Patologinen Rakas.

Jatkuva valehtelu on normi.
Patologisella valehtelulla onkin yllättäen monta nimeä: mytomania (mythos tarina + mania) ja pseudologia fantastica (pseudos väärä + logos puhe, tieto + phantasia mielikuvitus).

Kyseessä on sairaalloinen halu valehdella ja keksiä sepitettyjä tarinoita, myös tilanteissa, joissa valehtelu ei olisi välttämätöntä.
Mytomaanikkoja kutsutaan yleensä patologisiksi valehtelijoiksi.
Pakonomainen valehtelu ei ole lääketieteellinen diagnoosi, vaan se tyypillisesti liittyy muihin mielenterveyden ongelmiin oireena, esimerkiksi narsistiseen persoonallisuushäiriöön.

Patologiseen valehtelijaan voi törmätä missä tahansa; työpaikalla, harrastuspiireissä, netin deittipalstoilla.

Mitä pidempään on valehtelijan kanssa ollut tekemisissä, sitä hankalammaksi suhde hänen kanssaan muuttuu.
Hankalimmillaan patologinen valehtelija saattaa manipuloida toista uskomaan hänen luomaan “todellisuuteensa” – aivopesemään toista niin, ettei toinen enää lopulta tiedä, mihin ja kehen uskoa.

Mikäli valehtelija jää kiinni sanoistaan tai hyväksikäyttävistä teoistaan, hän koettaa monin eri tavoin päästä pois tilanteesta, jossa hän joutuisi pahimmillaan selkä seinää vasten omien valheittensa kanssa.
Hän siis pyrkii eri tavoin kääntämään tilanteen omaksi edukseen.

Tässä muutama esimerkki:

Valehtelija koettaa vaihtaa puheenaihetta tai aloittaa värikkään ja polveilevan selittelyn, jossa lopulta ei ole päätä eikä häntää.
Selittelyn tehtävänä on saada toisen huomio siirtymään pois itse asiasta.

Mikäli tämä ei onnistu, valehtelija suuttuu tai jopa raivostuu, ja kääntää syyn ja vastuun toiseen, jatkaen edelleen aiempaa selittelyään.
Tällä hän tavoittelee sitä, että huomio siirtyisi hänestä johonkin muuhun, aivan kuten pyrkimys oli ensimmäisessäkin kohdassa.

Patologinen valehtelija osaa kääntää mustan valkoiseksi niin taitavasti, että toinen osapuoli hämmennyksissään saattaa jopa uskoa valehtelijan sanoja ja epäillä omaa todellisuuttaan.
Tätä ilmiötä kutsutaan myös sumuttamiseksi eli gaslightingiksi.

Jos valehtelija tajuaa, ettei hän edellä mainituilla keinoilla vieläkään saa toista alistumaan tahtoonsa tai uskomaan itseään, hän alkaa vedota kiireeseen ja häipyy paikalta:
“Ei minulla ole aikaa tällaiseen ala-arvoiseen pas**njauhantaan, sinä tästä olet vastuussa, en minä!”

Kannattaa ymmärtää se, että manipulointiin kykenevä patologinen valehtelija ei koskaan koe huonoa omaatuntoa siitä, että hän kohteli valheellisilla sanoillaan ja niihin liittyvillä teoillaan toista huonosti.
Hänelle tärkeintä on olla jäämättä kiinni valheellisista sanoistaan ja teoistaan. Mikäli hän kokee huonoa oloa ja katuu tekojaan, pohjalla on oma itsekäs tunne epäonnistumisesta, miksi hän ei kyennyt olla jäämättä kiinni.

>> § & § <<