Mikä on paras muistosi siitä ketä kaipaat?

Yhteiset hetket vuosia jo siitä.

Tunnetila, jonka hän herätti minussa.

Kerran kun nähtiin, oli normaalia kevyempi tunnelma. Vitsailtiin vähän ja naurettiin. Se jäi mukavaksi muistoksi.

Jotkut katseet, jotkut sanat mitä sanonut, jotkut tekstarit... kaikenlaista pientä mistä rakastunut ammentaa.

Tunne, hymy ja silmät.

Mistä on nyt kysymys ?

Eka suudelma ja halaus.

Paras muisto, tietysti että sai olla tekemisissä hänen, hyvävartalaoisen ja -peppuisen naisen kanssa, jolla vielä mukava, melko rauhallinen luonne. Vahvoja tuntaita oli ja on yhä...

Istuin sylissäsi.

minä ehdi muistella, kerta en saa elää vapaasti, "hakkaan teitä niin paljon kun pystyn ja jaksan", vihaa onkin kertbyt hyvin Oslon ja alisr6svimmaa ja halu tuhota ja hakata teitä. valtavan hyvä olo tulee kun "hakkaa kunnolla", vielä parempi kun sillä saa jotain oikeasti aikaan. toivottavasti saan tehdä kaiken sanan teille. se partaäijä saa, oikein vimman hakata lyyliensä kanssa.

en ole vuosiin voinut näin hyvin, ja olo alkaa palautumaan omaksi itseksi. olisi vaan pitänyt hakata takaisin heti alkuun, mutta kynnys tuohon oli suuri. aina ajatellut että asiat pitää selvittää hyvällä ja paha väistyy kyllä jos on hyvä. nyt tiedän ettei niin tapahdu.

joogassa kun avaan lapaluiden jumittunia, niin kohta yleensä saan kauheita kipuja. tämä "hakkaaminen" auttaa hyvin niihinkin. en ole suhteessa, partäiijään mutta tule ostamaan Buddha ja valaistu. voi takia vähän paskaa päähäsi sitä ennen. ja vie vittuunbnevlyylisi syömästä 😆saatavan urpia porukkaa, toivottavasti saatte menetystä joka eurosta ja minuutista.

Puhuin muutaman työpuhelun tapaamatta häntä. Ajattelin, että siinäpä hauska ihminen. Sitten kun viimein hänet tapasin kasvokkain, hetki syöpyi mieleeni vahvasti. Että se onkin tuo ja jumaliste, miten komea. Kaverilinjalla, mitään muuta ei kumpikaan ajattele, mutta työpäivien suola ja sokeri.

Kun ostin pussillisen korppuja ja menin kassalle, alkoi kauhia jumitus.

mennään käymään siellä Norjassa kun saadaan lisää rahaa, minua vaivaa edelleen se piirretty laiva siinä katekismuksessa. hyvin vaikea kuvitella että edesmennyt hyvin uskovainen anoppini niitä olisi siihen piirtänyt. hän oli vanha, luulin että hyvä, haluan uskoa että oli hyvä, mutta hyvin "alistettu". joskus oli pikkulotta, kuolivat koko sisaruspolvi mitä sodista jäi, aika samoihin vuosiin. sen jälkeen Alkoi nuoremmilla armoton taistelu. jotain minun pitää tietää, lähdetään sinne Norjaan. jos olet jo hyvien puolella ja uskot minuun ja meihin.

Kun hän tervehti Toukokuun loppupuolella ekaa kertaa sieltä vasemmalta,oli muitakin ihmisiä siinä.

Ihanat kiusoittelevat suudelmat ja pikku puraisut

Kun hän sanoi että terve

Ronklasi oven kahvaa

Nähtiin pitkän tauon jälkeen työmaalla ja kumpikaan ei sanonut sanaakaan. Katsottiin vaan toisiamme pitkään. Siinä tuli se tunne..

Paljon hyviä ja kauniita muistoja siitä ihanasta naisesta 🙏❤️

Yllättävä, lämmin syleily💔

Muistan sen hetken kun toit minulle ruokajuomaa ja katsoit arasti ylöspäin

Meidän useaMmat ihanat halaukSet ja leikkimieliset nokittelut. ❤️

Se hetki kuntosalilla, kun tuntui siltä, että tarkoituksella kävelit minua kohti ja odotit ilmeisesti, että olisin siihen reagoinut muulla tavalla kuin reakoin? Olin arka ja oletin, että luulen vain liikoja tilanteesta, että kaikki olisi ollut vain minusta johtuvaa harhaa?

Jälkeenpäin monesti miettinyt sitäkin, että mitä jollei ollutkaan harhaa? Työskentelit samaisessa rakennuksessa vakituisesti, minä olin vain 6 kk komennuksella ja siten koin tilanteen vähän kiusalliseksi jopa, jos oli vain omaa harhaa , jossa riski epäonnistua tuntui liian suurelta?

Tuntui, että minulla oli silloin liian paljon menetettävää, jollei tunne ollut sama molemminpuolin. Olin vähän utelias ja kiinnostunut kuin, mut myös yksin tuntemusteni kanssa. Koska koin, että olen enemmän tilanteen vanki, epäonnistuessani voisin joutua todella tukalaan tilaan, riippuen siitä, miten hän siihen reagoi? En tuntenut häntä.

Olin jo kokenut aiemmin sellaisen tilanteen, et uskomalla hyvään toisesta sain pahaa palkakseni. Siksi tätäkään en voi sanoa kaipaavani vaan enemmänkin muistelen hetkeä lämmöllä, kun koin olevani arvokkaampi kuin todellisuudessa olin siinä hetkessä. Ihana kokemus, joka ei unohdu, samoin ne muutamat katseet hetkissä, kun kohdattiin.

Juu, boulevardia -75 kaikilla kulmilla.

Suudelmista haaveilu. Aina kun näen hänet se on parasta vaikka itse tilanteessa olen jäykkä ja sulkeutunut aina jos hän yllättää. Jos taas saisin katsella häntä niin että hän ei voi minua, olisin rento.

Se tunne, kun aina tavatessa tuntui, kun olisi kotiin päässyt. Sisäinen rauha ja kiihkeä halu. Koominen ristiriita.

yhteiset haaveet oli ihanat, siinä oli realistisesti kaikkea mitä halusimme, parasta oli meidän keskinäinen suhde luottamus ja tieto että tämä kestää pitkään, ei näkynyt kovin ikäviä ihmisiä, vaikka usein vierailijoita olikin. lämmin arki, iloa ja normi haasteita ja suruakin, tuota aikaa on ikävää, kun se tuntui melkein todelliselta, ja ajoi itseä tekemään asioita kaiken tuon eteen, realistisesti, jalat maassa, ikävä että muut pääsi tuohon väliin, ja sai vihiä että tuo haave tuotti molemmille sisäistä voimaa, jo silloin, haaveissa, että se oli meidän juttu. Todellinen haave jota kohti mentiin jopa pelottavan hyvin. voihan se vielä toteutua, mutta sen taika tähän aikaan on katkaistu. vaikka ei ollut muilta pois, vain meidän ajasta heille eikä sen pitäisi heille kuulua. se vaan teki meistä pelottavan vahvoja, onnellisia ja ärsyttävän ylimielisiä, kuvitella että voisimme olla parempia kuin muut, saada jotain tuommoista missä on kaikkea ja voimaannuttaa meitä ja on rehellisesti saatu, eletty ilman että velvollisuuksia on laiminlyöty. aika ajoin tuo palaa mieleen, joskus se teki ihmeitä.

Jokainen hetki hänen lähellään. Kaikki hänen hymynsä, katseensa ja sanansa pyörivät mielessäni.

Sen pienen hetken
se tuntui siltä,

rakkaudelta.

https://youtu.be/V-4H4G6jgmA

Sullahan on Mersu, hyväile rattia, vain rattaita vauvalle....

T. Lähes marketista pilttejäs haistelee, senkin sokea siili, hintoinesi.

Heihei

https://m.youtube.com/watch?v=d1IQLLkXBck

Kaks aivan mielettömän villiä yötä jotka saimme nauttia toisistamme omassa kuplassamme, kaukana oikeasta maailmasta ja elämästä. Jotain luvallista, jotain kiellettyä, jotain niin kiihkeetä kun uskomaton lataus välillämme pääsi oikeuksiinsa. Syke nousee jo tämän ajattelemisestakin. Kiitos kun veit minut johonkin, jonne en tiennyt pääseväni.

Mulla on paljonkin muistoja vaikka ja kenestä mu kun en sillai kaipaa poitsua korkeintaan tytär asuu sen verran lähel et vois kyläs kai käydä vaikka päivittäin mu en o taas sellain isä koska olen ylihuolehtiva tytöstäni ni saattaisin liikaa puuttua hänen ja hänen perheensä elämään

Todellisuudess en kaipaa kyseistä henkilöä pätkääkään. Kaipaan vain ajatusta siitä, että minulla oli tyttöystävä. Enkä enää sitäkään.

Puhetapa oli aika jännä