Sinua ajattelen kun leskenlehti nostaa päänsä keväthangen sulaessa...muistan sinut jääkylmän lonkeron käteen saadessani kesän helteillä..tunnen sinut näkymättömänä sadetakkia syksyn sateissa...pakkasella takan lämmössä makkaraa paistaessa...kaikkina vuodenaikoina olet elämässäni mukana tästä ikuisuuteen. Muistan sinut täyttymättömänä rakkautena kyynelten virratessa poskillani. En koskaan unohda sinua vaikka tupakansavun lailla haihduit elämästäni...olet sydämessäni elämää suurempana rakkautena silti, vain olemalla sinä. Anteeksi kaikki.
Marja-Leena
Anonyymi-ap
141180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mitä kuuluu Marja-Leena… muistui sanat mieleen.
I'm sorry 💕 T. Ei ap nikkola
Aloitus on V-alkuiselta mieheltä.
Oliko aloitus todella V-alkuiselta mieheltä??
Kyllä, miksi kyselet?
Kai nää jonkinlaiset jäähyväiset on, tahdoit pois jo joulukuussa ja minä vain rakastuneena yritin viivyttää lähtöäsi vaikka se sattuikin minuun. Rakastan sinua ja myös sinusta luopuminen on sitä, en halua sinua kahlita johonkin mitä et itse halua. Haluat olla vapaa ja iloinen. Tiedän että suret omalla tavallasi myös miten meni nyt. Oisin halunnut pitää sinut omanani mutta väsyin, en sinuun, en välimatkaan enkä mihinkään mitä koin kanssasi vaan suruun. Kerta toisensa jälkeen olin surullisempi. Näemmekö enää koskaan, sitä mietin.. Epäilen. https://youtu.be/x8kr-gtJqjA?si=G1owlkIH1fmUsiiZ
Ei ollut vielä jäähyväisten aika..ei se niin mene että viesteillä heitetään hyvästit. Ne jäähyväiset on täynnä lämpöä, pitkä lämmin halaus rauhallisessa paikassa poissa arvostelevilta katseilta, poissa sieltä missä ei saa olla oma rehellinen itsensä...syrjäinen P-paikka valtatien varressa jossa voi rauhassa puhua...lammenrannalla penkillä istuen, jotain tuollaista mietin. Ei rakkauteni sinuun sammu kylmän asunnon lamppujen lailla, ei kohtaamalla apeana uusia ihmisiä..ei turruttamalla itseäni päihteillä, aikansa se ottaa kyllä...se aika on kyllä pitkä taival. Rakastuin sinuun omana itsenäsi, epätäydellisenä kuin oma nallekarhuni joka minulla oli pienenä mukana seikkailuissa, toinen käsi puuttui mutta silti se oli rakas, ja se katosi leikeissä johonkin, sinä et vielä. Terveisin rikkinäinen oman elämänsä nallekarhu. Palataan vielä tähän aiheeseen...aloittaja.
Se mikä ois voinut olla pysyvää ja hyvää...murenee vastoinkäymisten kohdatessa ja elämässä niitä tulee. Ja pettymykset seuraa toisiaan toinen ei niitä huomaakaan. Toiselle elämä on tanssia ja laulua..toinen valitsee kadun pimeän puolen häviten varjoihin ja toinen valitsee vaikenemisen ja jatkaa tanssia läpi elämän paria vaihtaen...
Miksi se ei ollut pysyvää? Kenelle sit onkaan tää.. 😪
Aloittajalta hänelle joka tietää tämän kirjoituksen. Väsyneenä loukkasin ilkeillä kirjoituksilla häntä.. Siispä anteeksi häneltä jos voi pyytää täällä niin olkoon se sitten näin. Anteeksi suo olin lapsellinen.. Pettynyt ja väsymys teki tehtävänsä.
Tuttavasi kuvaili sinua tällaisen kappaleen ihmiseksi...siihen voin minäkin hyvin yhtyä, tuuli sinua kuljettaa etkä tiedä minne etkä katso taaksesi menneeseen, käännät vastoinkäymisille selkäsi ja unohdat ne. Voi kun minä olisin samanlainen ja voisin vain kääntää selkäni, olen vastakohtasi tässä. Lämpimiä tuulia sinulle...Terveisin kova kylmä vastatuulesi.... https://youtu.be/R3zdv3K08VQ?si=-b6ryyshPDcdT6nH
Tuttava?
Enää en sulle suoraan viestejä tule laittamaan vain tämän tänne, sitten vaikenen iäksi. Viimeisin viesti...siitä vielä, mitään en tälläkertaa selvittänyt, satuin vain istumaan tuttavapariskunnan kanssa samaan pöytään jossa istui kaksi vanhempaa naista jotka alkoivat puhumaan kun tämä herra saapui paikalle, naureskellen ihmettelivät että mihin on seuraneiti jäänyt kun oli nähneet aikaisemmin ja syömässä saman paikan terassilla aamupalaa...miettivät onko jo eronnut vaimostaan kun nyt jo taas nuoren naisen seuraan hakeutuu. Muutakin kuulin jota en ois halunnut kuulla, mutta ehkä näin rakkaus muuttuu vihan kautta unohdukseksi....tätä tietä varmaan tarkoititkin viimeisimmässä viestissä tiellä...
Kuten huomasit, on meillä yhteinen tuttava, sanoi mulle että morsiamesikin on täällä🥺niin sehän sinä tuut mulle aina olemaan sydämessäni, haaveissani. Rakkaana vaikka kaikki meni miten meni. ❤️En unohda sinua. Ehkä joskus luet tämän ja muistat minut.