Parasta ja pahinta

mulla on ainoastaan hyviä kokemuksia kaapista tulosta. seukkasin yli 7 vuotta miehen kans ennen kuin tajusin lesbouteni ja kun tulin kaapista, sain pelkästään positiivista palautetta ja kannustutsa siitä että uskallan olla sitä mitä olen. olenkin sitä mieltä että avoimuutta peliin ja rohkeutta olla oma itsensä!!

sellainen vaivautuneisuus ja hämillisyys. Ja karttelu ja välttely. Ja seläntakana puhuminen. Nuo ovat siinä mielessä vielä vaikeita, ettei voi itse mitenkään vaikuttaa tilanteeseen, kun ei suoraan mitään sanota tai kysytä.

siis hienointa itselläni oli läheisieni suhtautuminen kun kerroin lesboudestani ja esimerkiksi eräs tuttavani sanoi, että olisi halunnut kuulla jo aiemminkin ja ihmetteli sitä miksi salasin asiaa näinkin pitkälle (en tosin ole kovin vanha vieläkään..). Monet muutkin ovat sanoneet vain, että ihan sama mitä sinä olet, kun vain olet itse onnellinen! Hienolta kyllä tuntuu kuulla, että kaikkein pahimmat pelot kertomisesta eivät toteutuneetkaan! Ilkeimmät kommentit tulevat sitten sellaisilta ihmisiltä joiden mielipide ei itseäni voisi vähempää kiinnostaa, eli ihan kannattavaa vain olla oma itsensä ja ylpeä olla lesbo...=)

Olin aikaisemmin naimisissa miehen kanssa ,koska en tiennyt lesboudesta paljonkaan. Olen maalta ja varsinkaan 60-70-luvulla ei puhuttu homoseksuaalisuudesta kuin kuiskaten.Kun naimisissa ollessani kerroin miehelleni, että minusta ei taida olla aviovaimoksi hänelle koska tunnen vetovoimaa naisia kohtaan. Hän ymmärsi minua todella hyvin. Kun muutimme erilleen ja veljeni sanoi ETTÄ MINUNKO SISKONI LESBO EI IKINÄ!!!niin exäni oli sanonut, että hilma on aivan se sama ihminen kuin ennenkin vaikka onkin löytänyt todellisen itsensä ja myöntänyt olevansa lesbo. Se oli minusta hienointa ja samoin kuin toinen veljeni ja vanhempani suhtautuivat tosi hienosti asiaan. Olen pahoittanut mieleni joittenki älyttömien ihmisten suhtautuminen minuun, mutta mielestäni he tekevät itsensä tyhmäksi jos eivät ymmärrä minua. Omasta mielestäni minä en ole se tyhmä!!!

oli kun ihastuin kaveriini, emme olleet tunteneet kauaakaan, kun huomasin ajattelevani häntä koko ajan. Puoli vuotta odotin ennen kuin kerroin tunteistani, ja ystäväni pani välit poikki =( Hänestä oli tuossa ajassa ehtinyt tulla minulle todella läheinen ihan pelkästään ystävänäkin...