Kun kuolet, toivotko, että sinua ei arvosteltaisi ihan otsikon mukaan. Kukaan ei syyttelisi siitä, että et ymmärtänyt omaa parastasi. Menit ehkä lopussa sekaisin ja jankkasit ay-herrojen hölynpölyä vielä kuolinvuoteellasikin. Eilen kyselytunnilla Sanni kertoi Laurille, että maailmaa, josta Lauri puhuu ei enää ole.
70 vuotta ihan suotta
Anonyymi-ap
5234
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kun kuolen, en voisi vähempää välittää yhtään mistään :))
Olet satutäti.
Saatan olla, mutta tämä satu on siitä kurja, että sen vaikutukset tulevat iskemään kovina meihin asiansa hoitaneisiinkin.
Esimerkkiä elämiseen toivoisin lasten ja lastenlasten ottavan. Ihan niinkuin itselle monissa tilanteissa mieleen muistuu miten isä tai äiti tekivät vastaavassa. Ei tietenkään just samanlaisia eteen tule. Että virheistä oppisivat, että vaikeuksien jälkeen löytäisivät tavan selvitä ja jatkaa. Että läytäsivät tavoitteita joihin pyrkiä. Että paheet olisivat lyhytaikaisia, etteivät ne ehtisi saada valtaa. Että hoitaisivat itseään, vain siten voi hoitaa toista. Että olisivat kiitollisia kun aihetta on. Että toimisivat ihmisten parissa, etteivät erakoituisi riittävää yksinoloa unohtamatta. Että kannustaisivat lapsiaan.
Ja että antaisivat erilaisten ihmisten olla sen kummemmin solvaamatta, eläisivät mieluummin omaa elämää.
Heh heh ja elämä oli yhtä syytösstä.