Runoile vähän

"...niin jos sinun nenäsi on minun perseessäni, niin molemmilla on kyllä nenä perseessä, mutta minun on suhteellisesti parempi olla kuin päinvastoin.”

~Albert Einstein

Ääääähhhrrööööhhh... pilluu... Lääääähh...!!!

Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa. Kun päivä painuu pilveen, niin k-menut vatsaan katoaa.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä homoa.

Te virkailijoilla on on piikit, se työtöntä niillä kiduttaa, linnulla on höyhenet, corepylleröillä turkit pehmoiset.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä Jårmaa.

Sossupummit aina rakentaa ja rakentaa, vaan eivätkö ne koskaan valmihiksi saa?

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se pulipenkillä, kummastuttaa pientä pulia.

Pulimies käy rantaan x-traa juodakseen, niin peilikuva katsoo alta tyynen veen turvonnutta naamaa.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä susihattua.

Mitenkähän työtön kelluu veden pinnalla, ja yhtä kevyt paskaköntti on niiden rinnalla?

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä lieksalaista.

lma oli tukalan kuuma, Jorma lähti ulos kävelylle. Voi näitä helteitä, päivitteli Jorma ja totesi, että persevakokin aivan hiestä märkä.

Sitten Jorman aistit äkisti terävöityivät, ilmassa oli selvästi ulosteen hajua, sellaista, mikä tulee hikisestä peräaukosta. Jorma lähti kohden kukkeaa tuoksahdusta. 

Mähkössä tuoksu voimistui ja pien Jorma humasikin Teuvon poimimassa mustikoita. Teuvolla oli pylly pystyssä ja marjoja poimi innokaasti, hieman työmiehen hymy näkyi, myös Teuvon persvako oli hikinen.

Jorma asteli ripeästi Teuvon taakse, vetäisi Teuvon housut nilkkoihin ja asetti ison -ja suonikkaan temminsä Teuvon anukselle. Ja sitten Jorman temmi upposi helposti Teuvon hikiseen peräaukkoon. 

Luisto oli hyvä ja pikku roiskeitakin tuli, kun oli reikä niin hiestä märkä, ja Teuvo oli pyyhkinyt viimeisen kakkosen jälkeen reikänsä huonosti.

Jorma työnteli innolla ja ärjyi nautinnosta!

Aktin jälkeen Jorma ja Teuvo söivät ihania mustikoita, linnut lauloi ja aurinkokin meni pilveen, tuoden hetken viileyden!

Mä oon tojomies keikalla alas
Tonneja takana, ruostetta alla
Jo poikana päätin; mä oon tojomies
Vaikka skodakuski saa puuronsa helpommalla

Mä oon tojomies, oon hitto soikoon
Ei tullu poliisii, ei virkamiestä
Kulkeva konttori on tojomiehen hotelli
Ja pennit revittävä irti kiamiehenpyllyreiästä

Tuhansia töitä, valvottuja öitä
Viikkoja tiellä, saan spermaa niellä
Silmiä painaa, ei kia kuski anna lainaa
Hei tojomiesmies, mikä pitää homon tiellä

Mä oon tojomies, aina miehen päällä
Ja joskus ylipainan en kiellä
Kiusana kiire ja kondomit
Ja kiamiesten spermat pakko niellä

Mä oon tojomies, peppureiällelle kiire
Viikko tiellä, kotona jorma
Silmiä painaa, oispa tuttu homomies
Sitä kotona ehkä ois jo lauantaina

Mm.. homoilen taas
Mikä pitää miehen tiellä
Oo.. homoilen taas

minäkin laskin alleni päksyihini,mutta tein sen hitaaaasssti.Päästin ensin vain vähäsen pissaa pöksyihini ja kun tunsin miten ne kastuivat lämpöisestä pissastani vein käteni päksyihini ja aloin hitaasti hieromaan itseäni sieltä jo ennestäänkin lämpöisestä paikasta.Pikkuhiljaa kiihottuessani,ja lämmön tarpeen haluni lisääntyessä pissasin päksyhini niin monta kertaa että ne olivat jo litimärät. tunsin miten aloin olla jo lähellä huippua,pissasin pöksyihini vielä kerran pusertaen kaiken pissan itsestäni ulos päksyihini ja laukesin niin kovaa että meinasin pyörtyä.Jos luulet että tämä on tarua niin sitten kyllä erehdyt......
Entä mitä sinä teet kun sinä "lasket allesi"

Karhuherra Kakkington oli juuri saanut vaihdettua ulostevellin täyttämät vaippansa puhtaisiin ja uutuuttaan krinklaaviin vaippoihin, kun hän kuuli sielua viiltävän huudon työhuoneestaan.
Karhuherra tömisteli kohti työhuonettaan ja nykäisi oven auki sen minkä karhunkäpälästä lähti.
Työhuoneen nurkassa, työpöydällä olevan tietokoneen ääressä istui Karhuherran poika, Kakkington Junior. Poika oli selvästi järkyttynyt, räväkällä sisääntulolla saattoi olla vaikutusta asiaan, mutta pojan järkytys oli silminnähden paljon syvemmälle porautunutta.

"Mikä hätänä, Junior", tokaisi Kakkington hädissään.

"I-isä mmitä.... Siis.... Eih...", vaikerteli Junior.

Tässä vaiheessa Karhuherra Kakkington huomasi, mitä tietokoneen näytöllä säteili.
Junior oli juuri löytänyt kansion täynnä ulosteentäyteisiä kuvia isästään.
Irstaita kuvia joissa Karhuherra sukelteli ulosteessa, söi sitä, masturboi sillä, maalasi sillä, lähes kaikkea maan ja taivaan välillä mitä ulosteella voi tehdä. Kuvissa esiintyi myös Karhuherran "työkaveri", ShinoPuppy, joka oli kymmeniä kertoja ollut Kakkingtonin perheen luona syömässä päivällistä, juhlimassa, ja tukemassa perhettä vaikeina aikoina, aikoina kun perhe oli vielä koossa.

Tässä vaiheessa on hyvä selventää, että vaikka Karhuherra Kakkington on kerryttänyt vaippapiireissä melkoisen paskankatkuisen maineen itselleen, niin hänen perheensä on ollut suuremmaksi osaksi autuaan tietämätön hänen ulosteentäytteisestä harrastuksestaan.
Sen ainoan kerran kun Kakkington oli "raottanut vaippaansa" harrastemaailmaansa vaimolleen kesken petipuuhien, oli seurannut avioero, jonka johdosta Kakkington joutui yksinhuoltajaisäksi.

Eikä Kakkingtonin poika ottanut isänsä harrastusta yhtään sen helpommin. Kuvien löytämisestä seurasi noin tunnin kestänyt riita, jossa Kakkington Junior uhkasi kertovansa isänsä harrastuksesta kaikille tuttaville, ja uhkasi muuttavansa äitinsä luokse asumaan.
Kakkington oli täysin surun murtama, hän menettäisi poikansa, hänen salaisuutensa oli paljastunut, ja se leviäisi pian lähipiirin, ja sieltä pian koko maailman kuultavaksi.
Edes öljytankkerillinen ulostelietettä ei kohentaisi Kakkingtonin mielentilaa nyt.


Kakkingtonin päässä naksahti. Hänen mielestään oli vain kaksi vaihtoehtoa.
A) Hän menettäisi poikansa ja hänen salaisuutensa paljastuisi
B) Hän menettäisi poikansa.
Kakkington päätti minimoida riskit, ja valitsi vaihtoehdon B.
Hän meni poikansa huoneeseen, tarttui tätä hiuksista, ja raahasi tämän eteiseen. Poika yritti rimpuilla irti isänsä otteesta, mutta hänen voimistaan ei ollut vastusta Kakkingtonin täyskasvuisen uroskarhun voimille. Eteisessä olevasta työkalulaatikosta Kakkington nappasi mukaan vasaran, ja jatkoi matkaa kylpyhuoneeseen.

Kakkington tönäisi Juniorin vessaan. Junior kääntyi katsomaan isäänsä, raivon ja surun vallassa. "Isä, älä...", Junior sai sanottua kyynelten läpi.

"O-olen pahoillani, poikani", sanoi Kakkington, ja heilautti vasaraa.

Isku osui Junioria ohimoon, jolloin tämä tuupertui lattialle. Kakkington nappasi kylpyhuoneen roskakorista aikaisemmin vaihtamansa vaipan, ja kietoi sen poikansa pään ympärille. Juniorin suusta pääsi vain epäselvää korinaa, jota vaimenti ulosteen tahrima vaippakerros.

"Olen todella, todella pahoillani...", kakersi Kakkington.

Kyyneleet vierivät Kakkingtonin poskia pitkin, kun hän takoi poikansa vaippaan vuorattua päätä vasaralla. Pian vaippa täyttyi ulostemassan lisäksi verestä ja harmaasta massasta.


Kakkington istui talonsa kuistilla Braapboro-savuke huulessaan. Hänen korvallaan oli puhelin, ja hän odotti puhelun yhdistämistä.
Hetken istuskelun jälkeen, puhelu yhdistyi.

"Joo... Helvetti kellon on ties mitä", kuului puhelimesta

"Shinopuppy, se on Karhuherra tässä, olis vähän tehtävää", vastasi Kakkington, vetäen viimeiset savut savukkeestaan.

Mahtavaa Lieksasta tulee korkeaa kirjallisuutta