Pieni portugalinpodengo

Moi, vanha viesti, mutta jospa vastauksesta olisi jolle kulle hyötyä. Oma podengoni on pieni sileäkarvainen narttu, ikää tällä hetkellä 10 v. Muista podengoista ei ole kokemusta, joten kirjoitan hyvin kapean putken läpi.
- Kotona omakotitalossa omani haukkuu kaikkea, mikä poikkeaa "normaalista". Vakituinen hoitopaikka puolestaan on kerrostalossa ja haukkumisesta ei ole tullut sanomista. Myös majoittuminen vieraissa paikoissa (ystävien luona, hotellissa) sujuu haukuitta.
- Motivoituu erittäin hyvin ruualla ja nameilla. Niin kauan, kun on nameja jaossa ei poistu jalkojen juuresta vaikka menisi jänis ohi. Jos tietää, että nameja ei ole juuri nyt tulossa, niin kaikki muu vie huomion.
- Ei ole itsepäinen, mutta hyvin itsenäinen. Ei miellyttämishalua.
- En sanoisi, että lähtee karkuun, vaan että erittäin helposti päätyy nenänsä perässä jonnekin näkö- ja kuuloyhteyden ulkopuolelle. Jos ehtii reagoida riistaan, niin peli on menetetty eikä mikään käsky tehoa. Ennakointi on a ja o, sillä nameilla kontakti ei katkea tapahtuupa mitä tahansa. Toisaalta kaikkea ei voi ennakoida, joten olen varautunut siihen, että vapaana podengoni aika ajoin lähtee. Pienet podengot eivät toisaalta saa mitään kiinni ja kaikki riistaeläimet lopulta pinkovat karkuun. Kun saalis katoaa näköpiiristä ei omani enää sen jälkeen jatka jahtia. Lopulta se on _aina_ palannut luokse. Älä pidä vapaana vilkkaasti liikennöityjen teiden läheisyydessä (jää väistämättä auton alle jossain vaiheessa), äläkä asutuslähiöiden lähellä (nenä johtaa tonkimaan lähintä avokompostia tai takapihalle heitettyjä perkeitä).
- Mihin harrastuksiin sopii? En ole harrastanut omani kanssa tavoitteellisesti. Liikun ulkona sekä vapaalla, että työssä ja mielestäni podengo sopii kaikkeen ulkona tapahtuvaan aktiiviseen ja passiiviseen toimintaan. Jos sen kanssa ei tehdä mitään se keksii aina jotain haisteltavaa itse, tai jää loikoilemaan auringon lämpöön kunhan vain ollaan yhdessä pihalla. Jos taas sen kanssa tekee jotain, niin se on täysillä mukana. Ja minun kanssa se on täysillä mukana, kunhan vain muistan pitää nameja taskussa. Töiden puolesta kuljen metsissä ja pidän podengoa mukana (pl. em. tilanteet, joissa ollaan liikenneväylien tai asutuksen läheisyydessä). Tulee perässä, välillä lähellä, välillä kauempana. Ei ole tarvetta huolehtia siitä, että pysyy mukana. Pienestä koosta huolimatta erittäin maastokelpoinen. Muutaman kerran neitini on jostain syystä kadottanut sijaintinsa, eikä ole enää löytänyt takaisin. Näissä tapauksissa se on jäänyt paikoilleen ja alkanut haukkua tietyllä tunnistettavalla tavalla, minkä perusteella olen itse pystynyt navigoimaan koiran luokse.
Omani tekee nenätyötä todella paljon ja erittäin mielellään. Jos on mentävä hihnassa olen todennut, että kannattaa antaa sen haistella niin paljon kuin oma kärsivällisyys antaa myöten. Sen vuoksi hihnalenkit etenevät hitaasti, eikä kannata ajatella, että itse tekisi reippaan kävelylenkin. Podengo haistelee joka varvun ja mättään perusteellisesti. Positiivisena puolena se, että tällaisen lenkin jälkeen se on aivan sippi ja kömpii unille peiton alle tai petiinsä.
Ei viihdy kylmässä, eikä märässä. Kun on lähdössä pihalle ja podengo ei pinkaise peiton alta ovelle voi olla varma, että ulkona sataa. Ei kestä miinus viittä astetta kovempia pakkasia ilman lisävarusteita.
- Terveys on hyvä. Pentuna raapi kainaloitaan, mutta cytopoint auttoi siihen ja neljän vuoden ikäisenä cytopoint saatiin jätettyä pois. Tällä hetkellä kana, possu ja nauta menevät ongelmitta. Viljoja en ole syöttänyt. Muita ongelmia ei ole ollut.
- Yksinolo ei ole haaste.
- Tulee toimeen kaikkien kanssa. Kunhan jalkovälit on nuuhkittu ja vastustajan henkilöllisyys selvitetty, niin mielenkiinto kuitenkin lopahtaa nopeasti ja ympäristön muut hajut ja kohteet alkavat kiinnostaa enemmän. Ilmoittaa erittäin selkeästi, jos naapuri alkaa olla liian tuttavallinen tai liian sinnikäs, mutta ei ole agressiivinen eikä käy kiinni.
- Oman porukan kanssa on hyvin leikkisä. Edelliseen kohtaan viitaten lähtee leikkiin myös vieraiden kanssa, mutta aika nopeasti mielenkiinto lopahtaa. Oman lauman kanssa rallia sen sijaan riittää paljon pidempään. Erityisesti mainittava, että lipuu isäntänsä / emäntänsä naamaa _erittäin_ innokkaasti. Naamapesuja tulee illalla nukkumaan mennessä, aamulla herätessä, töistä tultaessa ja ruuan jälkeen.
- Arki on raivostuttavan mahtavaa! Podengo kulkee hyvin mukana kaikessa, mitä teen. Kunhan se on saanut tarpeeksi liikuntaa ja nenähommaa päivän mittaan niin illalla kiipeää kympin uutisten alkaessa syliin kerälle ja siitä sänkyyn peiton alle. Toisaalta, kun silmä välttää kiipeää pöydälle ja syö karkit, pullat, leivät, juustot ja leikkeet. Salaatit ja sienet sentään jättää muille. Tonkii roskikset ja levittää biojäteastian sisällön. Ulkona -- jos vain on vapaana -- hakeutuu tunkioille ja pyörimään erityisesti karhujen, nautojen ja sikojen jätöksiin. Hevosen lanta puolestaan päätyy suuhun. Loputtoman kiintynyt lähipiiriinsä. Mahtava tapaus!

Saatko tiivistettyä maratonviestiäsi.