Mediuutiset tänään:
Vaihtoehtolääkintä ei tuoreen väitöksen mukaan näytä olevan lääkäreiden suosiossa. THM Liisa Salmenperän väitöstutkimuksesta käy ilmi, että syöpäpotilaiden asennoituminen täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään osoittautui suhteellisen myönteiseksi, kun taas syöpäsairaanhoidossa toimivien hoitajien ja syöpälääkäreiden keskuudessa tuli selvästi esille kielteinen asennoituminen.
Mukana olleista lääkäreistä terveyskeskuslääkärit suhtautuivat myönteisimmin täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään.
Virallisen terveydenhuollon edustajien asennoituminen ei ollut yllätys syöpäpotilaille, sillä potilaat olivat hyvin tietoisia hoitajien ja lääkäreiden kielteisestä asennoitumisesta täydentävään ja vaihtoehtoisen syöpälääkintään.
- Suomalaisessa syöpäsairaanhoidossa tarvitaan juuri nyt avointa ja luottamuksellista keskustelua täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän käytöstä. Syöpäpotilaista kolmannes käytti täydentäviä hoitoja, joten käyttöä ei voida ohittaa huolimattomasti, vaan normaaliin hoitokäytäntöön tulisi kuulua ammatillinen keskustelu täydentävistä hoidoista.
Potilaat valmiita hyväksymään
Turun yliopistossa väittelevän Salmenperän mukaan tutkimuksen syöpäpotilaat (216 rintasyöpäpotilasta ja 190 eturauhassyöpäpotilasta) pitivät mahdollisena, että täydentävä ja vaihtoehtoinen lääkintä voi auttaa syövän hoidossa, vaikka sen ei uskottukaan parantavan syöpää kokonaan.
- Kaksi kolmasosaa syöpäpotilaista ajatteli, että täydentävää ja vaihtoehtoista lääkintää voi aina kokeilla syövän hoidossa ja sen käyttö lievittää stressiä sekä jännittyneisyyttä. Eniten molemmissa syöpäpotilasryhmissä uskottiin ruokavaliohoitojen ja rukouksen parantaviin vaikutuksiin.
Lisäksi yli puolet syöpäpotilaista oli valmis hyväksymään täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän virallisten hoitojen rinnalle ja lähes kaksi kolmasosaa potilaista ajatteli, että näitä hoitoja voitaisiin tarjota virallisen terveydenhuollon toimipisteissä. Syöpäpotilasryhmien täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään asennoitumisen välillä ei ollut eroja, mutta myönteinen asennoituminen oli yleisempää nuorimmissa ikäryhmissä ja niiden potilaiden keskuudessa, jotka olivat keskustelleet näistä hoidoista lääkäreiden kanssa.
Tuntemattomia riskejä
Hoitajien (92 onkologista hoitajaa) ja lääkäreiden (yhteensä 234 onkologia, urologia ja terveyskeskuslääkäriä) asennoituminen täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään osoittautui pääosin kielteiseksi tai epävarmaksi. Erityisen selvästi esille tuli syöpälääkäreiden kielteinen asennoituminen. Molemmat vastaajaryhmät, niin hoitajat kuin lääkäritkin, ajattelivat täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän sisältävän tuntemattomia riskitekijöitä sekä mahdollisesti viivästyttävän syöpäpotilaiden viralliseen hoitoon hakeutumista.
Tutkimukseen valittujen hoitojen (ruokavalio-, vitamiini- ja hivenainehoidot, homeopatia, immunoterapia, rukous ja "käsillä parantaminen") parantaviin vaikutuksiin suhtauduttiin epäilevästi. Toisaalta kuitenkin lähes puolet hoitajista ajatteli täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän mahdollisesti täydentävän virallista hoitoa, mutta lääkärit lähes yksimielisesti vastustivat täydentävien hoitojen tarjoamista virallisessa terveydenhuollossa.
Vaihtoehtolääkintä ei tuoreen väitöksen mukaan näytä olevan lääkäreiden suosiossa. THM Liisa Salmenperän väitöstutkimuksesta käy ilmi, että syöpäpotilaiden asennoituminen täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään osoittautui suhteellisen myönteiseksi, kun taas syöpäsairaanhoidossa toimivien hoitajien ja syöpälääkäreiden keskuudessa tuli selvästi esille kielteinen asennoituminen.
Mukana olleista lääkäreistä terveyskeskuslääkärit suhtautuivat myönteisimmin täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään.
Virallisen terveydenhuollon edustajien asennoituminen ei ollut yllätys syöpäpotilaille, sillä potilaat olivat hyvin tietoisia hoitajien ja lääkäreiden kielteisestä asennoitumisesta täydentävään ja vaihtoehtoisen syöpälääkintään.
- Suomalaisessa syöpäsairaanhoidossa tarvitaan juuri nyt avointa ja luottamuksellista keskustelua täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän käytöstä. Syöpäpotilaista kolmannes käytti täydentäviä hoitoja, joten käyttöä ei voida ohittaa huolimattomasti, vaan normaaliin hoitokäytäntöön tulisi kuulua ammatillinen keskustelu täydentävistä hoidoista.
Potilaat valmiita hyväksymään
Turun yliopistossa väittelevän Salmenperän mukaan tutkimuksen syöpäpotilaat (216 rintasyöpäpotilasta ja 190 eturauhassyöpäpotilasta) pitivät mahdollisena, että täydentävä ja vaihtoehtoinen lääkintä voi auttaa syövän hoidossa, vaikka sen ei uskottukaan parantavan syöpää kokonaan.
- Kaksi kolmasosaa syöpäpotilaista ajatteli, että täydentävää ja vaihtoehtoista lääkintää voi aina kokeilla syövän hoidossa ja sen käyttö lievittää stressiä sekä jännittyneisyyttä. Eniten molemmissa syöpäpotilasryhmissä uskottiin ruokavaliohoitojen ja rukouksen parantaviin vaikutuksiin.
Lisäksi yli puolet syöpäpotilaista oli valmis hyväksymään täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän virallisten hoitojen rinnalle ja lähes kaksi kolmasosaa potilaista ajatteli, että näitä hoitoja voitaisiin tarjota virallisen terveydenhuollon toimipisteissä. Syöpäpotilasryhmien täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään asennoitumisen välillä ei ollut eroja, mutta myönteinen asennoituminen oli yleisempää nuorimmissa ikäryhmissä ja niiden potilaiden keskuudessa, jotka olivat keskustelleet näistä hoidoista lääkäreiden kanssa.
Tuntemattomia riskejä
Hoitajien (92 onkologista hoitajaa) ja lääkäreiden (yhteensä 234 onkologia, urologia ja terveyskeskuslääkäriä) asennoituminen täydentävään ja vaihtoehtoiseen lääkintään osoittautui pääosin kielteiseksi tai epävarmaksi. Erityisen selvästi esille tuli syöpälääkäreiden kielteinen asennoituminen. Molemmat vastaajaryhmät, niin hoitajat kuin lääkäritkin, ajattelivat täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän sisältävän tuntemattomia riskitekijöitä sekä mahdollisesti viivästyttävän syöpäpotilaiden viralliseen hoitoon hakeutumista.
Tutkimukseen valittujen hoitojen (ruokavalio-, vitamiini- ja hivenainehoidot, homeopatia, immunoterapia, rukous ja "käsillä parantaminen") parantaviin vaikutuksiin suhtauduttiin epäilevästi. Toisaalta kuitenkin lähes puolet hoitajista ajatteli täydentävän ja vaihtoehtoisen lääkinnän mahdollisesti täydentävän virallista hoitoa, mutta lääkärit lähes yksimielisesti vastustivat täydentävien hoitojen tarjoamista virallisessa terveydenhuollossa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uusien lääkärisukupolvien myötä. On jokaiselle selviö, ettei esim. syöpä- tai reumasairauksia
voida kokonaisvaltaisesti pelkillä vaihtoehtohoidoilla.
Kuitenkin vielä ainakin 1970-80 luvuilla kuulin potilaiden kertomina, miten lääkäri
olisi katkaissut hoitosuhteen asiakkaan lipsautettua sanan "nikamanniksauttaja".
Nyt jos ajatellaan pelottavien pahanlaatuisten syöpäsairauksien ympärillä esiintyviä
tressi- ja pelkotila tapauksia, mielestäni on lääkäriltä melkoista empaattisuuden puuttumista,
jos potilas ei voisi rinnakkaishoitona käyttää jotain ns.vaihtoehtohoitoa.
Lääkärikunnan kielteisestä asennoitumisesta vaihtoehtohoitoihin on olemassa
yllin kyllin dokumentoitua tietoa etenkin edellisen vuosisadan koululääketieteen
voittokulun vuosina.
Kuitenkin jo Antiikin ajoista on tiedetty psyykkissielullinen osuus fyysisten
sairauksienkin syntymekanismissa ja "ylläpidossa".
Kokonaan maallikkona mietin, miten suuri osuus kaikista sairauksista on tyypiltään
somaattis syntyisiä?
On varmaa, että potilaan sosiaalisuhteiden ohuus ja suoranainen eristyneisyys lievittyisi
vaihtoehtomuotoisista täydennyshoidoista.
TKL
lääkäreiden kielteistä suhtautumista täydentäviin ja vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin. Tri Tolonen osuu naulan kantaan kirjoittaessaan:
"Lääkärit pelaavat kielipeliä, jossa vain tietynlaiset puheet ovat sallittuja, kuten "vitamiinit eivät ehkäise syöpää, ne vain ruokkivat syöpäsoluja, jotka leviävät muualle elimistöön". Kielipelistä on tieteellisyys kaukana. Sitä voidaan verrata esim. kirkon, jehovantodistajien, lestadiolaisten tai muiden uskonlahkojen kielipeleihin. Kirkon kielipelin mukaisesti Galileo Galilei joutui v 1633 polvillaan, kuolemanrangastuksen uhalla, julkisesti perumaan puheensa siitä, että maapallo pöyrii eikä se ole maailmankaikeuden keskipiste. "Se pöyrii sittenkin", hän jupisi itsekseen.
"Uskomuslääketieteestä puhuvilla on [usein sanaton] sopimus yhteisestä kielipelistä. Siinä on tietyt säännöt, joiden mukaan asioista voi ja kuuluu puhua, aivan kuten shakkipelissä lauta ja nappulat määräävät säännöt, joiden puitteissa voidaan pelata. Kielipeli kertoo, minkälainen puhe on lääkärille sallittua ja mikä on lääketieteellinen totuus. Siinä kuuluu tuomita lisäravinteet. Niitä syöviä ihmisiä kuuluu pitää säälittävinä pöhköinä, jotka ovat hurahtaneet "pilleriuskoon". Vastaavalla tavalla tupakkateollisuuden kielipeliin kuuluu kiistää tupakoinnin merkitys syövän synnyssä."
Tolosen kirjoituksia aiheesta alla olevissa linkeissä
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/uskomuslaaketiede.html
http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/totuutta_etsimassa.html