Pitkä tarina, mutta lyhyesti. Minulla on kaksi tyttöä naisparin kanssa. Sovimme 4 vuotta sitten, että luovutan ja toinen puoliso adoptoi lapsen. Meni raskausaikaa ja yritin olla mukana vähän meiningeissä. Tietenkin he olivat varautuneita minusta ja kommunikointi oli vähäistä, mutta sain ihania raskauskuvia siitä kauniista äidistä. Jos näkisitte, niin tiedän että jokainen haluaisitte hänet. No sitten he alkoivat miettimään että olisihan se ihan ok jos tytöllä olisi isä elämässä. Adoptio jäi tekemättä ja siihen oli syy tai este, mikä selvisikin että ei se ollutkaan ongelma. No neljä vuotta siitä, meillä on yhteiset 2 mailman kauneinta ja täydellisintä tyttöä. Nyt kumminkin kävi niin, että he erosivat ja adoptio tuli ajankohtaiseksi. Nyt näiden kaikkien vuosien jälkeen se ei olekkaan niin helppoa minulle vaikka se ei pitäisi muuttaa mitään. Minun on tehtävä se ja tiedän sen, mutta miten te näette tämän? Mitä tekisitte? Ja kertokaa miksi minä aina ajan itseni tälläisiin tilanteisiin 😞 kiitos jo etukäteen vastauksistanne 😀
Moi arvon naiset. Olen mies ja pulassa.
Anonyymi-ap
4469
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikee sanoa miksi aina ajat itsesi tuollaisiin tilanteisiin.
Eikä ihan ongelmakaan selviä.
Mutta jos lapsia on yhteissopimuksin tehty, on ksi sopimus siitäkin miten heidän suhteensa toimitaan?
Eikö sulla ole fnää puhevälejä lastesi äidin kanssa? Oiskohan aika keskustella.
Kiitos vastauksesta. Vähän epäselvästi kirjoitettu tuo minun teksti. Ongelma siis se että en haluaisikaan adoptoida lapsia tai siis kyllä mutta se ei olekkaan minulle niin pieni asia, mitä se oli silloin. En tiedä miksi se tuntuu tältä. Ja siis sopimus tehtiin kyllä mutta sitä ei noudatettu sillon ja nyt olisi tarkoitus tehdä se adoptio lapsista monen vuoden jälkeen. Olen kyllä hyvissä valeissä molempien äitien kanssa ja minun pitää kertoa vain mitä tunnen. Mutta tietenkään en voi sanoa että en suostu. He ovat lapset kasvattaneet ja ottaneet minut elämäänsä omasta tahdostaan. En siis todellakaan voisi tehdä sellaista päätöstä heille, että en adoptoisikaan lapsia. Se vain jostain syystä pelottaa minua vaikka mitään syytö sille pelolle ei olekkaan.
Hei, minusta sun kannattaisi nyt aivan heti jutella heidän kanssaan sun tunteista ja ajatuksista. Teillä on nyt tilanne akuutisti päällä, niin siksi nyt oikea hetki. Ole avoin, muuten voi myöhemmin kaduttaa. Kyseessä on lastenne etu ja varmasti ajattelettekin kaikki ensisijaisesti lapsianne. Heidän elämän tasapaino ja rakastavat aikuiset heidät elämässään on heille tärkeintä. Paljon voimia kaikille teille ja erityisesti lapsille. ❤
Kiitos olet oikeassa ❤️ minun on kerrottava heille mitä tunnen. Luulen että se saa pelkoni hälventymään.