HENKILÖKOHTAINEN ratkaisu?

Uskon, että "ansaitse" sana tässä tarkoittanee: "En "kuulu" taivasseen, ku oon niin syntinen".

On olemassa myös "laiskaa" kristillisyyttä.

Uskonnollisilla ihmisillä on erilaisia painotuksia. On väitteitä esim. että kasteen armo kantaa, rippikouluun asti, vaikka nyt ei elä hyvää uskovaisen elämää. Jotkut kastetut ja rippikoulun käyneet uskonnolliset ihmiset ovat taas sanoneet, kun heidän uskoaan on kysytty, että en minä nyt niin uskovainen, mutta kastettu olen ja käynyt rippikoulun. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka turvaavat kasteen armoon, mutta hyviä tekoja ei näy ja ollaan passiivisia, sekä tyytyväisiä omaan tilaansa. Syntielämääkin jossain määrin sallitaan ja puhutaan, jopa myöntyvään sävyyn. Uskosta ei saisi puhua mitään.


Lakihenkinen usko

Sitten on uskonnollisia ihmisiä taas aivan toisessa suunnassa, nimittäin lain alla. Tähän on syynä lihan teot, nimittäin ”synergismi” ja tästä usein versio ns. ”henkikaste”. Ihmiset yrittävät esim. entistä syntielämäänsä hyvittää Jumalalle, nyt kun ovat uskonnollisia. Tekevät elämässään paljon uskon ratkaisuja ja tekoja, omalla lakiuskollaan. Sitten henkikaste oppi, laittaa ihmiselle suorituspaineita, että saisi olla Jumalan käytetty profeetta ja tehdä, vaikkapa ihmeen omaisia merkkejä, että ihmisiä kääntyisi sankoin joukoin uskoon. Näiden ihmeiden hakemine kiihottaa myös lihaa, eikä ole vaaratonta puuhastelua, vaan niissä liikkuu sielunvihollisen voimia.


Elävä Usko

Jaak.2:24. Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.
26. Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko on ilman töitä kuollut.

Usko ei ole toimetonta, vaan seurausta: Room.1:17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.

Ef.2:8. Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on: 9. Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi. 10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan valmistanut.

Kun Jumalanlapsi on uskomassa, hän ahkeroitsee kilvoitella ”synnin pois panijana ja Jeesuksen veren korjaajana”. Vain Jeesuksen sovintoveri voi vapauttaa meidät synnistä. ”Sillä kuolema on synnin palkka, mutta iankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme” (Room.6:23).

Luther kirjoittaa vähässä katekismuksessa: ”Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta upotettava ja syntien ja pahojen himojen kanssa kuoletettava, ja että sen sijaan on joka päivä nousta uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä”

Jumala toivoo, että säilyisimme kasteen armoliitossa koko elämän ajan.

Torfin kirjoitti:

Uskon, että "ansaitse" sana tässä tarkoittanee: "En "kuulu" taivasseen, ku oon niin syntinen".

On olemassa myös "laiskaa" kristillisyyttä.

Uskonnollisilla ihmisillä on erilaisia painotuksia. On väitteitä esim. että kasteen armo kantaa, rippikouluun asti, vaikka nyt ei elä hyvää uskovaisen elämää. Jotkut kastetut ja rippikoulun käyneet uskonnolliset ihmiset ovat taas sanoneet, kun heidän uskoaan on kysytty, että en minä nyt niin uskovainen, mutta kastettu olen ja käynyt rippikoulun. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka turvaavat kasteen armoon, mutta hyviä tekoja ei näy ja ollaan passiivisia, sekä tyytyväisiä omaan tilaansa. Syntielämääkin jossain määrin sallitaan ja puhutaan, jopa myöntyvään sävyyn. Uskosta ei saisi puhua mitään.


Lakihenkinen usko

Sitten on uskonnollisia ihmisiä taas aivan toisessa suunnassa, nimittäin lain alla. Tähän on syynä lihan teot, nimittäin ”synergismi” ja tästä usein versio ns. ”henkikaste”. Ihmiset yrittävät esim. entistä syntielämäänsä hyvittää Jumalalle, nyt kun ovat uskonnollisia. Tekevät elämässään paljon uskon ratkaisuja ja tekoja, omalla lakiuskollaan. Sitten henkikaste oppi, laittaa ihmiselle suorituspaineita, että saisi olla Jumalan käytetty profeetta ja tehdä, vaikkapa ihmeen omaisia merkkejä, että ihmisiä kääntyisi sankoin joukoin uskoon. Näiden ihmeiden hakemine kiihottaa myös lihaa, eikä ole vaaratonta puuhastelua, vaan niissä liikkuu sielunvihollisen voimia.


Elävä Usko

Jaak.2:24. Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.
26. Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko on ilman töitä kuollut.

Usko ei ole toimetonta, vaan seurausta: Room.1:17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.

Ef.2:8. Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on: 9. Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi. 10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan valmistanut.

Kun Jumalanlapsi on uskomassa, hän ahkeroitsee kilvoitella ”synnin pois panijana ja Jeesuksen veren korjaajana”. Vain Jeesuksen sovintoveri voi vapauttaa meidät synnistä. ”Sillä kuolema on synnin palkka, mutta iankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme” (Room.6:23).

Luther kirjoittaa vähässä katekismuksessa: ”Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta upotettava ja syntien ja pahojen himojen kanssa kuoletettava, ja että sen sijaan on joka päivä nousta uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä”

Jumala toivoo, että säilyisimme kasteen armoliitossa koko elämän ajan.

väärinpäin...no eipä haitane:(

Torfin kirjoitti:

Uskon, että "ansaitse" sana tässä tarkoittanee: "En "kuulu" taivasseen, ku oon niin syntinen".

On olemassa myös "laiskaa" kristillisyyttä.

Uskonnollisilla ihmisillä on erilaisia painotuksia. On väitteitä esim. että kasteen armo kantaa, rippikouluun asti, vaikka nyt ei elä hyvää uskovaisen elämää. Jotkut kastetut ja rippikoulun käyneet uskonnolliset ihmiset ovat taas sanoneet, kun heidän uskoaan on kysytty, että en minä nyt niin uskovainen, mutta kastettu olen ja käynyt rippikoulun. Sitten on sellaisia ihmisiä, jotka turvaavat kasteen armoon, mutta hyviä tekoja ei näy ja ollaan passiivisia, sekä tyytyväisiä omaan tilaansa. Syntielämääkin jossain määrin sallitaan ja puhutaan, jopa myöntyvään sävyyn. Uskosta ei saisi puhua mitään.


Lakihenkinen usko

Sitten on uskonnollisia ihmisiä taas aivan toisessa suunnassa, nimittäin lain alla. Tähän on syynä lihan teot, nimittäin ”synergismi” ja tästä usein versio ns. ”henkikaste”. Ihmiset yrittävät esim. entistä syntielämäänsä hyvittää Jumalalle, nyt kun ovat uskonnollisia. Tekevät elämässään paljon uskon ratkaisuja ja tekoja, omalla lakiuskollaan. Sitten henkikaste oppi, laittaa ihmiselle suorituspaineita, että saisi olla Jumalan käytetty profeetta ja tehdä, vaikkapa ihmeen omaisia merkkejä, että ihmisiä kääntyisi sankoin joukoin uskoon. Näiden ihmeiden hakemine kiihottaa myös lihaa, eikä ole vaaratonta puuhastelua, vaan niissä liikkuu sielunvihollisen voimia.


Elävä Usko

Jaak.2:24. Niin te siis näette, että ihminen töistä vanhurskautetuksi osoitetaan ja ei ainoastansa uskosta.
26. Sillä niin kuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko on ilman töitä kuollut.

Usko ei ole toimetonta, vaan seurausta: Room.1:17. Sillä siinä se vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, ilmoitetaan uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: vanhurskaan pitää elämän uskosta.

Ef.2:8. Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on: 9. Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi. 10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan valmistanut.

Kun Jumalanlapsi on uskomassa, hän ahkeroitsee kilvoitella ”synnin pois panijana ja Jeesuksen veren korjaajana”. Vain Jeesuksen sovintoveri voi vapauttaa meidät synnistä. ”Sillä kuolema on synnin palkka, mutta iankaikkinen elämä on Jumalan lahja Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme” (Room.6:23).

Luther kirjoittaa vähässä katekismuksessa: ”Mitä merkitsee tällainen kastaminen? Se merkitsee, että vanhaihminen meissä on jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta upotettava ja syntien ja pahojen himojen kanssa kuoletettava, ja että sen sijaan on joka päivä nousta uusi ihminen, joka elää vanhurskaudessa ja puhtaudessa iankaikkisesti Jumalan edessä”

Jumala toivoo, että säilyisimme kasteen armoliitossa koko elämän ajan.

Kyllä se hyvin pitkälti juuri näin on kuten sanoit :-) !

Kaste kyllä kantaa, niinkuin Jumalan armo tietenkin kantaa emmehän ole omassa varassamme, mutta ei sellainen voi pelastua jolla ei ole uskoa! Kaste ilman uskoa ei siis "kanna" siinä mielessä että se riittäisi, mutta sillä tavalla ajatellen että liitto pysyy Jumalan puolelta voimassa että siihen kasteen armoon voi aina palata tuhlaajan tieltä. Porttihan on koko armonajan auki. Elävää uskoa taas aina väistämättä seuraa myös elämänmuutos tai niinkuin Luther sanoo: "mielenmuutos" joka kuvaa osuvammin asin luonnetta.

Tarkoitinkin vain, ettei kenenkään pitäisi oman syntisyyden tähden jättäytyä pois. Juuri syntisiä vartenhan armo on ja annetaan! Ihan hyvän pointin toit esille kyllä! Itse sanoisin vieläkin ehkä vahvemmin, nimittäin että sellainen "laiska usko" ei ole uskoa lainkaan tai paremminkin se on kuollutta uskoa!

Torfinn kirjoitti:

Kyllä se hyvin pitkälti juuri näin on kuten sanoit :-) !

Kaste kyllä kantaa, niinkuin Jumalan armo tietenkin kantaa emmehän ole omassa varassamme, mutta ei sellainen voi pelastua jolla ei ole uskoa! Kaste ilman uskoa ei siis "kanna" siinä mielessä että se riittäisi, mutta sillä tavalla ajatellen että liitto pysyy Jumalan puolelta voimassa että siihen kasteen armoon voi aina palata tuhlaajan tieltä. Porttihan on koko armonajan auki. Elävää uskoa taas aina väistämättä seuraa myös elämänmuutos tai niinkuin Luther sanoo: "mielenmuutos" joka kuvaa osuvammin asin luonnetta.

Tarkoitinkin vain, ettei kenenkään pitäisi oman syntisyyden tähden jättäytyä pois. Juuri syntisiä vartenhan armo on ja annetaan! Ihan hyvän pointin toit esille kyllä! Itse sanoisin vieläkin ehkä vahvemmin, nimittäin että sellainen "laiska usko" ei ole uskoa lainkaan tai paremminkin se on kuollutta uskoa!

OK! Noin se taitaa olla...

larssi kirjoitti:

OK! Noin se taitaa olla...

Oli mukavaa nähdä, että kerrankin pystyttiin eroamaan sovussa ;-) Muistatkos että meillä joskus oli ihan hyviäkin keskusteluita rauhan ja sävyisyyden hengessä? Eihän sen tarvitse sitä tarkoittaa että tehtäisiin kompromisseja tai (miksikäs sitä nyt taas sanottiinkaan...?) -ai niin; ALIIANSSIkristillisyyttä... heh!

Mutta nyt pehkuihin, kello on jo paljon!

Torfinn kirjoitti:

Oli mukavaa nähdä, että kerrankin pystyttiin eroamaan sovussa ;-) Muistatkos että meillä joskus oli ihan hyviäkin keskusteluita rauhan ja sävyisyyden hengessä? Eihän sen tarvitse sitä tarkoittaa että tehtäisiin kompromisseja tai (miksikäs sitä nyt taas sanottiinkaan...?) -ai niin; ALIIANSSIkristillisyyttä... heh!

Mutta nyt pehkuihin, kello on jo paljon!

joskus suutututtaa;) Mutta meillä kaikillahan on oikeus omaan näkemykseen. Kun asoita pohjaan asti pui, niin erot kärjistyy...Mutta ei nettikeskusteluista suuttua tarvisi. Uskon, että "livenä" on usein hedelmällisemmät keskustelut...

tulivat kirjoitti:

väärinpäin...no eipä haitane:(

"Nimet tulivat väärinpäin...no eipä haitane"

Minä kun olin jo kommentoimassa, että Torfinn, Sinähän kirjoitat kuin uskovainen! :-)

"Salakavalsti tässä on kuitenkin meille luontainen perisynnin aiheuttama tapa ajatella, että jos olen niin ja niin syntinen, en ansaitse pelastusta jos en ole syntinen, ansaitsen pelastuksen, tai minun on ainakin helpompi uskoa saavani sen..."

Tämän vuoksi me uskovaiset tarvitsemme saattomiehiä ja -naisia saarnaamaan lohdutusta synnin murjomille sydämillemme. Kun tekosynti tarttuu, on vihollinen heti kärkkäänä valehtelemassa, ettei kukaan enää usko, että oikeasti haluaisit tuon syntisi jättää. Ei edes Jumala. Jos taas tuntuu, että tekosyntiä ei tule, niin vihollinen vakuuttelee, kuinka nyt menee niin hyvin, ettei evankeliumia kannata hyvänä päivänä tuhlata, loppuu leipä pakastimesta. Ylpeyden vaaroista tämä tuhanten juonten konstimestari varoittelee vain, jos näkee siinä jotain hyötyä erottaa ihmisen Jumalan lapsiosasta.

Puhut Torfinn välillä kuin vl. Toivoisin, että Jumala herättäisi sydämesi vielä ja saisit uskoa syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.