Olemme avomieheni kanssa olleet kihloissa kaksi vuotta. Häitä aloimme suunnittelemaan noin vuosi sitten ja puoli vuotta sitten teimme tarvittavat varaukset.
Oikeastaan koko viimeisien puolen vuoden ajan -aina varauksistamme lähtien mieheni on riidan tullessa uhannut perua häät. Aina, kun meille tulee erimielisyyksiä enkä taivu hänen tahtoonsa, hän uhkaa häiden perumisella. Sormuksiakin on jo viskelty nurkkaan muutaman kerran...
Olemme onneksi tähän asti saaneet sovittua riitamme ja häät ovat näillä näkymin toteutumassa ensi elokuussa, mutta silti mieltäni painaa koko ajan pieni epävarmuus...
Olen yrittänyt ottaa asian puheeksi riidattomana hetkenä, mutta mies ei suostu keskustelemaan asiasta, sanoo vain "Rakastan, rakastan".
Mieheni on töissä rajavartiostossa ja mielessäni on käynyt, että ehkä hän yrittää komennella minua/käyttää valtaa samalla tavalla kuin työssään tekee... vaikkapa ihan "vahingossa", alitajuntaisesti.
Mitenhän tässä käy...
Oikeastaan koko viimeisien puolen vuoden ajan -aina varauksistamme lähtien mieheni on riidan tullessa uhannut perua häät. Aina, kun meille tulee erimielisyyksiä enkä taivu hänen tahtoonsa, hän uhkaa häiden perumisella. Sormuksiakin on jo viskelty nurkkaan muutaman kerran...
Olemme onneksi tähän asti saaneet sovittua riitamme ja häät ovat näillä näkymin toteutumassa ensi elokuussa, mutta silti mieltäni painaa koko ajan pieni epävarmuus...
Olen yrittänyt ottaa asian puheeksi riidattomana hetkenä, mutta mies ei suostu keskustelemaan asiasta, sanoo vain "Rakastan, rakastan".
Mieheni on töissä rajavartiostossa ja mielessäni on käynyt, että ehkä hän yrittää komennella minua/käyttää valtaa samalla tavalla kuin työssään tekee... vaikkapa ihan "vahingossa", alitajuntaisesti.
Mitenhän tässä käy...
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos olisin samassa tilanteessa kuin sinä, peruisin häät, koska en uskaltaisi noin epävarmoin tuntein astella alttarille. Asiasta pitää olla varma ja molempien pitää olla siitä samaa mieltä.
Ehkä kunnon keskustelu auttaisi. Molemmat voisi vaikka kirjoittaa ensin paperille ajatuksiaan ja miettiä niitä sitten yhdessä.
Pahimmillaan ehditte naimisiin epävarmoin tuntein ja sitten vuoden päästä haette jo eroa. Sitä en tietenkään teille toivo, päinvastoin, mutta pelkään, että siinä voi käydä niin, jos aihe on noin arka ja aiheuttaa riitelyä ja sormusten heittelyä.
En usko, että kysymys on siitä tahdommeko (tai pääasiassa: tahtooko mieheni) naimisiin. Olemme seurustelleet kauan (5vuotta) ja avioliitosta on keskusteltu paljon ennen päätöstä. Rakastamme toisiamme, se on selvää.
Arvelenkin mieheni käytöksen johtuvan vallankäytön halusta. Luulen siis hänen uhkailevan, vaikken usko hänen toteuttavan/haluavan toteuttaa uhkauksiaan. Mietin vain, että mitä hän alkaa käyttää uhkailun välineenä, kun olemme jo naimisissa...
Miten saisin hänelle kerrottua tunteistani ja saisin hänet lopettamaan nuo kohtuuttomuudet?
Jollakin tuo paperi homma voi toimia, mutta meillä mies tukehtuisi nauruunsa tai hermostuisi jos sellaisia ehdottaisin. Joka tapauksessa pitäisi kyllä keskustella tavalla tai toisella ja ei saa päästää miestä niin vähällä, että vaan pyytelee anteeksi ja sanoo, että ei toistu ja en tarkoittanut sitä. Ja sitten se toistuu taas... Mutta jos se on vain vallankäyttöä hän ei välttämättä sitä tunnusta... Mutta voihan tuossa olla jotain muutakin takana. Jotain epävarmuutta tms.
Toivotaan, että asia selviäisi ja häiden suunnittelu jatkuisi positiivisin mielin!
Nuo on aina hyviä nuo neuvot, että kirjoittakaa paperille ajatuksia omista tunteista jne.
Yritäpä oikeasti saada joku miesten mies ottamaan kynä käteen ja kirjoittamaan tunteista päiväkirjaa.
Good luck!
Naisia varten ovat nuo neuvot, se on hyvä kun itse kuutioi ajatukset, niin voi sanoa miehelle faktat eikä ajatella ääneen puhuessaan.
ei se miestä pahenna, mutta harva jaksaa edes lukea mitään naisen kymmenen sivun vuodatuksia.
Todennäköisesti tuo on tosiaan vallankäyttöä ja vaan uhkailua (minullakin on sellaisesta kokemusta, että on uhattu erolla ja eräs kaverini uhkaili omaa kihlattuaan). Joku ajattelee, että se on tehokas keino saada tahtonsa läpi.
Tuo on todella väärin ja voi pian kostautua, kun toinen sanookin, että selvä perutaan sitten.
Jotkut ei osaa riidellä ja suutuspäissään sanovat mitä vaan ja kun ei enää muuta keksi niin ottaa tuon uhkailun käyttöön.
Yritä vielä keskustella hänen kanssaan ja kysyä haluaako hän tosissaan perua häät ja ehkä erota? Jos hän sanoo, että ei niin sano, että miksi sitten sanot niin, jos et tarkoita sitä ja kerro kuinka pahalta se tuntuu. Ja että ehkä hänen pitäisi nyt miettiä tarkkaan mitä hän haluaa.
Toivotaan, että tuo uhkailu ei jatku avioliitossa. Uhkaamalla avioerolla.
Eipä tuossa tilanteessa varmasti pysty iloisin ja onnellisin mielin järjestellä häitä. Ja sen pitäisi olla onnellista aikaa...
Oletteko riidelleet nyt useammin kuin normaalisti? Olisiko teillä jotain isompia ongelmia tai sitten voi johtua jännittämisestäkin?
Olen samaa mieltä. Jos nyt uhkaillaan häiden peruuntumisella, uhkaillaan häiden jälkeen avioerolla. Itse en voisi elää suhteessa, jossa toinen osapuoli käyttää valtaa tuolla tavalla. Tuo on selvää henkistä väkivaltaa. Meille molemmille on selvää, että jos sormus lentää riidän yhteydessä niin se on sitten siinä. Takaisin ei tarvi laittaa.
Jos oikeasti rakastaa toista, ei silloin erolla uhkailla. Edes leikillään.
Ehdotan, että seuraavan kerran sanot okei perutaan sitten. Joko säikähtää ja lopettaa uhkailut tai sitten ei oikeasti halua naimisiin.
Alkuperäiselle kysymys, että onko mies tätä ennen uhkaillut millään? Olette kuitenkin olleet aika kauan yhdessä. Vai tuliko uhkailu tämän työn myötä (onko hän kauan ollut siellä töissä?)? Vai vasta tässä puolen vuoden aikana?
Uhkailu kokemukseni mukaan voi olla myös uhkailua jossain pienemmissä asioissa. Vähän samaan tyyliin, kun vanhemmat uhkailee lapsia. Jos et ole kiltisti, ei mennä Linnanmäelle, et saa karkkia, lahjoja… Aikuisilla tietysti vähän eri tyyliin, mutta tavallaan sama asia. "Ei lähdetä sitten matkalle" ja heitetään liput roskiin tai en tee sitä ja tätä tai me ei tehdä. On eri asia, jos joskus sanoo niin, mutta jos se on sellainen toistuva tapa.
Jos miehelläsi ei ole yleensä tapana ”komennella” ja uhkailla niin joko se tuli vasta nyt esiin tai sitten häntä painaa jokin asia ja ehkä hän vähän epäröi avioliiton solmimista. Ei ehkä vakavasti, se voi olla ”normaalia” jännitystäkin joka sitten vaan tulee ikävällä tavalla esiin.
Ei se auta, jos saatte ne riidat aina sovittua, mutta tuo uhkailu jää kuitenkin kaivamaan mieltäsi. Todellakin olisi keskustelun paikka. Ja miehen pitäisi tajuta, että tuo on väärin sinua kohtaan ja se pitäisi lopettaa. Pienimmilläkään asioilla uhkailu ei ole mukavaa, mutta vielä tuollaisella isolla joka on sinulle (ja varmaan miehellekin) tärkeä asia. Ja kun se on jatkuvaa. Ja mikä on se pohjimmainen syy tuolle käyttäytymiselle olisi hyvä tietää.
Joskus ystäväni uhkaili poikaystäväänsä tai he olivat kihloissa myös (häät ei ollut vielä suunnitteilla). Se suututti, kun olin aikaisemmin kertonut kuinka pahalta se tuntuu (minua oli siis uhkailtu erolla) ja hänen mielestään se oli myös väärin. Ystävälläni oli ongelmia kihlattunsa kanssa ja hän yritti ”pelästyttää” hänet. Jotta hän muuttaisi tapansa. Se ei vaan toimi pidemmän päälle ja muutenkaan ei ole minusta oikein. Jos ei ole tosissaan harkinnut eroa niin ei pitäisi sellaisia sanoa. Ja jos taas on, niin siitäkin voi keskustella järkevämmin. Jos haluaa yrittää pelastaa suhteen vielä. Jos ei halua pelastaa niin lähtisi sitten.
Kaikkea hyvää sinulle. Ja onnellisempaa aikaa.
Niin tuo kyllä voi tepsiä. Siis, että sanot että selvä perutaan sitten. Että kun olet niin monta kertaa niin sanonut niin ilmeisesti haluat todella sitä.
Ja kerrot, että sinä et haluaisi perua häitä ja rakastat miestä, mutta et halua mennä myöskään naimisiin, jos toinen ei selvästi sitä halua.
Se voi pelottaa, miten mies reagoi peruuko hän häät. Mutta toisaalta, että et varmaan oikeastikkaan halua mennä naimisiin jos mies ei halua sitä tai ainakaan yhtä paljon kuin sinä. Parempi tässä vaiheessa perua kun ottaa avioero.
Mutta toivotaan, että se oli vaan uhkailua ja mies tulisi järkiinsä ja lopettaisi sen.
Heips.
Oma korteni oli pakko kekoon kantaa ja antaa miehen näkökulmaa asiasta.
Meille monille, poikkeuksiakin löytyy, auktoriteetin säilyttäminen on liian tärkeätä. Maskuliinisessa työssä käyvä mies helposti ottaa työnsä kotiin mukaan ja aina ahdistuessaan käyttää työssä hyväksi havaittuja keinoja kotona rakkaimpaansakin.
Uskoisin miehisi yllättyvän jos kerrot kuinka paljon tuollainen käytös sinuun sattuu. Satavarmaa on myös että miestäsi jännittää häät ja kun riita kotona tulee eteen, mielestä ponnahtaa ensimmäisenä suuhun se asia joka jo ennestään vaivaa ja siitä aletaan latelemaan tekstiä taistelutoverille.
Lisäksi mielestäni tuollainen uhkaleikkiin vastaaminen samalla "no erotaan sitten" tekniikalla sopii Iso Arskan leffoihin "silmä silmästä" rainoihin, ei terveeseen, AIKUISTEN parisuhteeseen. Niin helpolla tuolla tavalla saa vain lisä päänsärkyä, ratkaisuja samalla kauemmaksi työntäen.
Kuitenkin jokainen on yksilö ja jokaisella on oikeus olla onnellinen. Meillä ei kuin ole tämä yksi elämä, yksi peli pelattavana, ja se pitää pelata oikein. Tyhmyttä on itsensä kiusaaminen, joten asiat pitää saada paremmaksi nykyisestään, taikka tehdä muutos.
Suosittelen lämpimästi puhumista. Puhumista varovasti. Seuraavan kiukkupuuskan laannuttua rykäisemällä vaan kitusista rohkeasti vaikkapa "minua kyllä jännittää meidän tulevat häät ja aina kun me tapellaankin sinä sanot minusta eroavasi. Monesti olet sillä minua uhkaillut, sitäkö oikeasti haluat?"
Härkää sarvista ja elämäsi kirkkaammaksi, joko yhdessä taikka yksin!
-Rainman
Ihan hyvä vastaus ja hyvä kun saatiin miehistä näkökulmaakin. En itsekkään ajatellut tuota "erotaan sitten" sillä tavalla, että silmä silmästä... Ja että sen tiuskaisee (vaikka mieli niin tekisi varmaan tehdä kun mies "sadannen" kerran sanoo sen). Vaan, että asiallisesti kertoo, että oletko todella sitä mieltä ja jos olet niin ehkä sitten on parempi erota. Mutta ei sillä tavalla, että uhkailee takaisin.
Mutta ehkä kannattaa tosiaan puhua asiasta silloin kun ette riitele, eikä riidan aikana. Tai heti sen jälkeen "savun hälvettyä".
Toi sormusten heittely tuntuu olevan yleisempää kun erolla uhkaaminen (vaikka luulisi jos häät oikeasti perutaan siitä erokin monesti tulee). Mitä olen huomannut niin riidellessä moni kertoo, että heittivät sormukset lepikkoon ja etsivät niitä sitten kuumeisesti...
Olen itsekin menossa naimisiin ja huomaan että käyttäydyn paniikin omaisesti,lähinnä kyselen paljon asioita.Sanoinkin miehelleni että nyt tulee mietittyä paljon enemmän meidän suhdetta ja asioita ja se välillä pelottaa,kun joutuu ottamaan erilailla vastuuta toisesta.Toisaalta jos on rakkautta niin senkin kestää ja osaa käsitellä.Olisko se sun mies hiukan kypsymätön käsittelemään asioita.Joku viisas on joskus sanonut ettei pidä luottaa ystävään ennenkuin on riidellyt sen kans kerran.Oikea riitely puhdistaa ilmaa ja oikoo vääriä käsityksiä.Sekin voi olla rakentava voimavara parisuhteessa mutta jos pohjana on rakkaus,positiivinen tunneside, ei se tule teille kompastukseksi.Anteeks nyt mutta mä jotenkin luen sitä ihmistä niin että se ei oikeasti halua naimisiin.Siirtäkää häitä vuodella eteenpäin ja miettikää vielä rauhassa.
Kyllä siinä on sellasta pakon makua jos pitää uhmata ja uhota niinku pikkukersat et jos et tee niinkuin mä sanon niin heitän lelut nurkkaan.Se ei muutu miksikään avioon astuttaessa.Sillä voi jopa olla" vanhoja ajatuksia" perheenpään roolista...se voi olla jopa mustasukkainen.omistuksen ja vallan haluinen.kuinka hyvin se ottaa sun toiveita huomioon?Ne on sellaisia sosiaalisia taitoja...joita tarvitaan parisuhteessa.otatko sä myös hänet huomioon..alistaminen ei kuulosta hyvältä.mut jos sulla on luonnetta ja hän ei ole väkivaltainen niin sä pystyt kasvattamaan hänestä ihan kelpo miehen.se on vaan paniikissa.mut jos siihen liittyy yhtään viitteitä väkivaltaisuuteen niin älä mene naimisiin.pelasta elämäsi.