Kuolevan ihmisen omaiset hakevat usein rauhallisen ja hyvän kuoleman, läsnäolon ja yhteisyyden elementtejä. Potilas itse puolestaan kokee omassa ruumiissaan kuoleman kivun ja kauheuden. Kuoleva tietää kuolevansa, koska hänen ruumiinsa kertoo sen hänelle. Hän ei pääse pakoon kuihtuvaa ruumistaan. Miten sinä ajattelet kuolemasta? Minä olen jo 62vuotias ja elinvuosia ei ehkä ole kuin 10 ?
Ajatuksia kuolemasta
Anonyymi-ap
4160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä uskon että sielu ei kuole, vaan irtautuu ruumiista maallisen kuoleman hetkellä.
Näitä ruumìistairtautumiskokemuksia on monilla ihmisillä, jotka ovat olleet hetken kuolleita, mutta sitten toipuneet.
Uskon että maallisen kuoleman jälkeen joudumme tilille tekemisistämme, Jumalan edessä, ellemme ole vastaanottaneet Jeesusta Kristusta elämäämme ja Hänen sovitustyötään meidän syntiemme tähden, kun Hän kuoli ristillä, että meillä olisi armo Jumalan edessä.
Uskon että on olemassa hyvä ja paha, Jumala ja saatana, niinkuin voimme nähdä tässä maailmassakin.
Jos ei kadu syntejään ja usko Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön, kohtalo tuonpuoleisessa elämässä voi olla aika kurja.
Siksi kehoitankin jokaista tekemään parannuksen synneistään ja pyytämään niistä armoa Jumalalta, Jeesuksen Kristuksen tähden.
Aamen.
Kukaan meistä ei tiedä päiviensä määrää, ei kuolemansa hetkeä, olipa minkä ikäinen tahansa. Nuori voi kuolla ennemmin kuin vanha, huominen päivä voi olla viimeinen päivä.
Ikä ei ratkaise läheskään aina sitä, milloin ihminen kuolee.
Voi tulla aivoverenvuoto, infarkti, syöpä, liikenneonnettomuus, tapaturma, mitä tahansa.
Varmaa on vain se, kuolema tulee.
Niinpä. Ollapa valmis.