Mielialalääkkeet ja seksi

Mulla alkoi ainakin heti vaikuttamaan tämä Serodur. Kiinnostus ns. lörpähti välittömästi, vaikka olin ennen seksihullu. Säikähdin niin että jätin koko lääkkeen käytön siihen paikkaan. Vieläkin kuukausia jälkeenpäin vaikuttaa niin ettei kiinnosta niin paljon kuin ennen. Onkos tämä nyt sitä kemiallista kastraatiota sitten? Minä vaan kysyn ja en valita, mutta kieltämättä kyrsii, mutta ittehä läksin kokeilemaan....

Halut on ehkä suhtkoht ennallaan (eli vähintään kerran päivässä), mutta orgasmivaikeuksia on kyllä ollut paljon.

Niin sitä juuri olen miettinyt. Jos on niin, että ne lääkkeet vaikuttavat seksiin selvästi, en ole valmis syömään niitä. Se toisin sanoen tarkoittaa sitä, etten ole tarpeeksi sairas .. Hyvä parisuhde ja siihen liittyvä seksuaalinen kanssakäyminen on voimavara, ainakin minulle. Sillä luultavasti estetään monta paniikkia. Näin näitä asioita pitänee punnita.

nainen kirjoitti:

Niin sitä juuri olen miettinyt. Jos on niin, että ne lääkkeet vaikuttavat seksiin selvästi, en ole valmis syömään niitä. Se toisin sanoen tarkoittaa sitä, etten ole tarpeeksi sairas .. Hyvä parisuhde ja siihen liittyvä seksuaalinen kanssakäyminen on voimavara, ainakin minulle. Sillä luultavasti estetään monta paniikkia. Näin näitä asioita pitänee punnita.

Minä olen käyttänyt Zoloftia paniikkihäiriöön vuoden verran. N. kuukauden verran pan.häiriöni paheni, jolloin ei seksikään maistunut, mutta sen jälkeen ei ole ollut seksin tai orgasmin kanssa mitään vaikeuksia.

Melkeinpä päinvastoin, kun on voinut vähän rentoutua jatkuvasta panikoinnista:)

Ikää mulla on 41 v. pan.häiriötä 20 v. ja avioelämää 23 v. saman miehen kanssa 3 lasta.

vaikuta kirjoitti:

Minä olen käyttänyt Zoloftia paniikkihäiriöön vuoden verran. N. kuukauden verran pan.häiriöni paheni, jolloin ei seksikään maistunut, mutta sen jälkeen ei ole ollut seksin tai orgasmin kanssa mitään vaikeuksia.

Melkeinpä päinvastoin, kun on voinut vähän rentoutua jatkuvasta panikoinnista:)

Ikää mulla on 41 v. pan.häiriötä 20 v. ja avioelämää 23 v. saman miehen kanssa 3 lasta.

Kiitos kommentistasi :)
Rupesi jo ihmetyttämään, että kaikkiinkö nuo lääkkeet vaikuttaa samoin. Hyvä tietää, että
se on yksilöllistä.
Itse olen aikalailla samanlaisessa tilanteessa, pitkään olen kärsinyt paniikeista ja sen mukanaan tuomasta jännittämisestä. Tosin olen pärjännyt sen kanssa. Mutta minua vaivaa se, että koska tämä ongelma on vain joissain määrätyissä tilanteissa, suurimman osan ajastani olen ihan normaali, en ole masentunut enkä ahdistunut. Tuntuu vaikealta käsittää, että niiden tilanteiden takia pitäisi ruveta käyttämään jatkuvaa lääkitystä, eritoten tuo mahdollinen vaikutus seksielämään askarruttaa mieltä. Sitten on vielä se, että pääsenkö näistä ongelmistani eroon tuolla lääkityksellä, vai tarkoittaako se sitä, että joudun syömään niitä loppuelämäni.. Kun on näin kauan jännittänyt ja panikoinut, siitä on tavallaan tullut tapa, noinkohan se lääkkeillä korjaantuu. No tietysti, jos se asenne muuttuu, kun lääke poistaa oireita.
Onko Sinun kohdallasi jotain tällaista vastaavaa, miten pitkään lääkitystä aiotaan jatkaa ??

Siinäpä sitä mietittävää..

nainen kirjoitti:

Kiitos kommentistasi :)
Rupesi jo ihmetyttämään, että kaikkiinkö nuo lääkkeet vaikuttaa samoin. Hyvä tietää, että
se on yksilöllistä.
Itse olen aikalailla samanlaisessa tilanteessa, pitkään olen kärsinyt paniikeista ja sen mukanaan tuomasta jännittämisestä. Tosin olen pärjännyt sen kanssa. Mutta minua vaivaa se, että koska tämä ongelma on vain joissain määrätyissä tilanteissa, suurimman osan ajastani olen ihan normaali, en ole masentunut enkä ahdistunut. Tuntuu vaikealta käsittää, että niiden tilanteiden takia pitäisi ruveta käyttämään jatkuvaa lääkitystä, eritoten tuo mahdollinen vaikutus seksielämään askarruttaa mieltä. Sitten on vielä se, että pääsenkö näistä ongelmistani eroon tuolla lääkityksellä, vai tarkoittaako se sitä, että joudun syömään niitä loppuelämäni.. Kun on näin kauan jännittänyt ja panikoinut, siitä on tavallaan tullut tapa, noinkohan se lääkkeillä korjaantuu. No tietysti, jos se asenne muuttuu, kun lääke poistaa oireita.
Onko Sinun kohdallasi jotain tällaista vastaavaa, miten pitkään lääkitystä aiotaan jatkaa ??

Siinäpä sitä mietittävää..

orgasmi hitaammin kuin ennen, mutta onnistuu kuitenkin. Cipramil tai Sepram todella helpottaa paniikkia ja oma kokemukseni on pelkästään myönteinen. Lääkkeen tuoma helpotus voi aikaa myöten saada unohtamaan panikoinnin ja jos helpottaa kokonaan, voi lääkkeet jättää pois esim. vuoden kuluttua tai aiemminkin, mutta puoli vuotta vissiin suositellaan vähintään.

nainen kirjoitti:

Kiitos kommentistasi :)
Rupesi jo ihmetyttämään, että kaikkiinkö nuo lääkkeet vaikuttaa samoin. Hyvä tietää, että
se on yksilöllistä.
Itse olen aikalailla samanlaisessa tilanteessa, pitkään olen kärsinyt paniikeista ja sen mukanaan tuomasta jännittämisestä. Tosin olen pärjännyt sen kanssa. Mutta minua vaivaa se, että koska tämä ongelma on vain joissain määrätyissä tilanteissa, suurimman osan ajastani olen ihan normaali, en ole masentunut enkä ahdistunut. Tuntuu vaikealta käsittää, että niiden tilanteiden takia pitäisi ruveta käyttämään jatkuvaa lääkitystä, eritoten tuo mahdollinen vaikutus seksielämään askarruttaa mieltä. Sitten on vielä se, että pääsenkö näistä ongelmistani eroon tuolla lääkityksellä, vai tarkoittaako se sitä, että joudun syömään niitä loppuelämäni.. Kun on näin kauan jännittänyt ja panikoinut, siitä on tavallaan tullut tapa, noinkohan se lääkkeillä korjaantuu. No tietysti, jos se asenne muuttuu, kun lääke poistaa oireita.
Onko Sinun kohdallasi jotain tällaista vastaavaa, miten pitkään lääkitystä aiotaan jatkaa ??

Siinäpä sitä mietittävää..

En ole edes kysynyt lääkäriltäni milloin pitäisi lopettaa lääkkeet. Syön vaikka lopun ikääni, jos saan oloni pidettyä tällaisena.

En minäkään ollut mitenkään masentunut (paitsi jatkuvasti toistuvista paniikkikohtauksista), mutta kyllä elämäni on nyt lääkkeen ansiosta mukavampaa. Kohtauksia on vielä, mutta aiempaa vähemmän -> olen iloisempi ja rennompi.

Jos päätät aloittaa lääkityksen, niin muista, että alussa saattaa olo jopa huonontua useamman viikon ajan. Minulla meinasi jo usko loppua, mutta onneksi lääkärini puhui minut ympäri jatkamaan vielä.