Kysyn ihan uteliaisuutta kuinka moni teistä on avioliitossa tai avoliitossa?Vai oletteko te yksin ja kaipaatteko te elämäänne puolisoa tai ystävää?
Onko vammaisilla ja invalideilla vaikeuksia löytää itselleen kumppania jota saa rakastaa ja tulla rakastetuksi ja myös kokea läheisyyttä ja saa myös kumppaniltaan seksuaallisen tyydytyksen.
Onko vammaisilla ja invalideilla vaikeuksia löytää itselleen kumppania jota saa rakastaa ja tulla rakastetuksi ja myös kokea läheisyyttä ja saa myös kumppaniltaan seksuaallisen tyydytyksen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen avioliitossa maailman ihanimman miehen kanssa,olemme molemmat fyysisesti vammautuneita.
Mielestäni vammaisilla ja invalideilla ehkä on vaikeaa löytää puolisoa,sillä invalidit eivät löydä helposti kaveria joka alkaa vammaisen kanssa seurustelemaan.
Oon ollut avioliitossa kohta 15 vuotta ollaan saatu aikaa kaksi lasta.
Syy vammaisten yksinäisyyteen löytyy vammaan yksinäisten vammaisten korvienvälistä. Kotiin ei tuu kukaan muu kun ulosottomies, jos jättää laskut maksamatta :) ei muuta kun ulos.
"järjen jättiläinen"
Olitkohan silloin viisitoista vuotta sitten jo vammautunut kun puolisosi tapsit.
Vai oliskohan sinua siunattu ymmärtäväisellä puolisolla joka on hyväksynyt vammasi ja jatkanut elämmää kanssasi.
Kyllähän korvien välillä on vaikutusta parinmuodostuksessa, mutta sinun viestistäsi voi päätellä että vain yksin niittiset pärjää.
Kyllä syyt ysinäisyyteen on moni syisempiä kuin korvien väli.
Mutta kiva että sula no homma hanskassa,,,kato ettei hanskat huku ;)))
En nyt ihan tarkoittanut noin.
maailmahan täynnä sinkkuja, ja suurin osa nauttii elämästään kypällä pärjää hyvin on paljon ystäviä ja kavereita.
Tarkoitin vaikka semmoisia keski-ikäisiä vammaisia jotka kuvittelevat, että joku tulee ja korjaa talteen . Sitä odotellessaan usein kotona, kyl se elämää siinä hukkaan tuppaa mennä.
Ite oon tällänen ceeppari niin kuin rouvanikin.
Olen prototyyppi mainitsemastasi kotona nyhjäävästä kohta keski-ikäisestä netissä haahuilevasta ceepparista, josta on vuosien saatossa ja tottumuksesta on tullut kotona viihtyvä tapaus. Olen kyllä vakaasti sitä mieltä, että mielummin yksin kun häijyn akan kanssa. Kaikilla meillähän on halut ja "vanhalla" käy naisasioissakin välillä tuuri mutta inhimillisestikin katsottuna liian harvoin :) Seksi minun tapauksessa noin fyysisenä toimenpiteenä on kyllä helpompaa terveen naisen kanssa jos on kaksi "jäykkää" niin onhan se hankalaa, ainakin minun tapauksessa. Olisi noita "ottajiakin" ollut myös terveitä mutta mielestäni parisuhteen perustaksi pitää olla muutakin kuin, että se kuuluu asiaan tai naisen ylikorostuneen hoivavietin vuoksi siksi olen yksin kun sopivaa ei ole löytynyt niinkuin monella ns. terveelläkin. Lopetin asiasta murehtimisen vuosia sitten ja toivon, että itselleni ja muille löytysi se jota rakastaa. Ei yksinelo maailmanloppu ole vaikka lähellä sitä. :)
Vakavasti puhuen olen lukenut tutkimuksia ihmisten asenteista erilaisuutta kohtaan ja heiltä kysyttiin suhtautumista asiaan jos oma lapsi menisi naimisiin tai seurustelisi homon, maahanmuuttajan, rikollisen tai vastaavien vaihtoehtojen kanssa vaihtoehtoja oli noin 50 erilaista myös vammainen tarkoitan liikuntavammaisia niin kyllä oltiin siellä listan häntäpäässä eli vähiten haluttu vävy/miniä. Tämä vain yleistyksenä mutta haastateltavia oli useampi tuhat niin kyllähän se jotain suuntaa antaa. Tästäkin huolimatta niin kauan kun on elämää on toivoa.
Ei syy vammaisten yksinäisyyteen löydy pelkästään korvienvälistä on epärealistista väittää niin. Vammasta riippuen käytännön esteetkin haittaavat merkittävästi. Puhumattakaan siitä että eri vammat vaikuttavat elämään, ihmisten suhtautumiseen ja kanssakäymiseen eri tavalla. Keskivertoa enemmän vaivaa ja henkistä vahvuutta se vammaiselta vaatii. On mielestäni inhimillistä ettei sitä aina löydy.
Itse olen ceeppari, kohta pari vuotta seurustellut ns. terveen miehen kanssa. Ollaan saman ikäisiä ja tuntuu että ajatellaan monista asioista samoin.
Olen joskus ko. tutkimukseen lukiossa osallistunut... Muistan kun ihmiset sitä sen jälkeen päivittelivät että olisi se kamalaa vaikka kehitysvammaisen kanssa seurustella... tai jonkun "vihanneksen.." En osaa ajatella asiaa niin, oman vammani kautta on pakko hyväksyä muutkin rajoitteineen. Itse pidän ihan yhtä todennäköisenä sitä että voisin elää vakavastikin vammaisen miehen kanssa kuin vammattoman. Hällä väliä. Jokainen saa olla oma itsensä ja on sitten elettävä sen mukaan... =)
Hauskaa viikonloppua kaikille!! =)
Enpä ole avo- tai avioliitossa. Syynä on se että haluaisin ensiksi omat asiat kuntoon, eli pysyvän työpaikan. Ehtiihän sitä puolisoa etsiä tulevaisuudessakin. Mutta enpä ehdi etsiä kumppania niin kauan kun omissa opiskelu- ja työasioissa riittää parantamisen varaa.
Ollaan oltu naimisis 8 vuotta ja yhdes 13 vuotta, mä olen ns.vammainen ja mieheni ns. terve.
Vammaisuus ja invalidisuus ei saa vaikuttaa ..on paljon pääkopasta kiinni, sieltä just korvien välistä..
Avoimuutta ja positiivisuutta peliin..
Itsetunto kohdallee, ripaus rohkeutta olla oma itsensä.. Se Oikea löytyy jos on löytyäkseen,sekä vammaisilla aiva samalla tavalla ku terveilläkin.
p.s. Terkkuja Kanosmnlle =)
Mutta olin silloin terveen kirjoissa kun menin naimisiin. Jälkeenpäin ajateltuna en varmasti olisi löytänyt tuota miestä itselleni jos nyt vammaisena etsisin. hänellä on kovat ennakkoluulot vammaisia kohtaan ja asennekasvatusta opettelemme päivittäin. olen saanut tehdä työtä tosi paljon kotona, että minut hyväksyttäisiin. se ottaa koville ja välillä tuntuu etten jaksa enää tätä avioliittohelvettiä..Että näin meillä!
Me ollaan varmaan hamaan tappiin avoliitos, ei ees haaveilla avioliitosta. Korkeintaan joskus taloudellisen suojan vuoksi.
Mä edelleen se rämppä ja mies ns. terve, vaikkei täs maailmas yhtäkään tervettä ihmistä oo :) Seuraa on aina löytyny tällä suurella suulla. Toisen kun puhuu pyörryksiin jo ensimetreillä, niin ei se sun apuvälineitäs/rajotteitas edes kerkee huomata :)
Tosi hiljaista on naisrintamalla, ei ole edes tyttöystävää. Asun yksin.
Tosin en koe olevani onneton, viihdyn hyvin yksin. Teen paljon töitä, vietän aikaa kavereiden kanssa, matkustan jne, loppuajan nautin rauhasta.
Varmaan jossain vaiheessa tilanne muuttuu, jos/kun kaikki kaverit ovat jo av(i)oliitoissa ja on vaikea löytää seuraa mihinkään tekemiseen.