kuolemanporteilla käyneitten kokemukset ?
"Belgialainen tutkimusryhmä keräsi lähes 200 potilaalta kuvaukset heidän kokemuksestaan. Lähes-kuoleman syyt olivat kirjavia. Selvästi yleisin tuntemus oli levollisuuden ja rauhan kokemus. Siitä kertoi lähes 90% potilaista. Itse asiassa kokemukset kaiken kaikkiaan olivat positiivisia. Vain kaksi haastatelluista piti kokemaansa ahdistavana. Enemmistö kertoi myös valosta, ruumiista irtoamisesta tai ajan katoamisesta. Vastaus tutkimuksen peruskysymykseen oli, ettei “kuoleman” tavalla ollut vaikutusta kokemukseen. Aivoissa tai, jos niin haluaa uskoa, hengessä tapahtui samoja asioita vammamekanismeista riippumatta. Tutkijat eivät ota kantaa, puhuuko tulos tuonpuoleisen puolesta.
Läheskään kaikki kuoleman porteilla käyneet eivät koe näitä näkyjä tai tuntemuksia. Arviot ilmiön yleisyydestä liikkuvat muutamissa prosenteissa. Ne jotka ovat sen kokeneet, lakkaavat pelkäämästä kuolemaa. Ovathan nuo levolliset viestit kaikkia odottavasta tapahtumasta positiivista kuultavaa meille muillekin. Olipa se tieteellinen selitys mikä tahansa"
"Belgialainen tutkimusryhmä keräsi lähes 200 potilaalta kuvaukset heidän kokemuksestaan. Lähes-kuoleman syyt olivat kirjavia. Selvästi yleisin tuntemus oli levollisuuden ja rauhan kokemus. Siitä kertoi lähes 90% potilaista. Itse asiassa kokemukset kaiken kaikkiaan olivat positiivisia. Vain kaksi haastatelluista piti kokemaansa ahdistavana. Enemmistö kertoi myös valosta, ruumiista irtoamisesta tai ajan katoamisesta. Vastaus tutkimuksen peruskysymykseen oli, ettei “kuoleman” tavalla ollut vaikutusta kokemukseen. Aivoissa tai, jos niin haluaa uskoa, hengessä tapahtui samoja asioita vammamekanismeista riippumatta. Tutkijat eivät ota kantaa, puhuuko tulos tuonpuoleisen puolesta.
Läheskään kaikki kuoleman porteilla käyneet eivät koe näitä näkyjä tai tuntemuksia. Arviot ilmiön yleisyydestä liikkuvat muutamissa prosenteissa. Ne jotka ovat sen kokeneet, lakkaavat pelkäämästä kuolemaa. Ovathan nuo levolliset viestit kaikkia odottavasta tapahtumasta positiivista kuultavaa meille muillekin. Olipa se tieteellinen selitys mikä tahansa"
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aivotutkijat ottavat kantaa
https://www.terve.fi/artikkelit/77267-onko-kuoleman-kokemus-valosta-tunnelin-paassa-totta-aivotutkijat-vastaavat
En vielä lukenut kunnolla juttua, mutta olisihan se ihanaa, jos se olisi totta
tai kokisi itse niin, kun jutun mukaan kaikki eivät koe.
Aloituksen linkkinä on mielenkiintoisia muita linkkejä.
Esimerkiksi tämä
https://www.terve.fi/artikkelit/laakari-elaville-vihanneksille-morfiinia-ei-pakkosyottamista
Kun esim. aivohalvauksen saanutta ihmistä pakkosyötetään hän voi
elää (kitua) viisikin vuotta, mutta jos annettasiin vain morfiinia hän
pääsisi parissa viikossa tuskastaan maata vihanneksena sairaalassa
silmät kiinni ja suu auki.
Olen ollu suurissa monentunnin leikkauksissa,
ja taisin olla kuollukki hetken syd. leikkauksen aikana muistaakseni niin sanottiin,
joten oma kokemus on
täydellinen tietoisuuden puuttuminen,
sitten kun teho-osastolla heräsin o l i n hirvittävän p e t t y n y
kun en o l l u k a a kuollu,
olisin halunnu kuolla, en olisi halunnu enään herätä elävienkirjoihin.
kuolema on h y v ä asia
omalla kohdalla erittäin toivottu,
joskus mietin kuoleman jälkeistä elämää, kun jotkut tiedemiehet väittää että ruumista irtoaa sielu , kun ihminen kuolee,
mutta minne se menee,
jos ja kun mun sielu irtoaa,
se lähtee mua tuleen hakijan mukaan
joka on mun tämänhetkinen suojelusenkelini
joka on eläny mun kanssani tämän maallisen elämän
siitä jokaisen hetken kanssa, yli 80+++++ vuotta,
tälläkihetkellä ohjaa mun ajatuksia,
me menemme suoraan luojani luo
jeesuken kansa jumalan eteen,
ja siinä seisoisin ja sanoisin, tässä nyt olen,
ja sen jälkee kaikki on arvoitusta, kuinka mun Jumalani suhtautuu minuun,
mutta jos voi sanoa toiveeni luojalleni, sanoisin, en halua enään ikinä maanpäälle ihmiseksi, enkä minkäälaiseksi eläväksi olennoksi, tahton olla ikuisesti olematta yhtikäs mitään,
tahdon tietoisuuden olevan täysin pois,
ma ei enään ikinä ole yhtikäs missään, en tahdo enään minkäänlaista kärsimystä missää muodossa, tahdon pois.
Kuoltuamme Jumala huolehtii sieluistamme.
Niin uskon myös,
minulla on rauha sielussa,
nukahdan mielelläni iki uneen ,
sitten kun se on ajankohtainen,
se aika ei ole enään monkaa vuoden päässä, nyt olen 86v
vain luoja tietää milloin on aika lähteä.
"Ajattelen samoin kuin sinä: Kuoltuani tahdon olla ikuisesti olematta yhtään mitään",
vaikka arka ja epäuskoinen toiveeni onkin, jos voisin nähdä edellämenneet
"taivaassa", kun omakin aikani tulee. Sen ajatteleminen on lohdullista,
kun kaipaus on suuri edesmenneitä kohtaan.
Elämä on kummallinen pikakäynti täällä maailmassa.
Eeva Kilpi on siitä jotakin osuvaa sanonut,
mutten muista sanasta sanaan, vain ajatuksen.
Meitä syntyy koko ajan kuin liukuhihnalta miljoonia ja kuolee kuin liukuhihnalta
koko ajan miljoonia
niin kuin ihmisyksilöllä ei olisi mitään merkitystä,
mutta koemme juuri itsemme ja oman elämämme merkitykselliseksi
kuitenkin ja läheistemme menetykset, vaikka kuolema talloo ihmisiä
kuin muurahaisia. Absurdia.
Elämää ei olisi kannattanut ottaa niin vakavasti.
Toivoo, ettei olisi syntynytkään. Viimeisenä vain jäi suremaan yksin kaiken jälkeen.
Miksi ei saa kuolla yhtä aikaa puolisonsa kanssa, jos Jumalalta niin toivoisi ?
Niin minäkin olisin halunnut. Elämä ei ole tuntunut minkään arvoiselta
sen jälkeen kun jäi yksin.