Kärsin diagnosoimattomasta masennuksesta koko nuoruuteni, olin kiusattu, eristetty ja köyhästä perheestä.
Tästä johtuen olen polkenut paikallani koko elämäni, yksikään parisuhde ei ole onnistunut kestämään kolmea vuotta pidempään. Olen jotenkin kaikkien silmissä liian erilainen kuin muut.
Olen nyt 36 vuotias. Olen tullut tulokseen että tähän mennessä en ole päässyt kokemaan levin reissuja, saatika mökkireissuja juhannuksena sen jälkeen kun olen eronnut, en ole koskaan käynyt muilla festareilla kuin niillä jotka kotikaupungissani järjestetään.
En ole reissannut maailmalla läheskään niin paljon kuin muut. Kaikki reissut ovat tapahtuneet parisuhteessa, tuolloin olen toki pyrkinyt saamaan reissusta mahdollismman paljon irti kulttuurin, ruooan ja aktiviteettien suhteen.
Huomasin että töiden ohella on aikaa todella paljon, koska ei ole perhettä joten aloin opiskelemaan. Toki 36 vuotiaana opiskelu ei ole samaa kuin parikymppisenä. Plussana minulla on vakaampi talous, mutta en kuulu nuorten bileporukoihin ikäni puolesta. Tästäkin minulle todennäköisesti jää käteen vain tutkinto ja ehkä parempi työ tulevaisuudessa ja sitä kautta lisää rahaa. Mutta silti olen aina yksin.
En tiedä löytyisikö täältä joku , aivan sama onko mies vai nainen. Jonka kanssa tehdä laskettelureissuja, reissuja tai ylipäänsä jotain aktiviteetteja. Ja ehkä oppia jossain määrin sosiaalisemmaksi. Ja vaikka ei löydykkään niin ainahan tämä asioiden auki kirjoittaminen auttaa jonkun verran. Toki luulisi että meissä aikuisissa olisi jonkunlaista yhteen hiileen puhaltamista, että autetaan toinen toisiamme.
Tästä johtuen olen polkenut paikallani koko elämäni, yksikään parisuhde ei ole onnistunut kestämään kolmea vuotta pidempään. Olen jotenkin kaikkien silmissä liian erilainen kuin muut.
Olen nyt 36 vuotias. Olen tullut tulokseen että tähän mennessä en ole päässyt kokemaan levin reissuja, saatika mökkireissuja juhannuksena sen jälkeen kun olen eronnut, en ole koskaan käynyt muilla festareilla kuin niillä jotka kotikaupungissani järjestetään.
En ole reissannut maailmalla läheskään niin paljon kuin muut. Kaikki reissut ovat tapahtuneet parisuhteessa, tuolloin olen toki pyrkinyt saamaan reissusta mahdollismman paljon irti kulttuurin, ruooan ja aktiviteettien suhteen.
Huomasin että töiden ohella on aikaa todella paljon, koska ei ole perhettä joten aloin opiskelemaan. Toki 36 vuotiaana opiskelu ei ole samaa kuin parikymppisenä. Plussana minulla on vakaampi talous, mutta en kuulu nuorten bileporukoihin ikäni puolesta. Tästäkin minulle todennäköisesti jää käteen vain tutkinto ja ehkä parempi työ tulevaisuudessa ja sitä kautta lisää rahaa. Mutta silti olen aina yksin.
En tiedä löytyisikö täältä joku , aivan sama onko mies vai nainen. Jonka kanssa tehdä laskettelureissuja, reissuja tai ylipäänsä jotain aktiviteetteja. Ja ehkä oppia jossain määrin sosiaalisemmaksi. Ja vaikka ei löydykkään niin ainahan tämä asioiden auki kirjoittaminen auttaa jonkun verran. Toki luulisi että meissä aikuisissa olisi jonkunlaista yhteen hiileen puhaltamista, että autetaan toinen toisiamme.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Laskettelureissuja, reissuja, retkiä ja muita aktiviteetteja voi tehdä ilman kaveriakin, vieläpä paljon helpommin ja mukavammin oman mielen mukaan.
Olen elänyt, matkustanut ja harrastanut sekä hyvän puolison kanssa että ilman kumppania. Kyllä parhaat hetket olen kokenut itsenäisenä.
Noin on monella.
Suomalainen kasvatus ja olosuhteet ovat monella karut.
Olet nyt tarttunut tilanteeseen ja päättänyt että muutat tilannetta.
Rohkeasti vaan eteenpäin!
Yksin voi reissailla.
Olet erilainen, se on rikkaus, et kulje massan mukana ja sinulla on omat ajatukset.
Entäs jos liittyisit johonkin yhdistykseen, kerhoon, kansalaisopistoon?
Jos ei ole omassa kaupungissa, niin kurkkaa toisen kaupungin ryhmiä.
Ehdota kansalaisopistoon jotain matkustusryhmää!
Toivon sinulle niin paljon kaikkea hyvää!
Kesä on tulossa, ja varmaan jotain jännää!
Hali minulta!
Mua kiusataan erilaisissa konserteissa ja muualla joten se estää
Tuohan se on se kuuluisa "elämä", mökkireissut, levin reissut, ulkomaanmatkat. Lisäksi pitäisi olla perhe, vaimot, lapset, koirat. Polkupyörät, riippukeinut, grillit.
Entäs jos ei vaan kiinnosta.
Ei huvita.
Menkööt tuo elämä,
menkööt tulevaisuus, menkööt ihmiset menojaan.
Kävelkööt vaan ohitse.
Minä olen minä itse, minulla on itseisarvo.
Omanarvontunto.
En tarvitse kaikkea tuota keinotekoista, teennäistä ***kaa ollakseni arvokas. Ollakseni jotain. Jotain enemmän kuin nuo muut.
Juuri näin.
Nuo on vain meille opetettuja arvoja joista ei monesti tule onnea vaikka niin voisi luulla
Miksi omaa elämää täytyy verrata muiden elämään ?
Lisäksi vielä kokea kateutta siitä, kun jollain toisella on mennyt ehkä paremmin kuin itsellä ?
Elämää ei tarvitse suorittaa, ei tarvitse saada aikaiseksi ja tehdä kaikkea samaa ja samanlaista kuin joku muu tekee.
Omaan vaatimattomaan elämäänkin voi olla lähes täysin tyytyväinen, jos se itselle riittää. Ja jos ei riitä, mutta jostain syystä on pakko elellä hissukseen, niin muuttaa asennettaan sillä tavalla, että tämä minun elämäni nyt menee näin, piste.
Sitä ei tarvitse miettiä, mitä muut mahtavat ajatella, jos itsellä ei ole kaikkea, ei matkustele, ei käy siellä eikä täällä, se ei kuulu muille, miten kukin elämäänsä elää.
Ei kaikkea tarvitse tehdä, omistaa, osata, tms. vain sen takia, että näyttäisi muille " voi mulla menee nyt niin hyvin ".
Ihminen riittää, ja kelpaa, vaikka olisikin vähän köyhempi, heikompi, sairaampi, työtön, pulleampi, kaljumpi, eläkeläinen, tai mitä ikinä voikaan olla.
Ei reissailu niin ihmeellistä ole. Ehkä jotkut ulkomailla asumiset olisi voinut jättää väliin. Kadun niitä. Rahaa menee helvetisti ja voi saada huonoja kokemuksia.
Maksaahan ne ulkomaan matkat , mutta en minä ainakaan kadu yhtäkään matkaa , kiva on että on saanut nähdä ja kokea muitakin maita kun näitä pohjoismaita . Aika aikaa kutakin sanoi eräs vanhus kerran. Elämässä on erilaisia vaiheita joka ikäkaudella omansa . Sitten kun alkaa vanhuus vaivata niin on mukava muistella menneitä , kun ei enää ole halua matkustella , vaikka joskus pieni ajatus kun näkee esim televisiosta joitakin ohjelmia vierasta maista , niin tulee mieleen että mitäs jos siltikin kävis siellä, mutta yleensä ne jää vaan ajatukseksi .
Mutta kun on nuori niin matkustaminen on kivaa . Vanhempana ei aina jaksa