Mitä ajatuksia tuo mieleesi

Aivotutkijat ottavat kantaa
https://www.terve.fi/artikkelit/77267-onko-kuoleman-kokemus-valosta-tunnelin-paassa-totta-aivotutkijat-vastaavat

En vielä lukenut kunnolla juttua, mutta olisihan se ihanaa, jos se olisi totta
tai kokisi itse niin, kun jutun mukaan kaikki eivät koe.

Aloituksen linkkinä on mielenkiintoisia muita linkkejä.
Esimerkiksi tämä
https://www.terve.fi/artikkelit/laakari-elaville-vihanneksille-morfiinia-ei-pakkosyottamista

Kun esim. aivohalvauksen saanutta ihmistä pakkosyötetään hän voi
elää (kitua) viisikin vuotta, mutta jos annettasiin vain morfiinia hän
pääsisi parissa viikossa tuskastaan maata vihanneksena sairaalassa
silmät kiinni ja suu auki.

Olen ollu suurissa monentunnin leikkauksissa,
ja taisin olla kuollukki hetken syd. leikkauksen aikana muistaakseni niin sanottiin,
joten oma kokemus on
täydellinen tietoisuuden puuttuminen,
sitten kun teho-osastolla heräsin o l i n hirvittävän p e t t y n y
kun en o l l u k a a kuollu,
olisin halunnu kuolla, en olisi halunnu enään herätä elävienkirjoihin.
kuolema on h y v ä asia
omalla kohdalla erittäin toivottu,

joskus mietin kuoleman jälkeistä elämää, kun jotkut tiedemiehet väittää että ruumista irtoaa sielu , kun ihminen kuolee,

mutta minne se menee,
jos ja kun mun sielu irtoaa,

se lähtee mua tuleen hakijan mukaan
joka on mun tämänhetkinen suojelusenkelini
joka on eläny mun kanssani tämän maallisen elämän
siitä jokaisen hetken kanssa, yli 80+++++ vuotta,
tälläkihetkellä ohjaa mun ajatuksia,

me menemme suoraan luojani luo
jeesuken kansa jumalan eteen,
ja siinä seisoisin ja sanoisin, tässä nyt olen,
ja sen jälkee kaikki on arvoitusta, kuinka mun Jumalani suhtautuu minuun,

mutta jos voi sanoa toiveeni luojalleni, sanoisin, en halua enään ikinä maanpäälle ihmiseksi, enkä minkäälaiseksi eläväksi olennoksi, tahton olla ikuisesti olematta yhtikäs mitään,
tahdon tietoisuuden olevan täysin pois,
ma ei enään ikinä ole yhtikäs missään, en tahdo enään minkäänlaista kärsimystä missää muodossa, tahdon pois.

Elämä on kummallinen pikakäynti täällä maailmassa.
Eeva Kilpi on siitä jotakin osuvaa sanonut,
mutten muista sanasta sanaan, vain ajatuksen.

Meitä syntyy koko ajan kuin liukuhihnalta miljoonia ja kuolee kuin liukuhihnalta
koko ajan miljoonia
niin kuin ihmisyksilöllä ei olisi mitään merkitystä,
mutta koemme juuri itsemme ja oman elämämme merkitykselliseksi
kuitenkin ja läheistemme menetykset, vaikka kuolema talloo ihmisiä
kuin muurahaisia. Absurdia.

Elämää ei olisi kannattanut ottaa niin vakavasti.

Toivoo, ettei olisi syntynytkään. Viimeisenä vain jäi suremaan yksin kaiken jälkeen.
Miksi ei saa kuolla yhtä aikaa puolisonsa kanssa, jos Jumalalta niin toivoisi ?