mulla todettiin marraskuussa paniikkihäiriö. se haittaa tosi paljon mun elämää ja tuntuu että kaikki pitää mua outona. en oo näiden paniikkioireiden takia seurustellu vuoteen. tuntuu että kundit kiertää mut tosi kaukaa. edellinen jätti mut näiden kohtausten takia eikä vieläkään tiedä mistä todellisuudessa oli kyse, enkä mäkään silloin tiennyt. mä pelkään ettei mua hyväksytä sellaisena kun mä olen. mulla on sairas menettämisen pelko ja mä en tiedä uskaltaisinko mä enää alkaa seurusteleen jos tilaisuus tulis. silti musta tuntuu et mä kuolen kohta yksinäisyyteen. onko kellään samanlaisia kokemuksia paniikkihäiriöstä tai muuten vaan yksinäisyydestä?
paniikkihäiriö
kamikaze
8425
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Millasia ne sun paniikkihäiriöt on???
Henki ei kulje,hiki tulee pintaan,kädet tärisee???
Varmaan kyselit sillä että sulla on ollut ko oireita? Ajattelinpa siis kertoa varoiksi oireita ko. sairaudesta. sydämentykytys tai sydämen hakkaaminen
hengitysvaiheudet
huimaus
sormien ja jalkojen pistely
rintakipu tai puristuksen tunne rinnassa
tukehtumisen tunne
pyörrytys
hikoilu
vapina
kuumat tai kylmät aallot
epätodellisuuden tunne
kuoleman pelko
Yleensä paniikkihäitötä on noin 20 vuotiailla, mutta hyvin voi olla myös muun ikäisillä.Sen laukaisee yleensä jokin elämänmuutos. ja harvoin paranee hoitamatta.
Se voi johtaa myös masennukseen, kuten alkuperäisellä kirjoittajalla taitaa olla.- Eli koska ei uskalla enää mennä julkisille paikoille kunnolla ja pelkää muutenkin olla muiden seurassa niin lopulta eristäyytyy, tuntee itsensä yksinäiseksi ja masentuu.. masennukseen kannattaa myös hakea hoitoa
mä saan kohtauksia jotka on hyvin erilaisia. joskus tulee lähes kaikki hopeasiiven mainitsemat oireet mut välillä tulee vaan sellainen epämukava olo. nekin on nyt saatu aika hyvin kuriin lääkityksen kanssa. enkä mä ole niin hirveen masentunut tällä hetkellä. mulla on joskus ollu paha masennuskausi ja mä tiedän mitä se on. kesti yli puoli vuotta...
täällä yks joka kärsii myös samasta sairaudesta. Mun poikakamu ymmärsi ja tuki mua kun sairastuin. Paljon se raukka jotui kärsimään, olin niin masentunut ettei mikään tuntunut miltään, kauhea tunne. Nyt siitä on jo onneksi yli päästy, mut silti välillä pelottaa, et millon tulee taas kohtauksii...:(
Itseasiassa mun pitäis mennä koululääkärin kaa puhuu,ku mulla on paniikkihäiriökohtauksii.. Mutta en oo vielä saanu aikaseks ku ei oo tullu kohtauksii nyt vähään aikaan.. Puhuin kerran mun mutsipuolen kaa ja se sano et mun aivot ei tuota tarpeeks jotain välittäjäainesta tai jotain.Sen kaverilla on samat oireet mitä mulla on, ja se on saanu lääkityksen siihen..Pitää mennä puhuu tosta onkelmasta ennen ku koulut loppuu,ku silloin saa nopeemmin ajan lääkäriin yms..
Ja sitte vielä oon miettiny sitä,miks mulle on tullu niitä kohtauksii.. Yks syy on mun entisessä jätkäkamussa,jolla oli alkoholiongelma..No se sai siihen lääkityksen ja ku lääkekuuri loppu,se alko taas dokaa.Ja sitte se sit alko.Ku hänestä tuli kännissä väkivaltainen,se saatto yhtäkkii ruveta hakkaamaan seiniä ja joskus saatto käydä muhun kiinni..Silloin kohtaus tuli tokaa kertaa mun elämässä..Päässä pyöri,huimas,en saanu henkeä ja ainut ajatus mikä mulla oli, oli kuolema..
Ja vihdoin mä pitkän seurustelun jälkee lopetin sen suhteen noin kuukaus sitte,ja olo alko helpottaa.. Yks syy olon helpotukseen oli se, ettei mun tarvinu oottaa et (sanotaan vaikka Jorma) et Jormalla päässä kilahtaa.Mä en saanu kertaakaan mainitakkaan Jormalle mun kohtauksista.. Joo..En mä nyt tajuu mitä mä täs selitän..Mut joo..
se siinä just onkin kun mulla ei ole mitään syytä niihin kohtauksiin. mä saan niitä kotona, koulussa ilman mitään syytä. eka kohtaus oli kamala ku ei tienny mistä on kyse. se tuli ihan tyhjästä kun oli työssäoppimassa ravintolassa ja vielä keittiön puolella. salissa sen vielä olis jotenkin ymmärtäny koska mulla on muutenkin hirveät sosiaaliset fobiat jotka vaikuttavat asiakastilanteissa. mä olen todellinen ongelmanuori...
Siihen kohtaukseen ei välttämättä ole mitään järjellistä syytä.. Ensimmäisen kerran se yleensä tulee silloin kun on tapahtunut jokin elämänmuutos. Sen jälkeen se voi tulla ihan miten sattuu. joillakin asiaan vaikuttaa jokin mitä syö ymn. eli joillekin se voi tulla jos juo kahvia/teetä ymn