Rehelliset vastaukset kiitos

Juurikin näin. Alkoholisti menettää vähitellen kaiken, viimeisenä henkensä, mutta eivät he sitä itse ymmärrä tai halua myöntää, ei vaikka isoja menetyksiä olisi tullut, ei myönnetä, että ne ovat juomisen seuraus. Apua eivät halua, koska ”tilanne on ihan hallinnassa” vaikka olisi paskat housuissa kadulla.

On hyvä, että auttaa toista. Alkoholistille ei kannata kuitenkaan rahaa antaa, se menee aina kurkusta alas. Apu kaikessa muussa muodossa on hyvä, juurikin vaikka ruokaa antaa ja auttaa vaikka siinä pyykin pesussa.
Alkoholisti lupaa äärettömän monet kerrat muuttaa elämäntapansa, mutta jos se ei onnistu, niin se ei onnistu. Joillakin se aina joskus onnistuukin.

Anonyymi00007 kirjoitti:

On hyvä, että auttaa toista. Alkoholistille ei kannata kuitenkaan rahaa antaa, se menee aina kurkusta alas. Apu kaikessa muussa muodossa on hyvä, juurikin vaikka ruokaa antaa ja auttaa vaikka siinä pyykin pesussa.
Alkoholisti lupaa äärettömän monet kerrat muuttaa elämäntapansa, mutta jos se ei onnistu, niin se ei onnistu. Joillakin se aina joskus onnistuukin.

Olen eri mieltä avun tarjoamisesta.
Omasta kokemuksesta tiedän että juova alkoholisti osaa kääntää kaiken saamansa avun palvelemaan omaa juomistaan.

Jokainen juoppo tarvitsee ympärilleen "mahdollistajia", jotka käytännössä mahdollistavat tämän yhden juomisen. Kaikenlainen apu kuten pyykkääminen, siivoaminen, kokkaaminen, kuskaaminen, terapeuttina oleminen ja jopa juomisen rahoittaminen mahdollistaa sille yhdelle sen juomisen.
Mitä nopeammin juoppo jätetään yksin juomaan ja kärsimään juomisensa seuraukset, sitä nopeammin hän ajautuu pisteeseen jossa hänen on lopetettava juominen.
Näin se menee.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Olen eri mieltä avun tarjoamisesta.
Omasta kokemuksesta tiedän että juova alkoholisti osaa kääntää kaiken saamansa avun palvelemaan omaa juomistaan.

Jokainen juoppo tarvitsee ympärilleen "mahdollistajia", jotka käytännössä mahdollistavat tämän yhden juomisen. Kaikenlainen apu kuten pyykkääminen, siivoaminen, kokkaaminen, kuskaaminen, terapeuttina oleminen ja jopa juomisen rahoittaminen mahdollistaa sille yhdelle sen juomisen.
Mitä nopeammin juoppo jätetään yksin juomaan ja kärsimään juomisensa seuraukset, sitä nopeammin hän ajautuu pisteeseen jossa hänen on lopetettava juominen.
Näin se menee.

Alkoholistikin on ihminen. Auttamisessa pitää olla tarkkana, ettei se lipsahda mahdollistamisen puolelle. En minä ainakaan ole lopettanut, kun on kieltäydytty auttamasta ja jätetty yksin. Päin vastoin sitten juon niihin vaikeisiin hylätyksi ja torjutuksi tulemisen tunteisiin, jotka tällaisella epävakaalla persoonalla osaa olla aika raastavia. Mulle ei ole kehittynyt normaalia perusturvallisuuden tunnetta ja paradoksaalisesti juon noita tunteita turruttakseni, vaikk juominen nimenomaan johtaa mut vaaraan, taloudellisesti ja terveydellisesti. Muhun tehoaa paremmin kannustus, mutta sekin heikosti.

Taas istun sydän läpätellen oksennussankon kanssa krapulaani. Oon menettäny pitkän pätkän elämääni juomisen takia, epäonnistunut käytännössä kaikessa, mihin oon ryhtyny. En osaa selittää sitä, että miksi aina aloitan uudelleen, vaikka tulen todell kipeäksi.

Elämä alkaa olla sillä mallilla, että mielellään lähtisin vähän perusteellisempaan hoitoon johonkin laitokseen, mutta kun viimeksi olen tästä asiasta kysynyt, on sanottu, että en ole ennenkään sopeutunut laitoksiin. Itsellä ei ole tietenkään rahaa, kun elämä on mennyt näin.

Aika lailla loppuunkäytettyjä risavittuja.