Tunnetko ikävää

Joo, raastavaa, häntä naista kohtaan.

Häntä miestä kohtaan kyllä. Haluan hänet ihan lähelleni.

Kyllä mä välillä mutta nyt meen rytmin mukaan.

Tunnen!

24/7

Arvaas.....

Välillä meinaa ikävän sietokyky loppua kesken, mutta sinnittelen. Jaksaa jaksaa...

Kaikki muut palstailijat varmaan ikävöi paitsi trollit.

Olen luvannut, että en enää loukkaa tunteillani kerään, joten en enää kirjoittele täällä. Jos joku kirjoittaa samoilla "tunnisteilla" niin se en ole minä. Kaikkea hyvää kaikille.

Kyllä! Erittäin paljon ja ihan joka päivä on miestä menneisyydestä.
Täällä kaupungin pohjoispuolella häntä ikävöin.

Tottakai, enkait mää ny muuten...

En, vaikka ikävä palstalla olenkin. Tunnen ikäviä asioita kuten luopumista,epäreiluutta ja katumusta siitä että olen tuntenut häntä kohtaan joskus jotakin. Odotan uutta alkua. Uutta ihastusta ja sitä kautta rakkautta.

Avohoidokkien iltaterapia on taas käynnistynyt 🤣

Vähän, ja koska vain hyvin vähän yhteyttä enää, niin vähenevässä määrin . Mukavaa, että alan tottua siihen, ettei meitä tullut, eikä meitä ole. Se oli hänestä kiinni.
Niinpä. Katselen eteenpäin.

Kaikilla on kaipauksen kohteita, ainakin sinkkuna ollessa näin on ollut itsellä, mut kaikki tuntuu vanhemmiten enemmän saavuttamattomalta (haikailua) ja pelot estävät niiden toteutumisen. Kaikessa on riskinsä, uskon puute monesti estää tilanteita kehittymistä.

Silloin kehittelee mielessään asioita mahdollisten riskitekijöiden kautta ja luovuttaa ennen niiden mahdollista toteutumista? Näin on monesti käynyt, kerran halusin uskoa vain hyvään toisesta ja epäonnistuin. Sellainen opetti monella tapaa varovaisemmaksi. Liika sokeus on minusta tyypillistä silloin, kun on jostain kiinnostunut. Aika muuttaa tilanteet monesti haastavemmiksi?

Ps. En lupaa mitään, mutta teen systemaattisesti töitä itseni kanssa, että en tule enää sinnekään. Eipähän tarvitse lukea vettuilua ja ikuista kiertomollaamista täältä tai toisesta paikasta. Kuka niitä sitten kirjoittaakaan, sitähän en tiedä, mutta on kruununsa ansainnut.

Joka hetki… häntä miestä kohtaan.

Tunnen, yksin tämä kaipuuni on kannettava🥺💔

tuo mulle puhelin ja tupakat

Ihmisiä kohtaan en. On paljon hyviä muutoksia, mutta vanhasta ajasta kaipaan tai muistelen hyvällä. Oli ihania juttuja, niitä välillä kaipaan vaikka ymmärrän että ne ei olisi voinut jatkua, jotta tietyt jutut säilyy. Joten en niinkään kaipaa, tai halua pakonomaisesti takaisin, vaan jotkut jutut menneestä tuot hyvää oloa edelleen, lämmittävät ja auttavat katsomaan elämää eteen päin, näkemään hyviä juttuja edessä. Mutta ihmisiä menneestä, en kaipaa, en seurustelusuhteita, ystäviä tai yhteistyökumppaneita. Joko ne, tai toiminta tai jonkun vaikutus oli heihin ja heidän käytökseen niin hirveää, että en kaipaa elämääni. Tai kenenkään olemusta, tietoisuutta, hyvä olla oma itsensä, voi kun saisi olla koko ajan. Koko ajan paremmin, muutokset auttavat.

No kaipaan tietenkin. Enhän mä muuten täällä olis. Luopunutkin oon jo monta kertaa. Silti kiitollinen vieläkin.

Tunnen ikävää yhtä muunsukupuolista kohtaan