Runoile vähän

Mahtavaa Lieksasta tulee korkeaa kirjallisuutta

Hyvä Unski!

JÖSSES

Olen unski ja runoilen kuin ruuneperi.

Unskia laulattaa uuninpankolla.

Tähäsen, jos runoilisin vähäsen.

Unskia laulattaa ja kirjailijankaimaa naurattaa.

Reunoille niinkuin ruunepäri.

Jännä paikka lie teidän Bitwaissi,
laitetaan ekaan riimiin pizzaslaissi.
Luettu on kirjat Adamssin Douglasin,
42 ja panic on sieltä, sen googlasin.
Ja Baabelin kala ja valkoinen hiiri,
sivuntekijä on ollut ehkä fakiiri.
Bongasin viittauksen pyyhkeeseen omaan,
onko jo liikaa ja joltiseenkin somaa?
Hiiren vieressä oli “kiitti kaloista”,
nyt viittaukset nousi “vesirajaan” jaloista.
Miten tämäkään enää käy runosta huonosta,
pidän tästä kuin Slartibartfast vuonosta.
Laitetaan lopuksi heitto paskasysi,
paljonko on kuus kertaa ysi?

Kaikki keskustelut poistuu kun mainitsee unskin.

Vedessä on kiva hillua kun vesi huuhtelee polvia

Römpsiä on kuin muurahaisia
Ne loputonta polkuansa taivaltaa
On kaukaa katsottuna kaikki samanlaisia
Niin ettei heitä toisistaan voi erottaa
Kurkistaa jos voisi römpsän syvyyteen
Niin kahta samanlaista eipä ois'
Ken katsoo römpsään eikä hyvyyteen
Häneltä monta ystävyyttä jääkin pois
Jokainen römpsä on laulun arvoinen
Jokainen römpsä on tärkeä
Jokainen römpsä vain elää hetken sen
Sen minkä kohtalo on hälle määräävä
Tee kuni saituri, mi römpsää piilottaa
Ei kaupittele koskaan muille kalleintansa hän
Pois hopeoistaan kaikki tahrat kiillottaa
Lämmitä siis römpsääsi, ystävää
Kun suuri aarre sulle suotu on
Niin myöhäistä on hälle polttaa kynttilää
Kun kerran römpsä umpeen luotu on

Huh hah hutaa
Ruiplan lutaa