Olen reilu kolmekymppinen nainen. Nyt kun on tullut ikää lisää, olen alkanut ymmärtämään asioita paremmin. Hain lääkäriltä lähetteen psykologille, jotta saan purkaa ajatuksiani "viisaammalle".
Olen nuorin viisihenkisessä perheessä. Sisarukset ovat löytäneet kumppaninsa nuorella iällä (16-20 vuotiaina) - itse löysin vasta reilu puoli vuotta sitten. Sisaruksillani on läheisemmät välit vanhempieni kanssa, koska asuvat samalla paikkakunnalla kuin vanhempani. He kyläilevät toistensa luona viikottain. Tämä naurattaa kertoa sillä asun n. 10 kilometrin päässä vanhemmistani. Autottomana on vaikea kyseiselle paikkakunnalle kulkea, koska paikka on pikkukylä ja julkiseen liikenteeseen ei ole satsattu. Jouluisin tai perheeni merkkipäivien kunniaksi minua haetaan toki autolla vanhempieni luokse. Minulle on osoitettu mieltä, jos en ole päässyt paikalle sovittuna päivänä kylään. Sopiminen tapahtuu siis niin, että muu perhe sopii päivän ja olettavat, että pääsen paikalle.
Olen asunut täällä kuuden kilometrin päässä 10 vuotta. Laskin, että 10 vuoden aikana perheeni on käynyt 12 kertaa luonani kylässä. Muutin muutamana vuosi sitten opintojeni vuoksi n. 500 kilometrin päähän ja pyysin heitä syntymäpäiväni kunniaksi luonani käymään - ei haitannut, ettei saavu merkkipäivänä mutta olisi kiva jos kävisitte joku muukin päivä. Vanhempani eivät päässeet töiden takia, toinen siskoni ei halunnut lähteä koska "ei jaksanut kuunnella lastensa tappelemista auton takapenkillä" ja toinen sisko ei halunnut lähteä autolla, mutta "ei todellakaan matkustaisi junalla sinne". Ajattelin että fuck it. Tästä on tosiaan muutama vuosi aikaa ja olen muuttanut samalla paikkakunnalle takaisin, josta muutinkin 500 kilometrin päähän.
Olen luonteeltani pohdiskelija ja tunteikas. Pohdin mielelläni asioita syvemmästäkin näkökulmasta ja herkistyn ilosta, surusta ja muista tunteista. Tämä myös osaltaan vie minulta voimia. Olen ymmärtänyt, että minulla on erityisherkkyys. Muistan, kun minulle on lapsena ja aikuisena sanottu, että "älä viitsi ottaa kaikkea niin henkilökohtaisesti", jos olen uskaltanut näyttää ja sanoa omat rajani. Riitojen aikana pidettiin mykkäkoulua ja seuraavana päivänä elettiin kuin riitaa ei olisi ollutkaan.
Valinnoistani usein valitettiin. Milloin kaverit oli perseestä, milloin vaatteet, meikit tai muut valintani. Abortin kohdalla äiti totesi, että "olisimme keksineet varmasti muun ratkaisun". Abortista äiti sai tietää niin, että ilmeisesti tutki viestini tietokoneelta tai puhelimesta. Muuta syytä en keksi. Aborttipäivänä kysyin äidiltä autoa lainaan, koska sairaalaan oli matkaa 30 kilometriä eikä jumalan selän takaa kulkenut busseja. Ikää oli 20 ja asuin silloin vielä opiskelujen takia kotona.
Sairastuin kuukausi sitten sairauteen, jonka vuoksi jouduin jäämään sairauslomalle. Olen ollut kuukauden verran poissa töistä. Asia on hoidossa ja olen hoitanut itseäni lääkärin ohjeiden mukaan - pienin askelin mennään töihin. Kärsin pitkän sairauspoissaoloni aikana "huijarisyndroomasta". Ajattelen, että osaanko tehdä ollenkaan työtäni kun palaan sinne ensi viikolla. Olen kaivannut äidiltä lohdutusta, mutta ainut tokaisu oli, jonka sain: "töissä pitää vaan koittaa jaksaa". Viime viikolla minulla diagnosoitiin toinen sairaus, endometrioosi, joka voi osaltaan vaikuttaa lasten saantiin. Romahdin tästä aivan täysin. Kerroin tästä sairaudesta äidille. En saanut minkäänlaista tukea tähän asiaan - kysyttiin vain mikä vaivaa ja sillä asia ok. Kun olen uskaltanut sanoa omista rajoistani ja tunteistani riitojen aikana, minulle sanotaan usein sitä, että "on kauheaa kun käyttäydyt noin - me sentään on autettu sua rahallisesti, oot saanut ruokaa ja sulla on ollu katto pään päällä". Se on aivan totta ja siitä olenkin kiitollinen. Mutta mua ei voi kohdella kuin mitä tahansa paskakikkaretta.
Pidän itseäni kovin erilaisena muihin perheenjäseniin verrattuna ja koen tästä häpeää ja syyllisyyttä. Haluaisin kuulla, jos teillä on kokemuksia asian suhteen ja saada vertaistukea.
Onko samanlaisia perhekokemuksia?
12
413
Vastaukset
- Anonyymi
Minkä takia koet häpeää ja syyllisyyttä siitä että koet olevasi erilainen kuin perheesi joka kaikesta päätellen on aikalailla asennevammainen eivätkä kunnioita sinua lainkaan? Eikö ole hyvä asia että olet erilainen kuin he?
Minä tulen myöskin perheestä jossa on aina teeskennelty ettei mikään ole vialla. Minä olen se joka sopeutuu heidän sanelemiinsa sääntöihin ja tanssii heidän pillinsä mukaan, mutta he kääntävät tilanteen niin päin että minä muka määräilen heitä, olen vaativainen ja he palvelevat minua. Olen heidän mielestään naurettava, tyhmä, elämässäni epäonnistunut kevytkenkäinen lutka, ja he puhtoisia uskovaisia laupiaita samarialaisia aina auttamassa. Puhtoinen uskovainen perhe ei voi olla viallinen. Se on uskomatonta millaista törkyä puhtoisen pinnan alla voi kyteä ja miten uskottavasti kokonainen perhe voi huijata jopa itseään että kaikki on mitä mainioimmin vaikka kaikki olisi päin peetä.
Olen sinua kymmenen vuotta vanhempi. Voin kertoa että mitä enemmän ikää ja etäisyyttä lapsuuden perheeseen tulee sitä selvemmin huomaa miten erilainen oma kasvuympäristö todellisuudessa oli verraten siihen illuusioon mikä omasta perheestä lapsen mielessä muodostui.
On hyytävää tajuta ettei niitä vanhempia koskaan ollut olemassa joiden kanssa kasvoi, vaan kaikki oli omassa lapsen mielessä muodostunutta fantasiaa. Tuosta fantasiasta on vaikea päästä irti, koska silloin tuntee itsensä orvoksi. Olen aina ollut orpo, en vain ole tiennyt sitä. Loin itselleni hyväntahtoiset minulle hyvää tahtovat mielikuvitusvanhemmat.
Jotkut ymmärtävät vanhempiaan paremmin kun itse tulevat vanhemmiksi tai muuten vain ikää karttuu. Toisille meistä käy päin vastoin. On maailmoja järisyttävää havahtua siihen ettei niitä vanhempia ollut koskaan olemassa joiden kanssa luuli eläneensä ja kasvaneensa. On vaikea opetella uskomaan heidän _tekojaan_ ja jättää omat lapselliset toiveunet välittävistä vanhemmista sikseen jos mikään heidän toiminnassaan ei viittaa siihen että siellä päässä oltaisiin kiinnostuneita omien lasten elämästä ja hyvinvoinnista, saati toivottaisiin vilpittömästi omien lasten menestystä elämässä ja sitä kaikin tavoin edistettäisiin.
Suurin osa kaikista maailman vanhemmista ovat narsisteja. Lapset tehdään vanhempien omia tarpeita täyttämään, tai sitten lapsista ei kertakaikkiaan välitetä. Tämä on raakaa todellisuutta.- Anonyymi
🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑🍑
❤️ Nymfomaani -> https://ye.pe/finngirl21
🔞💋❤️💋❤️💋🔞💋❤️💋❤️💋🔞
- Anonyymi
Suosittelen tutustumaan Alice Millerin tuotantoon. Ainakin lahjakkaan lapsen draama, Alussa oli kasvatus, Älä huomaa sekä Karkotettu tieto ovat lukemisen arvoisia ja voivat avata ihan uusia näköaloja koko tähän lapsi- vanhempi kuvioon.
- Anonyymi
"Hain lääkäriltä lähetteen psykologille, jotta saan purkaa ajatuksiani "viisaammalle"."
Kannattaa pitää mielessä että se psykologi tai mikään terapeutti ei ole sinua itseäsi viisaampi sinua itseäsi koskevissa asioissa.
Vain sinä yksin olet elänyt oman elämäsi. Sinä olet se joka tietää kaiken sinusta ja sinun elämästäsi. - Anonyymi
Minulla on paljon asioita,joita ei suku tiedä. Äitini kuoli ja nyt sisarukset dissaa minua. Olen aina ollut hyvin erilainen. Onneksi eivät ihan kaikkea kuitenkaan tiedä, saisivat slaagin 🙊
- Anonyymi
Ketään ei kiinnosta että kuulut johonkin ö- luokan seksuaalivähemmistöön. Keksi jotain muuta huomiohuoraamisen aihetta.
- Anonyymi
Tosi ikävää että äidiltäsi ei löydy myötätuntoa silloin kuin kipeimmin tarvitsisi.Tuntuu ettei osaa samaistua vaan tokaisemalla toivoo että kyllä siitä karaistuu sitten. Ole vain oma itsesi ja elä omaa elämää.Meitä löytyy muitakin jotka ollaan niitä mustia lampaita valkoisten joukossa ja kovin eriluonteisia kuin muu perhe.Ole ylpeä itsestäsi,mitään sinun ei tarvitse hävetä.Tsemppiä:)
- Anonyymi
Auttaisi paljon jos muuttaisit kauas sieltä peräkylältä. Sinun terveyskin paranisi ja henkisiesti helpottaisi kun aloitat puhtaalta poydältä uusien ihmisten seurassa.
Jätä tuo painava kivireen raahaaminen taaksesi; se ei rasita ketään muita kuin vain sinua itseäsi.
Hyvä ja auttava keino on myoskin hankkia älykästä ja mieltä aktivoivaa tekemistä. Kirjottaudu muutamalle kurssille, niitä kun on niin paljon sekä etänä että paikanpäällä osallistuen. Katso (uudella paikkakunnalla/kaupungissa) missä voisit olla avuksi muille; joko seurakunnan yhteydessä tai muualla auttavana käsiparina.
Niin surkeaa kuin se onkin, sukua ei voi valita - ystävät sen sijaan voi!- Anonyymi
Suomalaiselle ilmaistyön tekeminen on vastaus joka ongelmaan. Ainakin niiden kaikkien muiden ongelmiin.
Miten jumalauta joku saa yhdistettyä aloittajankin ongelmaan orjatyön kuntouttavan voiman? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Suomalaiselle ilmaistyön tekeminen on vastaus joka ongelmaan. Ainakin niiden kaikkien muiden ongelmiin.
Miten jumalauta joku saa yhdistettyä aloittajankin ongelmaan orjatyön kuntouttavan voiman?"orjatyon kuntouttava voima" perustuu täydelliseen vapaaehtoisuuteen. AP.n esimerkin mukaan hän asuu 10 - 6km päässä perheestään jossain peräkylällä. Käyttää aikaansa ja energiansa saadakseen perheeltään tukea ja hyväksyntää - aivan turhaan.
Ap on hieno ihminen mutta hän tuhlaa hyvyytensä sioille, ne työntävät hänen henkisen kauneuden lättinsä uumeniin.
Ellei ap hanki henkiselle minälleen taloudellisesti tuottavaa lähdettä, on palkaton osallistuminen ihmisten, jotka todella arvostavat häntä, seurassa 1000 kertaa arvokkaampaa kuin perheensä jatkuva alaspainaminen. Tai omassa nurkassaan kyhnääminen ja hyväksynnän puutteen sureminen.
Vapaaehtoiset yleensä valitsevat oman panoksensa antamisen haluamiinsa tarkoitusperiin, asioihin joista he itse ovat kiinnostuneet ja jaoista todella pitävät. He itse valitsevat kuinka paljon aikaa haluavat viettää kussakin osallistumisistaan ryhmissä! Kukaan ei painosta heitä "orjuuteen", kukaan ei jatkuvasti tukahduta ja järisytä "orjien" mielenrauhaa.
Päinvastoin - heidän osallistumistaan arvostetaan ja kunnioitetaan! Tuo on jotain jota rahalla ei osteta.
Tuo on jotain josta "orjat" saavat eniten itselleen! Eikös kaikki, AP mukaan luettuna, hae hyväksyntää ja osallistumisen arvonantoa.
Mutta ennekaikkea; mielenkiintoisaa tekemistä josta itse saa itselleen eniten! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"orjatyon kuntouttava voima" perustuu täydelliseen vapaaehtoisuuteen. AP.n esimerkin mukaan hän asuu 10 - 6km päässä perheestään jossain peräkylällä. Käyttää aikaansa ja energiansa saadakseen perheeltään tukea ja hyväksyntää - aivan turhaan.
Ap on hieno ihminen mutta hän tuhlaa hyvyytensä sioille, ne työntävät hänen henkisen kauneuden lättinsä uumeniin.
Ellei ap hanki henkiselle minälleen taloudellisesti tuottavaa lähdettä, on palkaton osallistuminen ihmisten, jotka todella arvostavat häntä, seurassa 1000 kertaa arvokkaampaa kuin perheensä jatkuva alaspainaminen. Tai omassa nurkassaan kyhnääminen ja hyväksynnän puutteen sureminen.
Vapaaehtoiset yleensä valitsevat oman panoksensa antamisen haluamiinsa tarkoitusperiin, asioihin joista he itse ovat kiinnostuneet ja jaoista todella pitävät. He itse valitsevat kuinka paljon aikaa haluavat viettää kussakin osallistumisistaan ryhmissä! Kukaan ei painosta heitä "orjuuteen", kukaan ei jatkuvasti tukahduta ja järisytä "orjien" mielenrauhaa.
Päinvastoin - heidän osallistumistaan arvostetaan ja kunnioitetaan! Tuo on jotain jota rahalla ei osteta.
Tuo on jotain josta "orjat" saavat eniten itselleen! Eikös kaikki, AP mukaan luettuna, hae hyväksyntää ja osallistumisen arvonantoa.
Mutta ennekaikkea; mielenkiintoisaa tekemistä josta itse saa itselleen eniten!Miten työnteko, oli se vapaaehtoistyötä tai palkallista, edes liittyy aloituksen tilanteeseen?
Tautien komukka taas yrittää ajatella.
- Anonyymi
Eihän sellaista varsinaisesti olekaan, kuin ’erityisherkkys’. Kyse on pohjimmiltaan persoonallisuushäiriöstä, ja tätä psykoterapeutti on paremmin koulutettu auttamaan tukemaan ja itsensälöytämisprosessissa.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta802025Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181763- 161634
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211440Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu631365hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo181298Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61282En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121264- 731260
Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101231