Huokaus, voihan huoh

Olen niin haikea,
haikea siitä, etten koskaan saanut suudella häntä.
Sain vain katsella sivusta.

Haikea siitä, että se kaikki, mitä olisin sanonut,
se jäi sanomatta… tai sanonut olen paljonkin, mutta niin, että kasvojensa ilmeet lukisin.
Olen haikea siitä, etten koskaan kuullut hänen kertovan
minulle, että välittää.
Haikea siitä, että hän hylkäsi minut.
Haikea siitä, etten ollut tarpeeksi kypsä.
Haikea siitä, että olin niin rikki.
Haikea siitä, että rakkaus ei koskaan unohtanut minua.
Haikea siitä, että minulla on niin paljon kauniita ajatuksia hänestä.
Haikea hänen poskensa kosketuksesta, tahattomasta varmasti, mutta niin haikeasta.
Haikea siitä, että kirjoitan täällä.
Jonnekin on pakko purkaa, ja tänne ei ehkä katsokaan.
Jos minnekään katsoisi.
Voi haikeuden haikeus.
Nyt on pakko mennä.
Huokaus :(