Neuvojia ja neuvoja löytyy kuin apteekin hyllyltä, mutta.....

Moni meistä masentuneista, ahdistuneista ja kroonisesti alakuloisia ohjeistetaan kaikenlaisilla hyvillä keinoilla... hae apua, mieti mistä ongelmat johtuu, syö, juo ja liiku hyvin, nuku hyvin, vaihda tyyny, ota uusi näkökulma, muuta alakulo voimaksi, tsemppaa, usko itseesi, blah blah blah diibadaaba... Yksi unohtuu varsin usein; kaikki mt-ongelmista kärsivät eivät jaksa, ollaan voimattomia, lamautuneta.

Mielenterveytensä ongelmista kärsivä voi olla sairautensa asiantuntija ja hän voi tietää tarkalleen, että on masentunut, ahdistunut tms. ja miksi on näin, ja mitä pitäisi tehdä. Mutta kun ei jaksa. Ei riitä voimat suorittamaan niitä vaadittavia korjaustoimenpiteitä. Pelkkä ajatuskin siitä pitkästä eheytymisyrityksen prosessista voi lamaannuttaa entistä pahemmin.

Terveydenhuollon pitäisi nopeasti uudistua ja murtautua ulos siitä järjestelmästä, jollaiseksi edelliset hallitukset sen paskoivat. Nimittäin avun pitäisi myös tulla sitä tarvitsevan luokse, eikä jyrkästi ja jäykästi asettaa apua tarvitsevaa jopa täydelliseen omavastuuseen. Silloin voidaan jäädä herkästi yksin. Kun järjestelmä korjataan ja apu tulee myös apua tarvitsevien luokse, ja ajoissa, myös itsemurhaluvutkin kääntyvät laskuun. Suomi ei todellakaan ole maailman onnellisin kansa. Se on vain uutistemppu, jolla ajetaan yhteiskunnan muutoksia, ja samalla sivuutetaan se, että sellainen voi saada mt-ongelmista kärsivät tuntemaan itsensä entistä pahemmin yksinäiseksi, epäkelvoksi, hylätyksi tms.

Suomi on joillekin hyvä maa asua. He ovat varmasti onnellisia. Mutta jos kysytään meiltä muilta.....