätös tehdään vasta pitkään jatkuneiden tukitoimien jälkeen, joilla on yritetty tukea vanhemmutta ja vanhemman vastuuta itsestään ja lapsestaan/lapsistaan. Mikäli nämä eivät ole tuottaneet tulosta, eli vanhempi omalla käytöksellään ei pysty turvaamaan lapsen arkea, niin lapsen etu voittaa ja lapsi yleensä sijoitetaan muualle.
Kirjoituksistanne saan sen kuvan, että joku "sossu" on aivan yllättäen tullut ja hakenut lapsenne, ilman varoitusta ja ilman syytä????
Uskaltaako joku teistä kertoa ihan oikean tilanteen; mikä on johtanut huostaanottoon ja mitä sitä ennen on tehty/tapahtunut.
Vai toimiiko Suomessa tosiaankin jokin "salainen sossupartio", joka käy nappaamassa lapset rakastavilta vanhemmilta aivan yks kaks yllättäin.
Vastaukset 91
Vanhimmat
tietämätön, ensinkin huostaanotot eivät ole harvinaisia ja toiseksi avohuollosta monet eivät tiedä yhtään mitään koska sossusta ei edes neuvota... en edes viitsinyt lukea typerää kirjoitustasi loppuun.
Juuri siksi ette tiedäkään avohuollon tukitoimista ja muista, kun ette edes viitsi lukea loppuun. Yhtään huostaanottoa ei tehdä ilman avohuollon tukitoimia ja minusta niitä tehdään ihan liian kauan, kunnes lapsi on ihan romuna.
juuri on kysymys, kun niitä tehdään nimenomaan ilman tukitoimia! olisihan selvää, että jos ihmiset saisivat apua ajoissa ei huostaanottoprosessiin ehkä tarvitsisi lähteä. Mutta kun ei tarjota niin joudutaan tekemään siksi niitä kiireellisiä huostaanottoja jne.
Vai siitä syystä huostaanottoja tehdään, että tukipalveluja ei anneta riittävästi. Uskoisin, että 99% lapsiperheistä ei saa minkäänlaisia lastensuojelullisia palveluja ja heidän kohdallaan huostaanotto ei ole uhka. Eiköhän niitä huostaanottoja tehdä sen vuoksi, että vanhemmat eivät kykene hoitamaan lapsiaan!!!
Viestissäsi vieritit syyn aivan jonnekin muualle kuin oikeaan osoitteeseen.
Uskalla katsoa peiliin!
kyllä aivan pihalla.
vai on huostaanotot yleisiä. Ei minun ystävissäni ole ketään jolta olisi lapsi huostaanotettu. Taitaa tämä yleihuostaanotot olla sinulla tuttu juttu. Eli sinulla on ystäväpiiri sellainen joilta otetaan lapset pois ja te ette silloin edes huomaa mitä virheitä teette kun kaveritkin tekee niin. Huostaanotot ovat todella harvinaisia.
Henkilökohtaisesti en minäkään tietänyt ketään, joka olisi laitettu perhekotiin taikka nuorisokotiin ennen kuin sitten sama tilanne tuli itselle eteen. Meillähän tilanne oli se, että itse vaadimme nuorta "jäähylle", kun näytti, että hänellä menee liian lujaa. Vastaavia tapauksia tuntui sitten löytyvän yllättävän paljon (muuten ihan tavallisista perheistä) ja yhtä aikaan laitettiin useampia jollakin tavalla toisensa tuntevia tai jollakin tavalla toisiinsa kytköksissä olevia nuoria "jäähylle". Nämäkin ilmeisesti olivat sitten myös niitä, joilla vanhemmat olivat itse huolestuneet nuoriensa toimista. Näistä ei ilmeisesti puhuta kuin kohtalontovereille ja ihan lähimmille sukulaisille ja ystäville. Emme mekään ole kertoneet edes naapureille taikka tuttaville missä nuori on, eikä kukaan ole edes osaanut häntä kyselläkkään taikka ihmetellä miksi häntä ei ole näkynyt.
Anteex, mutta nyt on aivan pakko korjata. Kyllä huostaanottoja tehdään paljonkin ilman avohuollon tukitoimea. Avohuoltoon vanhempien tulee suostua, mutta ei huostaanottoon. Olisi mielenkiintoista tietää millä perustein/tiedolla väität että huostaanotto tehdään AINA avohuollon tukitoimena tehdyn sijoituksen jälkeen.
paljoa ole. Kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia on esimerkiksi vuonna 2003 n. 15000 ja huostaanotettuja liki 10000.
Ja perehdy sinä paremmin asiaan!
Suomessa kaikki lapset käyvät koulua, hyvin monet ovat päivähoidossa, on rippikoulut, seurakuntien ja erilaisten järjestöjen lapsityö, perheneuvolat jne. Nuo kaikki ovat tavalla tai toisella lasten suojelua tai ainakin ennalta ehkäissevää työtä. Osalle perheitä riittää, että lapsi on päivähoidossa vaikka vanhemmat ovat kotona.
Näitä palveluja saavat kaikki lapset. Monissa maissa ne eivät ole ollenkaan itsestäänselvyyksiä kuten meillä. Jos ne puuttuisivat, syntyisi pian paljon suurempi tarve muuhun lastensuojeluun.
ymmärtänyt asian aivan väärin vai totesitko näin vain jonkun kiusaksi?
natsat vaan puuttuu.
suomenmaassa, niin asiat olisivat kohdallaan. Mutta kun ei ole. Oletko sijaisvanhempi, mitä pajunköyttä sinulle on syötetty. Katso tilastoja tai esimerkkitapauksia huostaanotosta. Tukitoimista ei ole tietoa ainakaan sitä tarvitseville ja siinä tilanteessa kun sitä tarvitsisi, ei sitä todellakaan osaa vaatia kun ei tiedä toiminnasta mitään.
on epäpätevä työtekijä, joka tekee työtehtävänsä väärässä järjestyksessä! Eli opastaa vasta sen jälkeen kun on paskat jo housussa.
et meidän sijaislapsen vanhempien kanssa sossu yritti pitkään tukitoimia heti lapsen synnyttyä ja jo raskausaikana, tuloksetta 4vkon ikäsenä siirtyi vastaanottokotiin jossa tuki toimia jatkettiin tuloksetta puoli vuotta josta sitten siirtyi meille ja ollut meillä nyt puol vuotta eli lapsi täyttää kohta vuoden, eikä vanhemmat edelleenkään ole parantanut elämäänsä, vaan kuvittelevat kuitenkin että lapsi on kohta kotona, ja tosiaan ovat jääneet myös kiinni toilailuistaan vähän väliä....
ja meille sijoitetun lapsen perheen kanssa kokeiltiin avohuollon tukitoimia lapsen syntymästä saakka 6 vuotta, jonka jälkeen huostaanotto tehtiin poliisin puututtua asiaan. Olikohan riittävä aika? Lapsella ainakin diagnosoitu kiintymyssuhdehäiriö sekä traumoja jatkuvasta väkivallasta, pelkotiloja, ahdistusta, tunne-elämän ongelmia. Nekin varmaan sijoituksen syytä...
Olikohan tuo 6 vuotta sittenkään riittävä aika avohuollon tukitoimille... Nyt sitten monta vuotta tuetaan vanhempia sijoituksen aikana monin eri tavoin. Elämä jatkuu entisellään, ehkä taksi ei ole hakenut näitäkään kotiovelta...
olisi hienoa jos aina olisi näin, että tukea olisi silloin kun sitä sairas ihminen tarvitsee. Vaan ihmiset ajetaan siihen pisteeseen että joudutaan lapset sijoittamaan! Ja nämä sinun kuvaamasi vanhemmat eivät ole sitten ottaneet opikseen vaan jatkavat, en ymmärrä miksi. Jospa he tarvitsisivat laitoshoitoa tarpeellisen ajan, jotta heistä tulisi vastuuntuntoisia ja ehjiä vanhempia.
Laitoshoitoa heille on tarjottukin, mutta pakolla sinne ei voi viedä.
on sitten tarjota lapselle kaikkea sitä mitä häneltä näin jää puuttumaan. Jos lapsi/lapset ovat teillä aikuisuuteen asti toivottavasti kerrotte hänelle, että hänellä on myös biologiset vanhemmat ja hän saa itse tehdä ratkaisun haluaako tavata heitä kun kasvaa.
että bio vanhempia tueataan ja tetaan annetaan rahaa vaatteisiin ruokaan ja viinaan ym,,,aineisiin ja lääkkeisiin...Lapsille ei sitten olekkaan enää varaa ostaa ruokaa ja vaatteita ihan vaan suht siistejäkään joita halvalla saa kirpputoriltakin ,,,mutta kun lapsia ei jaksa hoitaa niin ei. se oma napa vaan on niin paljon tärkeämpi..Tukitoimet ovat juuri vanhempien jaksamista varten että saisivat omat ongelmansa jonkunlaiseen tolkkuun ,,mutta harvemmin niitä kuitenkaa hoitavat,,,liikaa lapsia huonoissa oloissa on...
jotain epäselvää, jokainen biovanhempi, joka ei lastansa/lapsiaan ole itse antanut sijoitukseen TIETÄÄ asiat suomessa näin olevan. Ja asioille pitäisi tulla muutos, koska nämä huostaanotot eivät todellakaan ole aina lapsen edun mukaisia PISTE.
Älkääkö nyt vaan alkako kirjoittamaan niistä pahoista vanhemmista jotka kiduttavat lapsiaan, asia on aivan eri silloin!
saanut vastauksen?
En todellakaan ole saanut vastausta, ainakaan viestijonon tässä vaiheessa. Jatkan lukemista eteenpäin ja toivon, että joku biovanhemmista olisi uskaltanut kertoa todellisen syyn huostaanottoon. :)
en kirjoita yleisesti mitään, koska aihe on jo arka ja ns. häpeällinen. Mutta sähköpostitse voin kyllä kertoa vaikka omasta kokemuksestani.
Olen tehnyt töitä lastensuojelun sekä aikuistyön parissa. En ole sosiaalityöntekijä, mutta kommentoin asioita siitä näkökulmasta, mikä minulle on muodostunut.
1. Huostaanotoissa on ollut kokemukseni mukaan hyvin suuria eroja. Eri kunnissa siis huostaanottopolitiikka on hyvin erilainen ja ehkä sen takia täälläkin palstalla on niin erilaisia kokemuksia huostaanotoista.
2. Joskus vanhemmille tarjotaan paljon tukitoimia, joiden jälkeen päädytään huostaanottoon. Erittäin suurelle osalle perheistä ei pystytä tarjoamaan tukitoimia, sillä semmoiseen ei yksinkertaisesti ole resursseja. Kollegoiltani olen kuullut erittäin huolestuneita kommentteja siitä, etteivät sossut ehdi edes reagoimaan päiväkotejen ja koulujen tekemiin lastensuojeluilmoituksiin. Esimerkiksi Itä-Hesassa tuntuu olevan semmoinen tilanne, että lastensuojelu ei oikein muuta tehdäkään kuin reagoimaan erittäin akuutteihin tilanteisiin. Sossujen palkka on alhainen ja työ vaativaa. Lisätöitä on koko ajan tullut lisää, joten ei ole ihme, että myös työntekijöiden vaihtuvuus on suurta. Henkilöstön vaihtuvuus puolestaan hidastuttaa kaikkia käynnissä olevia prosesseja ja aina jonkun tapauksen paperit hukkuvat jne.
3. Sosiaali-, terveys- ja opetussektoreilla ei toimi yhteistyö. Ehkä jossain päin maata on joku poikkeus tästä, mutta en ole sellaisesta kuullut. Eli työntekijät hoitavat saman perheen asioita toisistaan ja muista perheenjäsenistä tietämättä. Tieto ei siis liiku ammattilaisten välillä, vaikka monesti joku tilannetta vierestä katsova (vaikka naapuri) on hyvin perillä erilaisista käänteistä.
4. Suomen laki ja byrokratia on semmoinen, että toimenpiteisiin menee aikaa, vaivaa, rahaa ja paljon muutakin. Laissa on hyvät ja huonot puolensa.
5. Suurella osalla biovanhemmista on ongelmia, jotka vievät heidän voimavarojaan niin, ettei heillä yksinkertaisesti ole voimavaroja avun hakemiseen.
6. Suurella osalla biovanhemmista ei ole taitoja eikä tietoa (mm. koulutus) toimia yhteiskunnassa esim. sossujen kanssa yhteistyöntekijänä. Tämä synnyttää epäluuloisuutta, salaamista jne.
7. Suurella osalla biovanhemmista ei ole omia kokemuksia onnellisesta, eikä edes riittävän hyvästä lapsuudesta. Miten he tällön edes osaisivat tarjota sitä omille lapsilleen?
8. Osa biovanhemmista on esim. päihteiden tai mielenterveysongelmien vuoksi osittain tai kokonaan vajavainen ymmärtämään omaa ja lapsiensa tilannetta. Tämmöinen vanhempi voi kuvitella voivansa kasvattaa lapsensa ja vastustella huostaanottoa. Tähän ryhmään ei kuitenkaan kuulu biovanhempien valtaosa.
9. Sosiaalityöntekijöissä on paitsi erittäin rasittuneita, myös heikolla ammattitaidolla varustettuja työntekijöitä.
10. Sijaisperheissä on hyvien perheiden lisäksi myös arveluttavia perheitä. Tämäkin aiheuttaa ristiriitaa keskusteluun samalla tavalla kuin kohta 1.
työtä tekevä kirjoittaa asiaa! näet tilanteen loistavasti sekä viranomaisten että biologisten vanhempien kannalta. voisit tulla minulle oikeuteen avustajaksi =)
En ole suorittanut Pride-koulutusta, mutta erään toisen perhehoitajan tehtävään liittyvän koulutuksen. Jo koulutuksen ensimmäisillä tunneilla kerrottiin, että huostaanottoon tarvitaan aina tietyt perusteet. Ja niitä perusteita on 3;
1. Jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kodin olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen tai nuoren terveyttä tai kehitystä tai jos lapsi tai nuori itse vaarantaa niitä käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään
2. ja avohuollon tukitoimet eivät ole tarkoituksenmukaisia tai mahdollisia tai jos ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi
3. ja jos sijaishuolto on lapsen edun mukaista
Kaikki nämä kohdat on täytyttävä ennenkuin huostaanotto voidaan tehdä. Äkillisesti esiin tulleet insestitapaukset ovat asia erikseen, mutta niissä huostaanotto luulisi olevan jokaisen mielestä lapsen paras. Koulutuksen ja oman kokemuksen perusteella en edelleenkään jaksa uskoa siihen, että yhtä äkkiä kotiin tulee sossupartio joka vie lapset rahan ahneen sijaisperheen hoteisiin.
Kaikki nuo kohdat tulevat täytetyiksi, jos ei ole resursseja antaa tukitoimia. Niissä tapauksissa (ja näitä tapauksia riittää) tilanne menee hitaasti tai nopeasti huonompaan suuntaan jopa niin, että sossussa ollaan tietoisia asioista.
Tiedän tälläkin hetkellä semmoisia lapsia, joiden ainoa tukitoimi on se, että lapsille on annettu kokopäiväpaikka päiväkodissa lastensuojelun perusteella. He ovat lapsia, joille lääkäri on kirjoittanut lausunnon pienen hoitoryhmän ja henkilökohtaisen avustajan tarpeesta. Heidät on lausunnoista ja lastensuojelusta huolimatta sijoitettu yli 20 lapsen härdelliryhmiin, joissa ylityöllistetyt vastavalmistuneet lastentarhan työntekijät yrittävät tehdä parhaansa. Tämä saattaa olla lastensuojelulapsen ainoa tukitoimi.
Tämmöisen "tukitoimen" jälkeen tai kun lapsen tilanne on paperipinossa odottaen kärjistynyt kylliksi voidaan huostaanotto tehdä, koska:
1. tämä kohta on helppo täyttää
2. avohuollon tukitoimet eivät enää ole tarkoituksenmukaisia tai ne (esim. päiväkoti) ovat osoittautuneet riittämättömiksi
3. mistä seuraakin, että sijaishuolto on lapsen edun mukaista.
Summa summarum: Lapsia kodeista hakevia sossupartioita on oikeasti olemassa. He työskentelevät yhteistyössä poliisien kanssa ja tekevät kiireellisiä huostaanottoja mm. päihdeperheistä, rikos- ja kriisitapauksissa, hyväksikäyttö tai pahoinpitelytapauksissa, lapsen laiminlyönnin tapauksissa jne. Heitä todella tarvitaan! Kuitenkin suurin osa huostaanotoista tapahtuu muiden kuin näiden em. sossupartioiden toimesta. Huostaanoton täytyy täyttää tietyt kriteerit, mutta tukitoimien laatuun ja määrään ei kannata liikaa ladata odotuksia. Ne ovat vähän mitä sattuu, mutta jossain päin Suomea ne kuulemma ovat ihan toimiviakin. Aina on myös niitä perheitä, joita ei edes tukitoimet auttaisi. Aina on myös niitä perheitä, joita ei olla tukitoimien avulla edes pystytty auttamaan. Resurssien puute rasittaa työntekijöitä todella paljon. Sossuilla ei ole aikaa eikä määrärahoja tehdä semmoista työtä, mitä heidät on koulutettu tekemään. Aivan sama ongelma turhauttaa muuta hoito-, terapia- ja opetushenkilöstöä. Valitettavasti se myös vaikuttaa ihmisten elämiin.
On myös tapauksia, joissa poliisi on kieltäytynyt viemästä lasta pois kotoa sossun virka-apupyynnöstä huolimatta koska poliisi katsoi sen lapsen edun vastaiseksi!!!
hyvästä ja todenperäisestä kirjoituksestasi. Näin se pitää mennä, että puhutaan tosiasiat tosiasioina. Näin olen itsekin nämä asiat nähnyt vaikka olen se biologinen vanhempi!
oli taas noita kirjoituksia, katsotaan asiaa yhdeltä kantilta...
se menee kumpa eräät sijaistyötä tekevätkin sen ymmärtäisi, ei olisi ristiriitoja välissä.
Kirjoitat asiaa ja se ei vaadi mitään ihmekoulutusta tuon ymmärtämisessä koska asiat ovat juuri noin kun kirjoitat. Kiitokset taas!
HYVÄ!
niin voit keskustella uudella palstalla, johon pääsee osoitteella http://groups.msn.com.biologisetvanhemmat tai [email protected]
sivulle MSN Yhteisöt-More Useful Everyday. Ja sitä kautta Biologiset vanhemmat-yhteisöön!
kun et ilmeisesti ole lukenut kaikkia ketjuja. Itselläni on kaksi poikaa juuri nyt kotilomalla ja olen itse etsinyt heille huostaanottopaikat yhteistyössä sosiaalityöntekijän kanssa oman sairauteni vuoksi. Minusta lapsessa ei voi roikkua tämän kustannuksella. Sairastuin vajaa 3v sitten vakavasti masennukseen, mietin itsemurhaa, mutten onneksi mitään pahaa lapsilleni. Voimien loputtua pakkasin, mitä sattuu poikien kasseihin ja kutsuin apua paikalle. Samana iltana pääsin itse sairaalaan ja samalla toipumisreissulla olen vieläkin.
Avohuollon toimet eivät riitä silloin, kun apua tarvitaan 24/7. Pari tuntia käyntejä kotona ei paljoa auta, kun kaikki pysähtyy. Minut herätti nuorimmainen syvästä unesta liian myöhään aamupäivällä: äiti, mun on nääkä! hän sanoi. Siinä vaiheessa oli kuin olisi lekalla lyöty päähän. Puhelimeen ja toimeen.
Luulin toipuvani parissa viikossa, toisin on käynyt. En tiennyt kuinka vakavasta sairaudesta on kyse ja hitaasta toipua. Nykyään tuntuu olevan muotia "olla masentunut". Tosi masennus on syvää hirveätä, enkä toivoisi kenellekään samaa.
Minua loukkaa kaikkien vanhempien puolesta se, että yleistetään ja niputetaan kaikki välinpitämättömiksi dokaajiksi, jotka eivät välitä lapsistaan. Ja alkoholisteista: hekin ovat ihmisiä, mutta kykenemättömiä vastuuseen, kun viinahammasta kolottaa. Suvaitsemattomuus on pahin riesa tässä maassa. Hyvää kesää kaikille tasapuolisesti!
Totuushan on myös se, että vaikka avohuollontukitoimia annettaisiin bioäideille, eivät he huoli sitä. Eivät he tarvitse sitä!
Siinähän se juuri meneekin väärin, kun he eivät ymmärrä itse, että jotain on vialla ja apua tarvittaisiin.
On sitä mieltä, että asiat on ok, ja pahat sossut vain tekee kiusaa.
Vanhempien pitäisi itse saada päättää tukitoimien laadusta ja halutaanko niitä.
En tarvi kotiini kokkia, pyykkäriä, siivoojaa, leipojaa tai silittäjää. Hoidan kotini itse ja hyvin.
En myöskään tarvi lääkäriä, terapeuttia, psykologeja, A-klinikkaa tms. Olen fyysisesti ja psyykkisesti täysin terve.
Tämän jälkeen olenkin yhteistyökyvytön sossujen mielestä.
Osoitit toteen sen, että on myös niitä vastuullisia bioja, joilta lapset on huostaanotettu ja aiheesta. Toivon sinulle paranemista ja mukavaa kesää sinulle sekä lapsillesi! Heillä on onni omistaa noin fiksu äiti.
Kuten viestistäsi kuului, biovanhemmat eivät välttämättä ymmärrä omaa kykenemättömyyttään, eivätkö näin halua ottaa apua vastaan.
On aivan sama mitä aikuiset ihmiset elämälleen tekevät, se ei monia hetkauta, jos ihminen omasta halustaan pilaa elämänsä. Siitä vaan - sitä saa mitä hakee.
Silloin kun lapsia on mukana kuvioissa tilanne on toinen.... Onneksi yhteiskunta pyrkii näkemään lapsen tarpeet, silloin kun vanhempi ei siihen kykene.
Mihin mielestäsi tässä tapauksessa olisi tarvittu tukea. Lapsi kävi koulua, oli terve ja reipas. Kuullostaa, että olet niitä, jotka ajattelevat että täytyyhän siellä olla jotain vikaa, koska sossut ovat puuttuneet asioihin.
ja lueppa toisen kerran vaikka edellinen teksi!!
Olemme itse kieltäytyneet mm. perheyöntekijästä. En usko, että hänestä olisi meille ollut mitään apua. Aikaisemmin jo kävimme perheneuvolassa pässimme kanssa useita kertoja, eikä sekään kantanut hedelmää, ihan hyödytöntä, joten ei perhetyöntekijästäkään meille mitään apua olisi ollut. Useaan kertaan sitä meille yritettiin tarjota. Pässille kuitenkin hyväksyttiin oma kodin ulkopuolinen tukihenkilö. Minä olen ajatellut, että meillä on oikeus kieltäytyä tuesta mitä emme tarvitse ja ei se meistä tee yhteistyökyvyttömiä. Jos viranomaiset sen kääntävät mielessänsä toisinpäin, niin kääntäkööt ja piste.
Monet läheiset ovat sanoneet, että meillä on asiat liian hyvin, elämä liian tasapainoista. Ei alkoholismia, sairauksia, köyhyyttä, työttömyyttä, tappeluja, turvattomuutta, ei ylitöitä jne. ja sen takia murrosikäisen lapsen pitää sitten hakea itse niitä ongelmia ympärillensä. Joidenkin mukaan lapsi kuulemma tarvitsee jotakin ongelmaa ympärillensä. En tiedä, ehkä se sitten pitää paikkaansa, mutta en aio kehittää ongelmia sen takia, ettei niitä muuten elämässä ole.
sitten tarvitset tuota ja miksi?
Jos FEROZA. Koskee myös sinua jos haluat ottaa kantaa.
Onko noin, että nuori etsii itselleen ongelmia jos niitä ei kotoa "saa"?
Meillä pätee nuo kaikki luettelemasi kriteerit! Nyt iski paniikki! Vanhin lapsi jo aikuinen, koskahan niitä ongelmia alkaa tulemaan? Seuraava 9-luokkalainen.
Missä iässä siis nämä ongelmat, joita ei pysty välttämään, alkavat? Olisin todella kiitollinen vastauksista, että pystyisin varautumaan!
Vanhemmuutesi näyttää voivan hyvin, koska olet pystynyt sairaudestasi huolimatta hakemaan lapsillesi apua. Hienoa, että ymmärsit/ymmärrät depression vaikuksen lapsiin. http://www.omaiset-tampere.com/lapsellelapsuus/artikkelit.htm
Toivon, että kuntoudut sairaudestasi ja pystyt jatkamaan täysipainoista elämää!
Näyttääkin olevan siis niin, että terveissä, tasapainoisissa kodeissa kasvaa sairaita lapsia.
Vanhemmat, jotka järjestävät jos jonkilaista härdelliä päivittäin, siis itseasiassa suojelevatkin lapsiaan hakeutumasta hankaluuksiin.
Enpä olisi itse älynnyt! Onneksi valistit!
käteen ja lukekaa ajatuksella kirjoittajan asia, vai eikö ymmärrä?
En minä itse ole niin väittänyt, vaan useat muut kodin ulkopuoliset. Sitä voi sitten itse kukanenkin miettiä jos noin sanotaan, että minkälainen koti ja perhe meillä on. Osa ihmisistä tuntuu valitettavan vahingoniloisille, suorastaan ovat onnellisia meidän nuoren töppäilyistä. Sinä et ehkä tätä ymmärrä, mutta ei sillä ole minulle mitään merkitystä.
Miksi kärjistit ääripään esimerkillä? Tiedät varmasti varsin hyvin, että kodissa, missä härdelliä on joka jatkuvasti kasvaa lapsia, jotka oireilevat turvattomuuttaan.
tuo minulle tarkoitettu? En nyt kyllä ymmärtänyt, minun kommentini oli tarkoitettu edelliselle kirjoittajalle joka ei ymmärtänyt sinun kirjoitustasi!
menee paremmin. Viikon jaksoissa on pojat kotona. Sen jälkeen nukun ja paljon. Vieläkään en ole valmis heitä kokonaan kotiin ottamaan, kun tulee näitä vetämättömyys-jaksoja. Pienin askelin hyvä tulee, vaikka sielusta vääntää joka kerta, kun pitää erota. Ja sitten pitää reipasta esittää pojille, ettei heille tule paha mieli. Onneksi on muutama ystävä, jotka ymmärtää ja ihana koira, jonka tarpeet vetävät minut ulos täältä kotoa. Edelleen hyvää kesää kaikille!
Sijoituspaikka on vain sinun viestisi alla, koska vastasin sinun jälkeesi. Vastaukseni oli tuolle edelliselle kirjoittajalle eli otsikolla "jännityksellä minäkin".
anteeksi, huomasin vasta itsekin. Menee näissä sekaisin itsekin joskus.
Meillä oli tällainen tilanne: olen ollut 2 adhd-lapsen yksinhuoltaja vuosia. Ollessani avioliitossa koin olleeni myös yksinhuoltaja, koska miehestäni ei ollut yhtään tueksi tai avuksi arkipäivänä. Toinen adhd-lapseni alkoi myös oirehtia niin, että hänellä oli vakavia käytöshäiriöitä. Hän oli itsetuhoinen ja tilanne alkoi vuosien saatossa luisua käsistäni.
Lapseni oli saanut vuosia jonkinlaista psyk.hoitoa. Tai lähinnä se oli vaan keskustelua, ei mitään konkreettista apua lapselle. Kaikki oli vähän pintaraapaisua. Koulu ei suostunut kunnolla yhteistyöhön, minä en mm. saanut selkeää tietoa, mitä koulupäivän aikana tapahtui. Tukitoimena oli kouluavustaja. Hän oli käytettävissä myös kouluajan ulkopuolella. Lopulta oli vaan pakko tunnustaa, että omat voimat loppuu. Minä en kertakaikkiaan voinut valvoa lastani jatkuvasti. Näin myös, että lapsellani ei ole hyvä olla. Hän tarvitsi todella tiukat rajat. Olin kokopäivätyössä käyvä yh.
Lopulta päädyttiin siihen, että lapseni siirtyy perhekotiin. Minulla on nähtävästi ollut tuuria, koska olen täysin sinut perhekodin vanhempien kanssa. On ilo nähdä, että lapsellani on asiat nyt hyvin. Totta kai minulla on lasta jatkuvasti ikävä. En varmaan koskaan ole itkenyt niin paljon kuin nyt. Mutta kaikesta huolimatta olen ollut ratkaisuuni tyytyväinen. Oli vaan pakko ottaa järki käteen ja tehdä tällainen kova ratkaisu. Lapsi käy säännöllisesti kotilomilla. Koulu menee nyt tosi hyvin.
Sen verran vaan, että tämän palstan lukeminen on alkanut käydä aika rankaksi. Tuntuu, että on vaan pelkkää tappelua ja hakkumista. Biot vastaan sijaisvanhemmat. MISSÄ LAPSEN ETU?? MUISTATTEKO SEN???
Olet tehnyt ratkaisusi ja kerrot olevasi kyvytön vanhempi, ole tyytyväinen. On hyvä, että lapsesi on nyt paremmissa käsissä. Älä kuitenkaan yritä selostaa, että kaikki biovanhemmat keneltä lapsi on huostaanotettu, olisivat sinun kaltaisiasi. Minulla ei ole ollut mitään ongelmia lasteni kanssa, toisin kuin sinulla. Mikä tekee siitä todella rankan minulle, tulla syyttömänä tutustumaan asioihin, joiden ei vähääkään pitäisi kuulua minulle ja perheelleni.
Tahdoin vaan toivottaa sinulle voimia! Teit varmasti oikean ratkaisun lastasi ajatellen ja se todellakin osoitta sen, että rakastat lastasi enemmän kuin mitään muuta! Sinällään on ikävää, ettei sinulla ole ollut mahdollista jäädä kotiin hoitamaan lastasi (koska yhteiskunnassa on ne velvoitteet, työ,työ ja viellä kerran työ) vaikka valintasi on ollut raskas, niin on se myös ollut palkitseva! Onko toinen lapsi kanssasi kotona? Olin ymmärtävinäni, että tämän toisen lapsesi kanssa jouduit tähän raktkaisuun?
Joo, toinen lapseni asuu "normaalisti" kotona. En kylläkään koe olevani kykenemätön äiti huolehtimaan lapsistani. Olen aivan tavallinen työssä käyvä äiti. En rieku baareissa eikä meillä ravaa miehiä mennen tullen. Elän omasta mielestäni normaalia arkea. Käyn töissä, tapaan ystäviäni, lenkkeilen, luen yms. Mutta joskus tämä elämän on vaan sellaista, että pitää uskaltaa tehdä rankkoja ratkaisuja. Minulla on todella hyvät ja lämpimät välit lapsiini, varsinkin tähän sijoitettuun. Ulkopuolisen on varmaan vaikea ymmärtää ratkaisuani, mutta jos olisi elänyt meidän kanssa sitä arkea, mitä 2 adhd-lapsen kanssa olin elänyt monta vuotta, eri ratkaisuani varmaan ihmettelisi kukaan.
Heti vastataan ivaten! Äiti ei sano olevansa kyvytön, vaan avun tarpeessa. Olen äidin kanssa täysin samaa mieltä, että rasittava asetelma oikeiden ja sijaisvanhempien kesken on olemassa täällä: Hyvin alkukantaista nälvimistä, vaikka aikuisten tulisi puhaltaa yhteen hiileen lasten-omien ja toisten-hyvinvoinnin puolesta.
Olet oikeassa, minä olen itse sijoitettu ja silloin, kun minut vietiin perheestäni pois vanhempani kyllä tiesi asiasta että minut tultaisiin jonakinpäivänä hakemaan eivät vaan ottaneet sitä todesta.Se että minut huostaanotettiin ei ollut minun vikani vaan vanhempieni ja siitä he saavat syyttää vain itseään,mitäs ryyppäsivät ei kukaan käskenyt aina olla kännissä ja hoitaa samalla lasta isäni oli myös väkivaltainen...yleensäkkin vika on vanhemmissa ei lapsia kotoo huvinvuoksi haeta.en kuitenkaan halua loukata ketään bio vanhempaa...Tarhasta tai naapureilta ym muilta on tullut valituksia ja perheessä on käyty jo ennestään, sitä kyllä sossut eivät perheille kerro mistä on tullut valituksia, mutta itse sen voi kyllä päätellä.Joskus sossut saattavat tuulla katsomaan kotiin tilanteen jos vaikka lapset ovat olleet päiväkodissa rikkinäisissä vaatteissa...itselläni on tällähetkellä yksi lapsi pian 3 vuotta ja minä olen päättänyt että samoja virheitä en vanhempieni kanssa tee...mutta tässä oli minun tarinani siitä en tiedä miten toisilla on käynyt miksi lapset on viety...
vie puolisosi,ja hänen on siellä paremmat oltavat,niin onko se puolisollesi paremoi paikka olla,missä hän saa rakkautta,ja huolenpitoa,mitä et itse ole osannut antaa,vai yrittäisitkö saada puolisosi takaisin ?
Taas verrataan puolustuskyvytöntä lasta aikuiseen ihmiseen. Miksiköhän ei nähdä, että lapsi on lapsi, ei aikuinen.
PS. Jos puolisoni vapaaehtoisesti haluaisi mennä, niin menköön jos on mennäkseen. En pakottaisi jäämään jos kerran mennä haluaa, etenkin kun tietäisin, etten ole kyennyt antamaan rakkautta ja "huolenpitoa"... Eikä tämä vaikuta mitenkään siihen, miten suhtaudun lasten huostaanottoihin, sillä lapsi on edelleen eri asia kuin aikuinen.
siinä se ero, että aikuinen menee vapaaehtoisesti uuteen perheeseen, jos vanhaan kyllästyy tai muuten ei vaan onnistu...
Mutta lapsi aina viedään, haluaapa hän sitä tai ei, hän ei sijaisperheeseen itse kävele. PISTE.
Tutustupa, jos suinkin ehdit kiireiltäsi, huostaanotettujen lasten kokemuksiin. Suurin osa on sitä mieltä, että huostaanottopäätös olisi pitänyt tehdä jo aiemmin! Ei lapsi välttämättä halua huostaanottoa, koska hän ei tiedä muunlaista elämää olevankaan (kuten ei usein vanhempikaan...) ja hänellä on huoli siitä miten isä/äiti pärjää ilman häntä.
Ja toiseen aiheeseen: Jos minun puolisoni on halukas lähtemään - hän tekee valintansa itse, kuten jokainen aikuinen, siitä miten elää ja miten eläminen vaikuttaa muihin. Lapsilla tätä päätösmahdollisuutta ei ymmärrettävistä syistä ole.
ajalta joulukuu ja tammikuu.Siellä kerrotaan,kuinka sosku on ottanut sijaisperheistä pois lapsia,koska sijaisperhe katsottu sopimattomaksi perheeksi ym.Entäs,kun sijaisperheestä siirretty lapsi pois siellä tapahtuneen insestin,pahoinpitelyn vuoksi.Ei kannata yleistää.
Tää on taas tätä sättimistä, kuinka moni meistä nyt onkaan puhdas pulmunen ja kuka sen pulmusen määrittelee, mutta huostaanottoa ei tehdä ilman peruteita ja usein on niin, että ollaan tilanteessa, että lapset hoitavat aikuisia ja lapset ovat huolissaan vanhemmistaan huostaanoton yhteydessä. Se ei tarkoita, että lapset olisivat sijaisperheeseen tullessaa siitä suruissaan, vaan miettivät vanhempiensa selviytymistä, mikä ei missään nimessä ole lasten asia eikä tehtävä.
Eikä lapsia turhaan siirretä pois sijaisperheistäkään. Siihen täytyy olla erittäin pätevät syyt. Meillä oli.
...erinomaisen hyvä asia, että lapset on siirretty pois huonosta sijaisperheestä, kun sellainen epäkohta on havaittu. Luuletko, että sijaisvanhempien mielestä huostaanotettujen lasten pitäisi asua HUONOSSA sijaisperheessä, kunhan on vaan sijaisperhe? Pitäisikö kaikki lapset siirtää pois sijaisperheistä, jos joukossa on ollut yksi huono sijaisperhe?
pitäisikin olla edes jonkunlainen kontrolli sijaisperheeksi valitsemisella, mutta ei ihan sama kun vaan saadaan lapset siirrettyä pois omasta kodistaan vaikka sitten huonompaan, kuten meilläkin on käynyt
Missä lapseni sijoitettuna,siellä ei ole 2 vuoteen käynyt meidän sosku.
pyytää heitä tekemään käynti sijaisperheessä ja heillä velvollisuus se tehdä.
Meillä (olemme sijaisperhe) aluksi käytiin hyvinkin usein, mutta nyt ei ole käyty vuoteen. Välillä on tuntunut, että kun lapsi on saatu sijaisperheeseen, annetaan asian olla, "työ on tehty". Puhelimitsekaan sossut eivät ole yhteydessä, ellei ole jotain ilmoitettavaa, ja kun itse soitan heille, ei ole aikaa keskustella kuin nopeasti kiireellisimmät asiat. Sähköposteihin ei vastata.
Olisi hyvä, että sossut kävisivät, ja oikeasti olisivat kiinnostuneita siitä, miten lapsella menee (silloinkin, kun ei ole ongelmia tms.). Ettei kaikki palaverit olisi vain sitä, että merkitään tapaamiset kalenteriin ja allekirjoitetaan välttämättömät paperit.
Pyytäkää tekin biovanhemmat, että sossut kävisivät sijaisperheissä.
sossut ovat käyneet puolin ja toisin, niin sijaisperheessä kuin meilläkin. Ja me käymme sossussa aina kun on kysyttävää ym.
Eikä sinun tarvitse mitään haukkuja odotella, kumpa kaikki sijaisvanhemmat osaisivat samalla tavalla tuoda asioitaan julki.
Silloin voisi yhteistyökin sujua.
5 kertaa.Kukaan ei kerkiä,tai jaksa paneutua asiaan.Viimeksikin,kun piti käydä,niin oli sairaslomalla,ja sairasloma jatkuu.Nyt tuli,taas uusi ihminen,häntä tuuraamaan.Joka ei taas tiedä asioistamme mitään.
vaatia, että hoitavat hommansa.
Meilläkin on työntekijä vaihtunut, toimii silti jotenkuten. Riippuu varmasti muista työtekijöistä miten ovat taustan hänelle selittäneet.
Sossu kävi sijaisperheessä ja kertoi kuinka hyvin siellä menee, vaikka lapsi ei nukkunut kunnolla kuukausiin ja valitti kurjaa oloaan. Kun oli muutaman kerran yrittänyt itsemurhaa, siirrettiin pois. Kun pääsi käymään kotona riittävän usein, asiat korjaantuivat.
Minun lapseni on todettu lääkärin tutkimuksissa masentuneen sijoituksen jälkeen. Sossut kirjaavat huoltosuunnitelmaan, että lapsi voi hyvin. Pelkään joka hetki huonoja uutisia sijaispaikasta. Joudun vain seuraamaan sivusta lapseni pahoinvointia voimatta sille mitään muuta kuin kiirehtiä huostaanoton käsittelyä hallinto-oikeuteen ja toivoa sijoituksen päättymistä. Se on ainoa pelastumisen mahdollisuus lapselleni. Olen varautunut myös siihen, että joudun tekemään paljon työtä sen jälkeen kun sijoitus purkautuu.
Itselläni on siihen onneksi tietotaitoa ja halua. En kyllä tiedä, miten pääsen sen asian yli, että hänelle on näin tehty.
Olen kylläkin jo päättänyt, että teen kaikkeni kyseisten sijaisvanhempien lopputilin eteen.
Lapsi alaluokalla,siitä huolimatta valvoo sijaiskodissa joka ilta vielä klo 23.00 ja aamulla aikanen herätys.Sosku ei puutu asiaan.
heh heh...
No, ei kannata kuitenkaan vähätellä sitä, mitä biovanhemmat täällä kirjoittavat, vaikka aika kärjistettyä juttua heittävätkin ja perusteluita ei aina tule.
Oikeasti, tällä palstalla ei varmaan käy niitä sijaisvanhempia, jotka oikeasti kohtelevat lapsia huonosti. Yhtä lailla, tällä palstalla eivät varmaan myöskään käy ne biovanhemmat kirjoittelemassa, jotka ovat lapsiaan pahoinpidelleet ja heitteille jättäneet (ja joita sitten me sijaisvanhemmat oikeassa elämässä kohtaamme uhkailuineen ja haukkuineen).
Sillä on vaikea kuvitella, että täällä sellaiset äidit ja isät kirjoittaisivat, jotka eivät välitä mistään mitään (alkoholistit, narkkarit, pahoinpitelijät jne). Ennemminkin näyttää siltä, että kaikilla on suuri huoli lapsista! Pahimmat tapaukset kuluttavat aikaansa varmasti muualla, kuin sijoituksista, lapsen edusta ym. lukemalla ja osallistumalla...
Se on raportoitu psykologin lausunnossa ja on sijaisäiti itse kertonut soskullekkin.
kanssasi.Varmasti sellaiset vanhemmat jotka eivät piittaa,tai jaksa ovat jossakin muualla iltaa istumassa.En kirjoittaisi,ellen olisi huolissani. meillä on sovittu että saan soittaa joka torstai ja soitan myös joka kerta minutilleen. tTänään sijaisäiti ei vastaa vielä tähän mennessäkään.Ei kotipuhelimeen,eikä kännykkään.Kyllähän sitä tulee mieleen vaikka mitä,että onko jotain tapahtunut ?Eipä taida uni tulla ensi yönä.
syö tuolia peffansa alta..höh
onnellisempi. Aikuinen vaan tekee omat päätöksensä ja kantaa niistä itse vastuun. Lapsi ei...
Huolestuttaa vain onko siellä jotain tapahtunut ?No ei kai auta,kun huomenna yrittää uudelleen soittaa,jos sitten vastaa ?
Itse voin kasvattilapsena vastata omalta osaltani (ja tavallaan myös vanhempieni) tähän kysymykseen.
Minut huostaanotettiin ihan ymmärrettävistä syistä. Äitini oli liian nuori (16) ja samoin isäni. Vuosi meni kotista leikkiessä heillä kun olin pieni, mutta siihen kuului ryyppääminen yms muu paska- välillä jättivät minut yksin kotiin kun lähtivät reissuilleen.Kerran jopa tätini oli löytänyt minut (olin alle vuoden) keskeltä lasisirpaleita.
Onneksi mun äitini ymmärsi tilanteen tavallaan itsekin ja oli helpottunut että hänen äitinsä (siis mummoni) sai ryhtyä kasvattajakseni, äitini joka tapauksessa oli sossun lisäksi minun huoltajani(virallisissa papereissa).Eli näin minulla.
Minun kasvattivanhempani pelastivat siis sekä minut, että äitini. Kyllä hän sai minua tulla katsomaan yms. Biologinen isäni taasen oli vähän toista mieltä asioista, häneltä kun evättiin tapaamisoikeudet kun hän oli aina täysin sekaisin kun olisi ollut tulossa minua tapaamaan.
Kasvattivanhempani eivät ole koskaan isästäni pahaa puhuneet, mutta koko pienestä iästäni muistan, että hän oli aina sekaisin ja haukkui vain äitiäni ja kasvattivanhempiani. Tapasin isääni siis vain silloin, jos olin hänen sukulaisien luona tms. Viimeisin tapaamiseni isäni kanssa oli n. 2v sitten. Taas sekaisin ja syytti äitiäni kaikesta-hänessä kun ei mitään vikaa... Vaihdoin jopa numeroani hänen vuokseen, sillä en kestänyt kännisiä soitteluita tms.
En tiedä mihin tällä vastauksellani pyrin, mutta itse kasvattilapsena olen tyytyväinen elämääni näin. Saan olla lähellä biologista äitiäni vaikkei hän sinänsä minua koskaan kasvattanutkaan. Rakastan häntä silti.
mummosi luona ?
Kyllä sain asua.
että sait asua mummosi luona,ettei tarvinnut vieraaseen perheeseen mennä,ja että välisi äitisi kanssa ovat pysyneet.Sinulle toivon kaikkea hyvää elämäntaipaleellesi.t.bioäiti
Siskoni pistettiin lastenkotiin, koska hän pyöri piireissä, joissa käytettiin humeita ja kyllä hän itsekin niitä käytti sen lisäksi, että hänellä oli paniikkihäiriöitä sekä masennusta. Hän saattoi viipyä kadoksissa parikin päivää ilan, että ilmoitti itsestään mitään. Oikeastaan tämä huumepiiri on ollut suuri oravanpyörä hänelle jo ehkä 14:sta vuoden iästä lähtien ( nyt hän on 18.) Onneksi hän on tullut järkiinsä useiden hoitokertojen jälkeen, sekä perheen ja poikaystävän avuin.
En häpeä siskoni menneisyyttä nyt jälkeenpäin, mutta tapahtumaaikoina se oli tosi raskasta.