Mitä mieltä ootte rakastumisen ja rakastamisen eroista?
Mun mielestä rakastuminen on sitä suurempaa, joka pitää ihmiset yhdessä heidän loppuelämänsä. Ei voi olla rakastunut kuin yhteen ihmiseen kerrallaan, mutta useita voi rakastaa. Enkä tarkoita rakastumisella vain helppoa ja nopeaa ihastumista, vaan sitä maailmaa suurempaa tunnetta kun tuntee tuntevansa toisen vain katsomalla hänen silmiinsä ja tuntee näkevänsä kaiken toisesta vain katsomalla silmiin ja kokee kuuluvansa yhteen hänen kanssaan.
Mitä mieltä ootte..
Mun mielestä rakastuminen on sitä suurempaa, joka pitää ihmiset yhdessä heidän loppuelämänsä. Ei voi olla rakastunut kuin yhteen ihmiseen kerrallaan, mutta useita voi rakastaa. Enkä tarkoita rakastumisella vain helppoa ja nopeaa ihastumista, vaan sitä maailmaa suurempaa tunnetta kun tuntee tuntevansa toisen vain katsomalla hänen silmiinsä ja tuntee näkevänsä kaiken toisesta vain katsomalla silmiin ja kokee kuuluvansa yhteen hänen kanssaan.
Mitä mieltä ootte..
Vastaukset 12
Vanhimmat
mieltä..tuosta että tuntee näkevänsä toisesta aivan kaiken silmiin katsomalla.Eihän se ole millään mahdollista.Eikä voi kokea kuuluvansa yhteen melkein tuntemattoman kanssa.Eri asia sitten on joku aavistus ja kaipaus jota ei voi selittää:Hänen käsivarsillaan haluaisin olla ja hänen sisällään on salaisuuksia jotka kiehtovat.Jokin hänessä vetää minua vastustamattomasti puoleensa.Mutta jos hän ei ole suostuvainen minulle,mitä voin tehdä?Voin vain haaveilla,hänen läheisyydestään.
niin.. en sanonutkaan että näkee kaiken, vaan että TUNTEE näkevänsä, tajuaa yhteenkuuluvuuden vain katsomalla ja minä ainakin pystyn luottamaan tähän tunteeseen että ihminen josta näin tuntuu on sen arvoinen että haluan tutustua häneen enemmän.
Ei niitä ihmisiä joka kulmassa seisoskele ja siksi se tunne onkin ollut aika vahva kun sen on tuntenut muutaman kerran.
Olen tuota pohtinut ja itse miellän tunneskaalan tällä tavalla:
pitää < välittää < rakastaa < rakastua.
Kysehän on sanojen määrittelystä, mutta tiedän rakastaneeni kahtakin naista, mutta olen elämäni (42vv) aikana rakastunut vain kerran. Ero oli huimaava!
En voi unohtaa naista, johon rakastuin, mutta hän valitsi ympäristön paineen alla toisin - ainakin kolmeksi vuodeksi. Hänen viimeiset sanansa olivat: "Kulissi pitää". Toivon, että tuo kulissi ei jatku enään sen jälkeen ja on meidän aikamme. Tiedän sen toimivan, kun sille annetaan mahdollisuus.
MUSTA OIS IHANAA KOKEA KUMPAAKIN JOS SIIHEN SAA MAHDOLLISUUTTA
RAkastan monia ihmisiä. Rakastua voi vain yhteen kerrallaan, mutta monia kertoja samaan. Jos on pitkä tapaamisten väli, tunne alkaa hiipua ja epäluuloa kertyä väliin. Pelkkä silmiin katsominen ei ole sytyttänyt koskaan, maailmassa kun on niin paljon kauniita silmiä. Joskus olen jäänyt ihmettelemään, miten kauniit ne voivatkaan olla. Yhteen kuuluvaisuuden tunne syntyy sisäisten maailmojen kohtaamisesta ja se voi jatkua läpi koko elämän.
Olet samoilla linjoilla kanssani. Välimatkan tuomaan hiipumiseen sanoisin kuitenkin, että yleensä ihmiset muuttuvat aika vähän! Samat perus asiat, sekä hyvät että huonot, pysyvät. Totta kai tunne hiipuu (tai sen ainakin pitäisi hiipua, toisaalta se voi myös vahvistaa perustunnetta) jos ei tapaa vuosiin. Sama perusviritys on kuitenkin olemassa, kun seuraavan kerran tapaa.
Samat hyvät ja huonot asiat ovat yhä olemassa ja jos se on joskus ollut vastustamatonta, niin se tulee seuraavallakin kerralla olemaan mitä todennäköisemmin. Odotan jännityksellä, mitä tapahtuu, kun seuraavan kerran tapaan elämäni naisen. Uskon yhä meihin.
siitä, että ihminen ei muuttuisi. Perustempperamentti pysyy koko elämän vaan tasaantuu ja tulee "erilaisuuden" ymmärrystä iän myötä lisää. Kyllä vaikeat asiat ja itseensä tutustuminen (=psykoterapeuttinen pitkä itsensä läpikäyminen) muutavat ihmistä, koska sen jälkeen tuntee itsensä ja ymmärtää valita oman tiensä itselleen perustellen. Siis tien, mitä kulkea. Pitkä, rankka ja "muuttava" prosessi vaan suosittelen kaikille.
mutta kun rakastuu niistä silmistä tulee aivan erityiset.Hyvin kuvattu tuo ap. Minä tunsin niin erästä kohtaan ja tuntui että näkee sielusta sieluun. Sitä kokemusta on vaikea unohtaa, vaikka toinen ei samoin tuntenutkaan.En tiedä tulenko koskaan enään tuntemaan niin enkä sitä voinko tyytyä vähempään..
Eli siis aikuistuu. Aikuistumisesta huolimatta perusluonne yleensä pysyy ja käsittääkseni myös rakastumisessa tärkeä tuoksu on pysyvä asia. Joten särmien hiouduttua on rakastuminen ja yhdessäolo entistä helpompaa.
Eräät sairaudet muuttavat ihmistä ja voivat muuten tuhota muuten toimivan liiton. Samoin jos yhdessäolo on kariutunut johonkin toisen luonteenpiirteeseen: tunteettomuuteen, mustasukkaisuuteen tai vaikkapa epärehellisyyteen, ei ihminen yleensä muutu.
Luin jostain, että kun lähes karilla ollut avioliitto parsitaan kokoon, niin pari kolme vuotta se toimii. Sen jälkeen tulevat usein taas alkuperäiset syyt esille ja jokojatketaan kulississa tai päädytään vihdoin eroon.
lähtevät pakoon. Vetävät puoleensa käsittämättömistä syistä.
Olisiko mahdollista palata?
ja joskus olisi ihanaa viettää monen elämänsä naisen kanssa niin ilon kuin naurun hetkiä.ja helliä tätä aika kunnolla.elää aika vaatimatonta elämää.Joulun edellisviikolla viettäisin aina hauskoja viikkoja.pari pulloa kokista.skumppaa.ja pitsaa.sekä perunalastuja.sekä sitte jouluruaat < tulisi aina jotain kautta.