Moi. Eli joskus kun olin noin 4, meidän isä päätti ampua meidän kissan. Äiti ei ollut kotona. Oon nyt tullut siihen tulokseen, että vaikken muistakaan kuin osan koko jutusta (ikäänkuin kuvia), olin itse paikalla silloin ja näin kun kissa ammuttiin. Usein mieli kykenee piilottamaan lapsuuden traumat todella tehokkaasti, mutta näköjään muisti palailee... Miten voisin käsitellä tätä, tai mistä tiedän mitä muuta en lapsuudestani muista? Minulla on myös pieni epäilys seksuaalisesta hyväksikäyttöstä, mutta en ole varma. Isä kyllä siihenkin varmasti olisi kyennyt. Ajatuksia? Olen nyt siis 19v tyttö.
Isäni ampui meidän kissan
Anonyymi-ap
1160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä tuollaisen muistaisi. Jos kissa olisi häipynyt kuvioista. On voinut uhata tuskastuneena elikkoon. Saati tuon pahemman. Mieti nyt mitä kaikkea muuta lapsuudesta muistat. Ikävääkin varmasti.