Hei!
Kirjoitan tälle palstalle, koska serkkuni on tänä keväänä sairastunut anoreksiaan. Olen hankkinut tietoa ja lukenut mm. tätä palstaa mutta aina välillä tuntuu vaikealta ymmärtää, miten sellaisesta omasta mielestäni toisarvoisesta asiasta kuin paino tulee jonkun koko elämän tärkein asia ja huomion keskipiste. Koko minuus tuntuu kietoutuvan vaa'an näyttämän lukeman / peilikuvan ympärille.
Eli en missään nimessä tuomitse ketään mutta toivoisin saavani teiltä vastaavan sairauden kokeneilta tai kokeviltä vähän lisävalaisua asiaan, jotta ymmärtäisin paremmin mistä on kyse ja voisin näin ollen tukea serkkuanikin paremmin.
Tässä nyt jotain huomioita (kommentoikaa ja korjatkaa, jos olen väärässä)
- anorektikkoa ei siis voi ilmeisesti kehottaa syömään tms., koska se sotisi suoraan hänen vääristynyttä elämänhallinta-pyrkimystään vastaan.
- kehuminen muulla tavoin: tämä kai on sentään suotavaa mutta laihuudesta ei kai kuitenkaan mainita mitään positiivista, koska näin hän saisi vaan tukea vääristyneelle minäkuvalleen.
- hyvä olo: miten selittää ihmiselle, että paleltumisesta / jaksamisongelmasta ja monista muistakin tällä palstallakin esiin tuoduista ongelmista pääsisi syömällä terveellisesti ja säännöllisesti. Saavuttaako anorektikko jonkinlaisen hyvän olon tunteen ainoastaan itseään "kiduttamalla", eli kontrolloimalla itseään?
- ymmärtääkseni anorektikoilla on usein paha olla, ahdistuneisuutta jne. Miten selittää, että jokainen meistä on arvokas juuri sellaisena kuin on kiloineen kaikkineen ja että elämässä on niin paljon näkemisen ja kokemisen arvoista, että ei kannata käyttää lähes 24/7 aikaa sellaisen epäolennaisen luvun tuijottamiseen kuin paino. Se on loppujenlopuksi kuitenkin pelkkä numero.
Näin ei-anorektikon mielestä nämä asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä. Mutta tiedän, että anorektikolle näin ei ole. Miten siis saada tätä viestiä eteenpäin niin, että en kuulostaa saarnaavalta tai jotenkin ylimieliseltä?
Kiitos jo etukäteen,
Johanna
Kirjoitan tälle palstalle, koska serkkuni on tänä keväänä sairastunut anoreksiaan. Olen hankkinut tietoa ja lukenut mm. tätä palstaa mutta aina välillä tuntuu vaikealta ymmärtää, miten sellaisesta omasta mielestäni toisarvoisesta asiasta kuin paino tulee jonkun koko elämän tärkein asia ja huomion keskipiste. Koko minuus tuntuu kietoutuvan vaa'an näyttämän lukeman / peilikuvan ympärille.
Eli en missään nimessä tuomitse ketään mutta toivoisin saavani teiltä vastaavan sairauden kokeneilta tai kokeviltä vähän lisävalaisua asiaan, jotta ymmärtäisin paremmin mistä on kyse ja voisin näin ollen tukea serkkuanikin paremmin.
Tässä nyt jotain huomioita (kommentoikaa ja korjatkaa, jos olen väärässä)
- anorektikkoa ei siis voi ilmeisesti kehottaa syömään tms., koska se sotisi suoraan hänen vääristynyttä elämänhallinta-pyrkimystään vastaan.
- kehuminen muulla tavoin: tämä kai on sentään suotavaa mutta laihuudesta ei kai kuitenkaan mainita mitään positiivista, koska näin hän saisi vaan tukea vääristyneelle minäkuvalleen.
- hyvä olo: miten selittää ihmiselle, että paleltumisesta / jaksamisongelmasta ja monista muistakin tällä palstallakin esiin tuoduista ongelmista pääsisi syömällä terveellisesti ja säännöllisesti. Saavuttaako anorektikko jonkinlaisen hyvän olon tunteen ainoastaan itseään "kiduttamalla", eli kontrolloimalla itseään?
- ymmärtääkseni anorektikoilla on usein paha olla, ahdistuneisuutta jne. Miten selittää, että jokainen meistä on arvokas juuri sellaisena kuin on kiloineen kaikkineen ja että elämässä on niin paljon näkemisen ja kokemisen arvoista, että ei kannata käyttää lähes 24/7 aikaa sellaisen epäolennaisen luvun tuijottamiseen kuin paino. Se on loppujenlopuksi kuitenkin pelkkä numero.
Näin ei-anorektikon mielestä nämä asiat tuntuvat itsestäänselvyyksiltä. Mutta tiedän, että anorektikolle näin ei ole. Miten siis saada tätä viestiä eteenpäin niin, että en kuulostaa saarnaavalta tai jotenkin ylimieliseltä?
Kiitos jo etukäteen,
Johanna
Vastaukset 5
Vanhimmat
kuten huomaat meille kenellekään tuo viesti ei ole mennyt perille, vaikka tekstisi on erittäin ymmärrettävää (asia olisi kenties toinen, jos tämä olisi parantuneiden anorektikkojen palsta). Tarkoitan, että miten oletat tämän palstan ihmisten voivan auttaa sinua, kun he eivät itsekään tiedä miten voisivat ymmärtää, että paino ei ole = koko elämä? En yritä enkä halua ajaa sinua pois ... ehkäpä sinä keksit tavan miten saada nuo asiat meille kaikille anorektikoille perille : )
Sen voisin ainakin sanoa, että minulle tulee hyvä olo, kun minua sanotaan laihaksi tai jopa kauhistellaan. Mutta kehuminen ei ehkä ole kannattavaa, ainakaan jos kehuu niin, että "oletpa nyt kaunis, kun olet laihtunut". Eli jos ulkonäköä kehuu, suosittelen kehumaan esim. silmiä, hiuksia, nenää yms. eli ei itse laihuutta. Mutta kyllä sellainen kehuminen varmaan on sitten hyväksi, koska olet oikeassa siinä, että useimmilla anorektikoilla on paha olla.
En ole paras neuvomaan, mutta ehkä voisit keksiä kaikkea kivaa tekemistä, joka veisi ajatukset muualle ja näyttäisit maailman hyvän puolen ja kauneuden.
Ja vaikka tämä onkin raakaa (ainakin minuun on tehonnut), niin jos serkkusi pelkää sairaalaa, voit kertoa hänelle, että sinne hän lopulta joutuu (paitsi jos hän on jo siellä).
Voit myös kertoa anoreksian oireista ja siitä, miten muut joutuvat kärsimään hänen vuokseen. Ehkä se saisi hänet ymmärtämään, mitä sän on tekemässä.
Tsemppiä ja jaksamista sinulle!
poimittu tästä sivusta:
http://www.mentalhealth.com/book/p45-eat1.html#Head_8
Helping the Person with an Eating Disorder
Treatment can save the life of someone with an eating disorder. Friends, relatives, teachers, and physicians all play an important role in helping the ill person start and stay with a treatment program. Encouragement, caring, and persistence, as well as information about eating disorders and their dangers, may be needed to convince the ill person to get help, stick with treatment, or try again.
Family members and friends can call local hospitals or university medical centers to find out about eating disorder clinics and clinicians experienced in treating the illnesses. For college students, treatment programs may be available in school counseling centers.
Family members and friends should read as much as possible about eating disorders, so they can help the person with the illness understand his or her problem. Many local mental health organizations and the self-help groups listed at the end of this brochure provide free literature on eating disorders. Some of these groups also provide treatment program referrals and information on local self-help groups. Once the person gets help, he or she will continue to need lots of understanding and encouragement to stay in treatment.
Munkin yksi kaveri sairastaa samaa ja en tiennyt kuinka auttais ennekuin itse luin netistä kaikkea anorexia nervosa'sta ja opin tuntemaan hänen sairauden. Vaikka kuinka yrittää auttaa niin sairastuva voi tulkita sen väärin ja suuttua. Mutta jos tietää niin on helpompi sanoa oikeat asiat ja olla tukena vaikeina päivinä.
Hei!
Kiitos vastauksistanne. Helppo sairaus tämä ei todellakaan ole - niin sairastuneelle kuin heidän läheisillekään. Kun haluaisi auttaa mutta pelkää sanovansa jotain väärää... tai ainakin jotain sellaista mikä tulkitaan niin.
Serkkuni joutui eilen sairaalaan, joten aika pahassa jamassa ollaan jo. Toisaalta itseäni helpottaa tieto siitä, että nyt hän on ammattilaisten hoidossa. Mutta eipä hoitohenkilökunnallaakaan tietysti mitään vippaskonsteja tähän sairauteen ole vaan hyvin pitkästä toipumisprosessista on kyse. Ja toivon todellakin että toipumisprosessi alkaa... näitä päinvastaisia todella surullisia kohtaloita kun on saanut tältä palstaltakin lukea.
Lämpimiä ajatuksia ja voimia kaikille!