Moi arvon naiset. Olen mies ja pulassa.

Pitkä tarina, mutta lyhyesti. Minulla on kaksi tyttöä naisparin kanssa. Sovimme 4 vuotta sitten, että luovutan ja toinen puoliso adoptoi lapsen. Meni raskausaikaa ja yritin olla mukana vähän meiningeissä. Tietenkin he olivat varautuneita minusta ja kommunikointi oli vähäistä, mutta sain ihania raskauskuvia siitä kauniista äidistä. Jos näkisitte, niin tiedän että jokainen haluaisitte hänet. No sitten he alkoivat miettimään että olisihan se ihan ok jos tytöllä olisi isä elämässä. Adoptio jäi tekemättä ja siihen oli syy tai este, mikä selvisikin että ei se ollutkaan ongelma. No neljä vuotta siitä, meillä on yhteiset 2 mailman kauneinta ja täydellisintä tyttöä. Nyt kumminkin kävi niin, että he erosivat ja adoptio tuli ajankohtaiseksi. Nyt näiden kaikkien vuosien jälkeen se ei olekkaan niin helppoa minulle vaikka se ei pitäisi muuttaa mitään. Minun on tehtävä se ja tiedän sen, mutta miten te näette tämän? Mitä tekisitte? Ja kertokaa miksi minä aina ajan itseni tälläisiin tilanteisiin 😞 kiitos jo etukäteen vastauksistanne 😀